Kategoriat: Muu kirjoitus
Olen sukeltanut jossain määrin uusia reittejä ihmissuhderyteikössä. Kauhistun kasvuikäisten pahoinvointia. Mikä sen aiheuttaa? Varmaan monikin asia, mutta pohjalla on arvojen rappeutuminen.
Elämme ns. hyvinvointiyhteiskunnassa. Historia toistaa itseään, sanotaan. Kun elintaso nousee, samalla jotain rappeutuu. Suomessa lapset on hylätty ja unohdettu. Työ ja huvitukset ym. täyttää ihmisten mielet. Elämme Sodoman ja Gomorran aikaa.
Äskettäin vilkaisin television ohjelmaa, jossa tunnettu psykiatri haastatteli jotakuta. Kirkkain silmin väitettiin, kuinka lapset ovat ymmärtäväisiä, ja selviävät aikuisia paremmin muutoksista. Se ei pidä paikkaansa. Eihän lapsi edes ymmärrä mitä tapahtuu! Jos vanhempi ilmoittaa muuttavansa pois kotoa, ja lapsi sanoo että joo muuta vaan, aikuinen kuvittelee, että lapsi ymmärtää. Kun lapsen paha olo ei tule siinä paikassa, sitäkö ei sitten olekaan? Kun lapsi alkaa reagoida kuukausien tai ehkä vuosien päästä, ei osata muka yhdistää mistä se johtuu. Ajan mittaan lapsi vasta tajuaa, mitä mikin asia tarkoittaa.
Liian moni vanhempi ei kohtaa omaa syyllisyyttään ja väärinkäytöstään lasta kohtaan. Syyllistetään lapsi sen sijaan. Ja lapsihan kantaa syyllisyyden, kun on pieni ja uskoo olevansa paha ja syyllinen kun niin sanotaan. Se minua järkyttää syvästi, miten raskaita taakkoja lapset ja nuoret joutuvat kantamaan.
Kuinka moni syrjäytynyt ja vaikea nuori on yksin ja ilman yhtään suoraselkäistä aikuiskontaktia? Paljon useampi kuin aavistamme. Harva jaksaa heidän kanssaan, ja vanhempien ote on hervonnut aikaa sitten. Nuorella ja jo lapsella voi olla niin paljon vihaa ja pahaa oloa sisällään, että sitä on vaikea kohdata. Kuka pystyy ilman erityistä kykyä ja Jumalan rakkautta kohtaamaan poissa tolaltaan olevia villi-ihmisiä? On helpompi alkaa syyttää heitä ja hylätä heidät, kun nämä ovat niin mahdottomia. Kuka heidät on sellaisiksi tehnyt? Ei se ole heidän oma syynsä. Heidän käytöksensä huutaa apua ja rakkautta ja huolenpitoa.
Ammattiauttajien apu on rajallista. Heidät saa kiinni virka-aikana jos sittenkään. Eikä riitä virka-aika kun on lapsista ja nuorista ja heidän hädästään kysymys. Hätä yllättää iltayöstä ja viikonloppuisin. Kristillistä lähimmäisenrakkautta, löytyykö sitä?
Oma viisaus ja taito ei riitä. Itse olen onneksi löytänyt mahdottoman hyvän henkilökohtaisen neuvonantajan. Hänellä on jatkuva vastaanotto. Ei mitään ruuhkia. Ja vastaukset ovat varmoja ja luotettavia. Hän sattuu tuntemaan nekin henkilöt joita minä tahtoisin auttaa mutta en osaa. Hän auttaa samalla heitäkin kun ohjaa minua. Hänen nimensä on Jumala Kaikkivaltias. Hän kirjoittaa ohjeitaan Raamatussa, ja ne ovat ajankohtaisia vuosituhannesta toiseen, vaikka ihmiset yrittävät niitä turhentaa jatkuvasti. Mutta Jumalan ei tarvitse todistaa itsestään; Hänen tekonsa todistavat puolestaan. Hän on jo etukäteen sanonut kaiken tarvittavan myös tulevasta. Sen valossa Suomen kohtalo on huolestuttava. Löytyykö riittävän monta hurskasta tästä kaupungista? Sodomasta ei löytynyt.
Paula Hakkola, VAASA
jk. julkaistiin paikallisessa lehdessä su 6.2.2005, mutta tärkeät hengelliset kohdat oli jätetty pois!