Kirjoittanut: Haavikko, Anna-Liisa
Julkaistu: 1994
Arvostelut yhteensä: 2 kpl
Sananmukaisesti rintamanaisten kertomaa. Mielenkiintoista. Varmaan ne jotka sitä aikaa ovat eläneet, eivät halua eivätkä jaksa kuulla siitä. On se niin erilaista ja vaativaa aikaa ollut. Mutta hyvä meidän tyhjännarisijoiden olisi lukea tuollaista.
53 eri ikäistä naista kertoo kokemuksiaan rintamalta.
Yksi mykistäviä kuvauksia on sotavankien vaihto. Venäläiset sotavangit lähetetään hyväkuntoisina, suomalaisvaatteisiin puettuna takaisin maahansa. Suomalaisvangit palaavat luurangonlaihoina. Heille keitetään kauravelliä, etteivät he kuolisi ruokaan. Kirjoittaja kertoo:
"Kun tuli pimeys, kattilat jäivät ulkopuolelle. Kun tulin ulos, vankeja oli siinä kuin muurahaisia ja ne nuoli kenttäkeittiöitä. En menny itseäni näyttämään. Oli niin vaikea olla. Menin toisesta päästä ulos. Meillä oli siellä sianruokia. Ne rypi siellä ja söi sianruokia.
Se oli ihan kauheeta, se oli niin järkyttävää. Mä menin metsään ja revin puunjuuria ja itkin. Mä olin kaikkee nähnyt, mutta tämä minusta oli järkyttävintä." s. 191.
Tämän ajan ihmiselle on tarpeen lukea sota-ajan kuvauksia. Ehkä se panee vähän ajattelemaan. (lokakuu)