Kategoriat: Muu kirjoitus
Nivala-lehdessä olleen juttuni pohjalta
Menneen vuoden hyviä ja huonoja asioita tulee muisteltua, kun kalenterivuosi vaihtuu. Viime vuonna tapahtui paljon mukavia asioita, joista jotain haluan jakaa kanssanne.
Parasta oli avioliittoleiri kesällä, invataksilla, avoimella mielellä. Kielikurssillakin olin lasten kanssa, ruotsia mieleen palauttamassa. Nivala-viikko oli lämmin elämys yövaelluksineen ja tuttujen tapaamisineen.
Syksyllä ex-tempore ampaistiin lapsuusystävän kanssa ulkomaille viikoksi tuulettumaan. En ollut tiennytkään, että hän on sellainen unikeko: otti nokkaunet joka käänteessä ja illallakin nukahti, kun pään tyynyyn painoi! Olisinpa minäkin syntynyt unikeonpäivänä kuten hän!
Kun matkalta virkistyneenä palasin, huomasin kotimme haisevan homeelta niin selvästi, että siitä paikasta asuntojahtiin: kuukauden päästä olimme vuokranneet ison kauniin omakotitalon. Se oli Jumalan valtava lahja, jota emme lakkaa ihmettelemästä! Joh 4:38 kertoo tästä: "Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan sitä, mistä ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille."
Muutto vei voimat, mutta onneksi sain tehdä tämän viime vuoden osa-aikalisällä töitä, joten selvisin mokomasta muuttorulianssista.
Vuoden juhlisti se, että mieheni jaksoi olla toista viikkoa kotona joulun aikaan. Se oli suurta ihmettä meille kaikille. Ihmettelen omaa jaksamistani, sekin on lahjaa, ei omaa ansiota.
Ikäviä asioita menneestä vuodesta en keksi tai muista. Ellei sitten lasketa sitä, että en ole alkanut vieläkään muuttua paremmaksi. Niin kuin pysyy pantterin pilkut, niin vissiin minunkin äkkinäinen ja kiivas luonteeni.
Paula Hakkola