20.12.2004 - Mistä iloitsen jouluviikolla

Suurin kiitosaihe on Jumalan rauha sydämessä kaiken hälyn keskellä. Kun toivotamme rauhallista joulua toisillemme, niin haluaisin toivottaa: asukoon Rauhanruhtinas Jeesus Kristus sydämessäsi, että joulusi olisi rauhallinen. Jeesus sanoi: "Rauhan minä annan teille, minun rauhani. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olkoon murheellinen, älköönkä pelätkö." Joh 14:27.

Iloitsen Arista, miehestäni, joka on niin sitkeä ja sinnikäs ja iloinen. Hän ei ole luopunut toivosta, eikä vähästä hätkähdä. Olen kiitollinen että Jumala on antanut hänet minulle puolisoksi ja minut hänelle. Iloitsen siitä valtavasta tehtävästä minkä Jumala on uskonut meille. Uskollinen, luotettava ja kiltti puoliso on suuri Jumalan lahja, josta ei voi riittävästi kiittää. Puolisona olo jo on suurenmoinen tehtävä oppia kasvamaan ihmisenä.

Kiitän lapsistamme ja nuoristamme. Jokaiselle heistä Jumalalla on oma tiensä. Kenelläkään heistä se ei ole helppo, kun haluavat Jumalan ääntä kuunnella. Oma tiensä on kullakin tallattavana. Iloitsen suuresti, että saan kasvattaa näitä nuoria Jumalan tuntemiseen ja ihmisenä elämiseen. Tänä päivänä niin itsestään selvä asia kuin asiallinen, hyvä käytös on harvinaista. Jumalan avulla ja seuraamalla Hänen tienviittojaan, opimme myös ihmisyyttä ja lähimmäisen kohtaamista.

Elämä on täynnä haasteita ja niistä iloitsen. Minulla on paljon suuria kysymyksiä ja vaikeita asioita ratkottavana, mutta en ole yksin niiden kanssa. Jumala auttaa kaikessa. Mitä suuremmat ongelmat, sitä suurempi on Jumalan apu, kun sitä ymmärrän kysellä.

Työstäni iloitsen, ja viikon lomasta joulun jälkeen. Kaikessa on Herra auttanut, ja syksy on mennyt hyvin.

Iloitsen joulun odotuksesta. Ari on tulossa sairaalasta kotiin kahtena päivänä peräkkäin 7 tunniksi. Tämä on meidän suunnitelmamme, mutta niihin on aina lisätty "kaikki oikeuden muutoksiin pidätetään" eli ihminen päättää, Jumala säätää.

Eilen saimme olla kirkossa joulujuhlassa koko perheen voimin, kaikki lapset ja Ari kanssani. Tosin Ari rohisi ja oli väsynyt, mutta siellä vaan heiluttiin jouluvirren loppuun asti ja vielä torttukahveillakin. Siis ei Ari mutta me muut. Joku lapsi ihmetteli ohi juostessaan Arista: "Miksei tuo mies liiku?" Tosin ei tarvinnutkaan liikkua sillä hetkellä, mutta lapsi ymmärsi ettei liiku silloinkaan kun pitäisi.

Tapanin iltana minulla on laulu- ja todistuspuheenvuoro kotiseuroissa. Iloitsen siitä, että saan kertoa Jumalan suurista teoista elämässämme. Kerran heräsin siihen, että minulle sanottiin: puhu! Niin siis tahdon puhua kun siihen annetaan tilaisuus.

Vielä iloitsen kotisivuistani ja tästä mahdollisuudesta välittää edes joillekin jotain siitä lohdutuksesta, jolla Jumala on lohduttanut meitä.

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdingossamme, että me sillä lohdutuksella, millä Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikkinaisessa ahdingossa. Sillä kuten Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme, samoin tulee myös lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2 Kor 1: 3-5

Siunattua rauhan Joulua toivotan Sinulle, arvoisa lukijani! Olet esirukouksissani!