Kategoriat: Muu kirjoitus
4/1997
Jouduimme kauan sitten tilanteeseen jossa olisimme tarvinneet kriisiapua. Silloin ei ollut mitään sellaista saatavilla. Nykyisin on onneksi tiedostettu kriisiavun tarpeellisuus ja siihen on haluavilla mahdollisuus. Muutaman päivän sisällä trauman syntymisestä pitäisi päästä purkamaan tilannetta. Muuten se jää käsittelemättä ja painuu alitajuntaan. Surutyö jää tekemättä.
Meidän tapauksessamme kriisi jäi selvitystä vaille, ja kun vuosien päästä tuli uusi vähän toisenlainen kriisi, siitä seurasi paljon ikävyyksiä. Ne ehkä olisi voitu välttää, jos edelliset asiat olisi käsitelty. Nyt ne sen sijaan nousivat vääristyneellä tavalla esille, ja aiheuttivat paljon pahaa mieltä ja ristiriitoja. Aikaa oli kulunut liian kauan.
Suosittelen käyttämään avuksi kaikki keinot surun, menetyksen, pelon yms. käsittelyyn: puhuminen, kirjoittaminen, laulaminen, maalaaminen, runoileminen, halon hakkuu. Kunhan vain paha olo tulee käsiteltyä, ja se saa ikään kuin nimen. Tätä kautta voi tapahtua uutta kasvua, kun entinen on nimetty, poispantu, anteeksiannettu itselle ja muille. Voi huomata, että elämä jatkuu sittenkin. Ei samanlaisena, mutta jatkuu kuitenkin.
Paula Hakkola