Kategoriat: Muu kirjoitus
Kun menet sairashuoneeseen, eikös ole soma näky kun potilaan pään vieressä olevalla yöpöydällä on kukkasia maljakossa! Tulee hyvä mieli heti kättelyssä. Viemme kukat ilahduttamaan potilasta, mutta potilas-parka tuskin näkee kukkiaan. Yöpöytä on usein pään takana, joten potilaan on oltava pää kenossa jos aikoo ihailla kukkiaan. Jos hän sattuisi maljakon vielä näkemään niin kukat ovat ylöspäin joten niistä näkyy vain varret. Maatessa on aikaa arvailla millainen kukka siellä varren päässä on!
Maljakon muotoilijat voisivat tehdä maljakkoja joihin kukat tulevat vähän sivuttain niin että petiinkin näkyisi. Jos nimittäin saa maljakon silmiinsä. Yöpöydän lisäksi huoneessa on usein kyllä muitakin pöytiä, esim. potilaan pään takana seinässä. Siinä on kiva vieraiden katsella potilaan omaisten kuvia. Potilas saa katsella lähinnä mielikuvia! Siinä tietysti muisti vetristyy kun yrittää muistella kenen kuvia siellä taas olikaan - jos jaksaa miettiä mokomaa.
Voi olla että me omaiset viemme kuvat ja kukat itseämme lohduttamaan, ja omaatuntoamme rauhoittamaan: olemme tehneet voitavamme! Teoriassa moni asia on niin kaunis mutta käytännössä sillä ei ole välttämättä ole mitään arvoa.
Kun lähtee potilaan luota jää hyvä mieli kun huone oli noin viihtyisä, kukkia ja valokuvat ja kaikki. Mutta pistäpä oma pääsi potilaan tyynylle ( olen kokeillut ) niin näkymät voivat olla jotain muuta.
Emme tule ajatelleeksi näitä asioita potilaan kannalta. Ja potilas harvoin kai valittaa: sairastamaan on tultu eikä viihtymään. Jos itse joudun potilaaksi, haluaisin itse nähdä minulle tuodut kukat ja valokuvat. Entä sinä?
Paula Hakkola, VAASA