Kategoriat: Muu kirjoitus
Moni sanoo tänä päivänä että heillä eletään lasten ehdoilla. Tuntuu, että se on jotain tavoittelemisen arvoista. Olen käsittänyt vanhemman tarkoittavan sitä, että lapsia kuljetetaan harrastuksiin jopa joka päivä jonnekin suuntaan, ja jos on monta lasta, se tietää monia reissuja.
Onkin tärkeää että lapsella on jokin hyvä harrastus, en ole sitä vastaan. Lapsen itsetunto vahvistuu, kun isä hurraa kentän reunalla ja äiti kannustaa.
Kun lapsi on alle kouluikäinen, on elettävä aika lailla lapsen tahdissa. Unirytmit yms. jo vaativat sitä. Kun kasvetaan isommaksi, on hyvä oppia harrastamisen lisäksi myös toisen huomioimista. Tarkoitan nyt kaikkien perheen jäsenten hyvinvointia. Monet lapset ja nuoret ovat tänä aikana hyvin itsekeskeisiä: minulle kaikki ja heti. Olisi hyvä oppia näkemään että myös vanhemmat tarvitsevat aikaa ja lepoa. On yhteisiä tehtäviä ja töitä kotona jotka kuuluvat muillekin kuin äidille ( ja isälle ). Osaako teidän nuorenne laittaa ruokaa ja pestä oman huoneensa ikkunan? Osaako käynnistää pyykkikoneen treenien jälkeen? Osaako lajitella pyykkinsä? Vai kuuluvatko nämä työt perheen äidille automaattisesti? Tietääkö perheenne nuori, paljonko rahaa perheeseen tulee ja mihin se kuluu? Vai onko vanhempien tehtävä perheessänne antaa rahaa aina kun lapsi haluaa, ja lapsen tehtävä kuluttaa sitä?
Lasten ehdoilla eläminen tarkoittaa mielestäni ensiksikin sitä, että vanhemmat antavat hyvän mallin aikuisena elämisestä. Ei juopottelua, pettämistä ja "juhlimista". Jos lasten ehdoilla eletään, silloin halutaan antaa turvallinen ja hyvä lapsuus. Vanhemmat huolehtivat parisuhteestaan niin että heillä on yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Näin he osoittavat lapsilleen että he rakastavat toisiaan ja huolehtivat toisistaan. Kun vanhemmat nauravat yhdessä, se on lapselle parasta turvaa ja hoitoa kaikkea maailman pahuutta vastaan. Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän vanhemmat ovat samaa mieltä lapsia koskevista päätöksistä, sitä tasapainoisempia lapset ovat. Paras tunnustus murrosikäiseltä on, että aina te olette samaa mieltä, kun hän uhmassaan haluaisi jotain muuta.
Mitä jos alkaisimme elää perheen ehdoilla eikä pelkästään lasten! Jos perhe voisi olla se paikka missä viihdytään ja rakastetaan toisiaan, jossa huomataan toisten tarpeita ja arvostetaan toisia. Ja jossa opitaan elämän vaikeimpia taitoja: ihmissuhteita. Kotonahan saadaan malli siitä mitä sitten käytetään omassakin perheessä: vaikka malli olisi huono, me toistamme sitä. Parempi olisi kun lapsellamme olisi malli toimivasta, toisia huomioivasta perheestä kuin jostakin muusta. Sitä ainakin itse toivon nuorillemme.
Paula Hakkola