14.02.2024 - Hyvää ystävänpäivää, arvoisa lukijani!

Lumiaura jyristelee keittiön ikkunan takana näkyvällä Vapaudentiellä. Lunta oli pihassakin melkein kahlata asti, kun lähdimme viemään radiopakettia postiin ja ulkoilemaan. Poikkesimme kirjastoon, josta lainasin ja palautin kirjoja. Luimme päivän lehtiä samalla. Apteekkiin palautin maanantaina käsivarteeni tökätyn piikkikotelon

Aamu oli ihana,

nukuin yli 8 tuntia. On ruhtinaallista herätä ilman pientäkään jomottelua päässään! Kiitollisuus siinä nousee päällimmäiseksi. Sitten mies kahvia keittämään, minä puuroa porisuttamaan. Aina käy niin, että mies istuu aamiaispöydässä jo pukeissa ja minä aina yövaatteissa tukka pystyssä. No, samapa tuo, kun ei se miestä haittaa, minua vain. Minulla on muka kiireellisempää tekemistä aamusella kuin pukeutua.

Aamupalan jälkeen

meillä on yleensä puolen tunnin huilinki, mikä tarkoittaa miehelle sängyn petausta ja huoneitten tuuletusta, parvekelasien paukuttelua, kun ne yleensä jäätyvät joka käänteessä. Minä taas hoitelen itselleni vaatteet ylle ja kahvikupin käteeni, kun menemme olohuoneeseen lukemaan.

Haaste, ystävät!

Paastonajan alkaessa olisi innostavaa, jos voisi jotenkin olla hiukan hengellisempi kuin yleensä, vaikka ei se pelastusta lisääkään - sehän on jo valmiiksi kasteessa annettu ja uskossa saamme kukin sen omistaa ilman mitään omia pyristelyjä ja tekemisiä. Mutta mehän voimme veisata paastonajan virsiä! No, illalla mies ei suostunut veisaamaan, mutta aamuisin olemme veisailleet tällä viikolla.

"Vahingossa" keksiminen tuli siitä, että sunnuntain messun jälkeen maanantaina päässä soi kirkossa veisattu Käykäämme nyt Jerusalemiin, virsi 54. En muistanut sanoja, joten katsoin virsikirjasta ja aloin laulella. Suosittelen sinullekin, hyvä lukijani! Sehän voi olla vaikka yksi ja sama virsi joka päivä, jos ei monia osaa. Tai sitten voi käydä läpi kaikki paastonaikaan kuuluvat virret, jos se on mahdollista. Kerro, jos innostut! Voihan toki olla, että veisailet aamusta iltaan kotosalla, itse en sitä tee, vaikka ei se pahitteeksi olisikaan.

Kun olin töissä ilttiksessä, se oli vielä sitä aikaa, että virsiä saattoi laulaa lasten kanssa ja me veisasimme niitä pienten koululaisten kanssa iltapäivisin. Se oli riemullista aikaa tuossa mielessä. Yhden pienen pojan lempivirsi oli Käy yrittitarhasta polku. Tapasin kyseisen pojan aikuisena miehenä jokin aika sitten ja hän muisti minut ja halasi heti lämpimästi! Olipa ihanaa!

Tällä viikolla

olen voinut muutenkin hyvin kuin tänä päivänä. Maanantaina sain neljän viikon välein minulle myönnetyn migreeninestopiikin aamulla. Seppo rojautti sen käsivarteeni ja yllätyin, kun se ei käynyt niin kipeää kuin pelkäsin. Seuraavalla kerralla siis taas käsivarteen! Taikinajuuret olivat pöhisseet yön aikana ja päänsärkyyn herättyäni aamuyöllä tein taikinat valmiiksi. Onneksi sen jälkeen vielä sain unen, joten nukuin aika lailla tarpeekseni.

Aamu oli aurinkoinen. Kipaisin kävellen läheiseen Verotoimistoon hoitamaan erään asian, joka liittyy VANHUUSELÄKKEESEENI, joka suodaan minulle lähiaikoina. Sieltä jatkoin reippaasti kaupungin rantaan ja avantoon uimaan. Ja jälleen mukava nuori nainen pukukopissa - siellä ei muunlaisia ihmisiä näytä käyvänkään kuin mukavia!

Avannolta sitten kotiin ja iltapäiväkahville piirakasta ja kahvista nauttimaan. On tämä elämää! Ajoittain todella virkistävää ja suloista, mutta muunlaisiakin mietteitä mahtuu. Etenkin aamuöisin, jos päätä jyskyttää.

Eilisaamuna, tiistaina,

minulla oli yhtäkkiä flunssainen olo. Nautin oitis sen takia miestä väkevämpää: valkosipun kynsi pilkottuna, kuumaa vettä päälle. Vähän kylmää sekaan ettei hunajasta vitamiinit haihdu ja sitten hunajaa reippaasti sekaan. Kolmesti nautin tämän tehokuurin ja jo iltapäivällä oloni oli toisenlainen. Kun flunssa on tulossa, pää alkaa tuntua tukkoiselta, mutta se tunne hävisi, mistä olin ihmeissäni. Tänä aamuna olo on ollut todella hyvä, mutta varalta nappasin vielä valkosipuli-hunaja -satsin, että olen iskussa illalla, kun menemme seurakuntaan tuhkamessuun. Minulla on onneksi soittovuoro, niin voin haista ihan omassa seurassani kauempana muista.

Niin ja eilen

menimme kaitsemaan lapsenlapsia pariksi tunniksi. He ovat kilttejä ja suloisia hoidettavia. Jälleen on noussut lastenlasten keskellä ihmetykseksi Sepon nimi. Mummo on Paula nimeltään, mutta mikä on Sepon nimi? No, paluumatkalla kävimme kaupassa ja huristelimme tallille, josta Seppo haki radion, joka lähti tänään uudelle omistajalle. Seppo pakkaa radionsa aina niin hyvin, että paketilla voisi pelata vaikka jalkapalloa, ja radio pysyisi ehjänä.

Tänään ennen messuun menoa

minulla on jälleen suunnitelma, joka vaatii Sepolta kärsivällisyyttä. Yhdenasianmiehelle aiheuttaa huokailua, jos samalla reissulla poiketaan neljään eri paikkaan. Kuten heittämään kirjoja vaihtohyllylle, uimaan avantoon ja kirpparille hengaamaan. Ehkä taas ylitän itseäni, joten voi olla, että jälkimmäinen jätetään toiseen päivään. Ja kaksi edellistä edellyttävät mieheltä vain vaimon odottamista pienen hetken, mikä ei onneksi ole miehelle mitenkään ongelmallista.

Toivotan siunattua paastonaikaa, arvoisa lukijani! Kirkossa kiitosvirsi jää pois, joten veisattavia virsiä on kuuden asemesta viisi jatkossa - paitsi, jos ehtoollisvirsiä on useampia kuten monesti on, riippuen väkimäärästä. Pääsiäinen koittaa sitten maaliskuun lopussa, mutta siihen astikin armo riittää!

Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus; kätketty on Kristukseen, aarteeseemme yhteiseen. -Vk 428:6

jk. Muistathan, että Jeesuksessa sinulla on ystävä, joka ei hylkää, petä, unohda ja rakastaa kuolemankin yli?