Kategoriat: Muu kirjoitus
Lähisukulainen oli aikoinaan ihmetellyt kun naapurin lapset juoksivat kiljuen karkuun hänet nähdessään. Ajan myötä selvisi että naapurissa käytetty kurinpitokeino oli vedota naapurin setään joka tulee ja vie mukanaan vai selkäänkö se nyt antoi vai mitä; joka tapauksessa edusti lapsille kamalaa seurausta tottelemattomuudesta.
Vastaavaa näkee enenevässä määrin. Mietin Onnelan Sylvin keralla eikö vanhemmilla ole enää mitään tolkkua. Eräskin pariskunta näytteli kertoman mukaan nelivuotiaalle uuden kodin piirustuksia: haluaisitko sinä asua tässä talossa, vai mieluummin tässä. Nelivuotias varmaan oli innoissaan tutkiessaan pohjapiirustuksia! Eikö tämä sinustakin, arvoisa lehden lukija, ole hölmöläisten touhua! Minusta on. Sitten kun nelivuotias vietiin taloon jossa jo oli kalusteita toisen sijaan jossa ei vielä ollut, on helppoa arvata kumman lapsi valitsi. Niin pääsivät isä ja äiti ?parat vastuusta kun lapsi päätti!
Vanhemmat siirtävät vastuutaan vetoamalla toiseen vanhempaan: äidin mielestä nyt pitäisi jo mennä. Tai isi suuttuu jos ei mennä. Aivan hyvin vanhempana voit sanoa: minä suutun jos et nyt tule. Silloin vanhempi ottaa itse vastuun. Ei ole syytä kokea syyllisyyttä että niin tekee: niin aikuisen kuuluukin tehdä! Jos jatkuvasti vetoat toisiin etkä uskalla päättää mitään, on syytä huoleen. On erotettava ne asiat joista ei edes neuvotella lasten kanssa vaan aikuinen päättää, ja sitten ne joista sovitaan yhdessä. Silloinkin aikuinen kantaa vastuun.
Samaa meininkiä on mielestäni kyläkuntien yhteisissä kotiintuloajoissa. Ei siinä mitään pahaa ole tietenkään että lapset ovat kotona silloin kun pitääkin. Mutta asiassa haiskahtaa sama kuin edellä: vanhemmat voivat vedota toisiin ihmisiin ja muiden päätöksiin. Vanhempien ei tarvitse ottaa vastaan murrosikäisten suuttumusta kun voi sanoa että äidille ja isille kyllä kävisi mutta kun kylällä päättivät! En vastusta yhteisiä kotiintuloaikoja, mutta en tarvitse muita päättämään tuollaista asiaa.
Aikuisen pitäisi olla aikuinen ja sanoa miten meillä tehdään. Rajojen laittaminen lapsille ja nuorille näyttää ylivoimaiselta nykyvanhemmille! Seuraukset näemme ympärillämme.
Paavalin tavoin minuakaan ei kyllästytä samoista asioista lukijoille kirjoittaminen.
Paula Hakkola, Vaasa