Kategoriat: Muu kirjoitus
7/1996 alkuperäinen kirjoitus; siitä vähän mukailin.
Kuuntelin raamattutuntia Pietarin kirjeistä. Miehen ja vaimon suhteesta: kuinka miehen tulee rakastaa vaimoaan ja vaimon kunnioittaa miestään.
Tiedän, että se toimii käytännössäkin eikä ole pelkkää teoriaa. Se toimii nimenomaan niin, että kumpikaan puoliso ei ole velkomassa toiseltaan. Rakkautta ei voi pakottaa. Kun molemmat hoitavat oman osuutensa, avioliitto toimii. Toisin sanoen, miehelle ei ole sanottu, että vaadi kunnioitusta, tai vaimolle, että miehesi kuuluu rakastaa sinua.
Oma mieheni on ollut vuosia pyörätuolissa, ja toisten avun tarpeessa. Olemme huutaneet Jumalaa avuksi myös avioliittoamme koskevissa asioissa. Olemme pyytäneet rakkautta ja tarvinneet paljon anteeksiantamusta Jumalalta ja toinen toiseltamme.
Mieheni osoittaa rakkautta minua kohtaan, myös toisten nähden, eikä moiti minua. Hän ansaitsee kunnioituksen minun silmissäni. Ei voi olla kovin ilkeä toiselle, kun toinenkaan ei ole minulle, vaan rakastaa minua vaikka tuntee minut hyvin. Tämä on Jumalan työtä meissä: vuosien taistelujen, itkujen ja rukousten tie. Jerikoakaan ei valloitettu päivässä. Tarvittiin suunnitelmaa.
Kun mieheni vielä oli terve, kuvittelin lapsellisesti, että täältä pesee; rakkautta riittää! Mutta kun Ari, mieheni, sairastui, rakkauteni tuntui loppuvan. Eihän sitä ihmisellä itsellään olekaan. Onneksi siinä vaiheessa tiesin, että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, kun uskomme Jeesukseen.
Peskää toistenne jalat. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Hän antaa rakkautta. Pyydä sitä. Anova saa.
Haastan sinut mies, rakastamaan vaimoasi. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Vaikka ei tunnu siltä, rakasta kuitenkin. Tunteet seuraavat perässä. On helppo kunnioittaa rakkautta osoittavaa miestä! Lukekaa yhdessä 1 Piet 3 ja Ef 5 luvut.
Paula Hakkola