Paula Hakkolan kotisivu - viimeisimmät päivityksethttps://phakkola.jurge.fi/2024-03-29T07:09:14.320695+02:00Paula HakkolaViimeisimmät päivityksetUusi lukuelämys: Nimeni on Lucy Barton2024-03-29T07:09:14.320695+02:00https://phakkola.jurge.fi/lukuelamyksia/kirja/nimeni-on-lucy-barton/#1741<p>
Kirjoittanut:
Strout, Elizabeth
<br />
Julkaistu: 2016<br />
Julkaisija: Tammi<br />
Sivuja: 163<br />
Lisätiedot: suom. Kristiina Rikman; Keltainen kirjasto, 2018<br />
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
</p>
<div style="font-style: italic;">
<p>Tämä oli jälleen hyvä kirja. Äidin ja tyttären suhteesta. Erikoinen perhe. Tytär selvisi varmaan kirjoittamisen avulla, ja perheen oli vaikea sitä käsittää ja suhtautua siihen. Kodin ilmapiiri oli ollut vaikea ja raskas. Jatkan Stroutin kirjojen lukemista niin kauan kuin niitä riittää.</p>
</div>
Kotimaan matkailua2024-03-26T10:11:26+02:00https://phakkola.jurge.fi/blogi/2024/03/26/kotimaan-matkailua/<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/78962a0e-d899-46ba-8fe1-6e9ea65c575d.jpg" width="198" />
<figcaption>Paljon lunta - junan ikkunasta</figcaption>
</figure>
<p>Junassa könötämme nokka etelää kohti. Lapsenlapsia laskemaan pääkaupunkiseudulle. Taitoluistelun kevätnäytöstä katsomaan huomenna ja jo menomatkalla on kiva tapaaminen erään ystäväni kanssa.</p>
<p><em><strong>Olen ollut pari kertaa</strong></em></p>
<p>lähetyshiippakunnan matkalla ja niillä olen saanut mitä mukavimpia kontakteja. Tänään tapaamme erään heistä, HM:n. Hän voisi olla oma tyttäreni ikänsä puolesta. Olimme viikon huonekavereita matkalla, enkä muista, kummasta matkasta oli kyse, mutta ei väliä. Joka tapauksessa HM on suloinen nuori ihminen ja olen iloinen, että saamme tavata tänään. Jos Herra suo.</p>
<p><em><strong>Viimeksi kerroin</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/f3ecef5f-23f2-46d1-a779-2e62a3cd1402.jpg" width="400" />
<figcaption>Kukkaset viheriöivät melkein silmin nähden</figcaption>
</figure>
<p>meneväni kauneushoitolaan kynsiäni viilauttamaan. No, sain hienot kestolakkaukset, joka kestää kynsissä kolmisen viikkoa - kestää kenellä kestää! Yksi kynteni on tähän mennessä jo vaurioitunut. Yritin irrottaa keittiön kaapin ovenrivasta siihen kuivunutta mömmöä, joka oli kai kananmunaa. Harmi juttu, mömmö jäi, kynsilakka lohkesi. Tänä aamuna raaputin veitsellä mömmön pois.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/fceb7038-daa2-4471-a00d-55cc571af306.jpg" width="400" />
<figcaption>Leikkiautomaatista joimme lasikaupalla kokista poikien kanssa</figcaption>
</figure>
<p><em><strong>Kynsiäni oli elvyttämässä</strong></em></p>
<p>nuori opiskelijatyttö. Onneksi kerroin hänelle paitsi sukutarinani ja otin selvää myös hänen suvustaan, mutta sen lisäksi puhuin migreenistäni. Kuinka ollakaan, hän oli kärsinyt migreenistä jo koulunpenkiltä lähtien. Hän oli käynyt lääkärillä ja vienyt listan migreenipäivistään, mutta lääkäri ei ollut vilkaissut listaa lainkaan. Oli kirjoittanut jotain lääkettä, joka ei ollut tyttöä auttanut. Kerroin hänelle, että neurologi voisi auttaa, hänellä voisi olla tietoa enemmän. Toivon, että tyttö saa apua, sillä hänellä tuntui olevan reippaasti oireita. Toisinaan on hyvä, kun osaa avata suunsa, vaikka turhaa puhettakin tulee liian kanssa.</p>
<p><em><strong>Herätessäni yöllä </strong></em></p>
<p>päänsärky on ensimmäisenä mielessä. Yleensä särkyä ei (vielä) ole, mutta nousen ylös ja haen panadolin. Palatessani vuoteeseen tunnen jo, että päänsärky tosiaan on tulossa. Se menee helpommin ohi, jos lääkkeen saa napatuksi melkein ennen kuin oireet alkavat. Viime yönäkin nukuin sitten ihan hyvin lähes kuuteen.</p>
<p>Hyvä olikin, että ampaisin ylös ennen kellon soittoa. Seppo osaa laittaa kamppeensa valmiiksi ja pääsee nopeasti lähtemään aamulla. Minä en. Nytkin piti miettiä, mitä laitan ylleni. Keksin sitten punaisen pitkän paidan. Eilenhän ei voinut tietää, mitä tänään haluan ylleni. Mutta paitaan piti olla vyö. Ei nahkavyö, vaan jokin joustava, jollaista minulla ei ole. Menin penkomaan joustokangaslaatikkoani. Sieltä löytyi musta kaistale, josta piti ensin nyppiä nypyt, jotka olivat tulleet muista kankaista. Se oli sopiva. Mielestäni siihen piti kuitenkin ommella neppari. Aloin ommella, mutta kun herätyskello alkoi ulvoa keittiössä, ja syöksyin sinne, hukkasin neulan. Otin uuden neulan. Ommeltuani muistin rukoilla ja lampun kanssa etsin kadonnutta neulaa. Se löytyi herätyskellon (siis kännykän) vierestä. Kiitin Jumalaa. Ikävää istua tai iskeä kätensä tai jalkansa neulaan. Yllättäen olen tosi leväperäinen tavaroitteni kanssa. Olen luullut olevani jotain muuta, mutta en ole. Se on ikävä tosiasia. </p>
<p><em><strong>Kävelimme asemalle</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="500" src="/media/img/2024/03/be905562-4f6f-40ee-b738-c1d3f8b504b1.jpg" width="256" />
<figcaption>Pyykkikorista kelpo tiskikoneeksi!</figcaption>
</figure>
<p>aamulla. Yöllä oli pakkasta yli 10 astetta, mutta aurinko nousi ja lämpötila samoin. Nyt paistaa aurinko, olemme puolivälissä matkaa. Seppo kantoi osan matkasta toista laukkuani, vaikka hänelläkin oli repun lisäksi toinen laukku. Käsivarteni ei tahdo kestää kantamista.</p>
<p>Söimme eväitä ja joimme kahvia, kun olimme vaihtaneet junaa Seinäjoella. Vielä on matkaa ja eväät ovat lopussa, mutta ei haittaa. On mukava matkustaa Sepon hyvässä seurassa. Hän antaa minulle tilaa ja minä hänelle. Jumala on johdattanut hyvin, kun antoi meidät toisillemme.</p>
<p><em><strong>Tietokone</strong></em></p>
<p>on mukana siksi. että Jyrki joutuu taas tutkimaan koneen sisältöä, kun se valittaa jostain minulle tuntemattomasta asiasta. Muuten en olisi viitsinyt raahata sitä mukana. Mutta jospa saan tämän jutun nettiin kuitenkin, kuviakin laitan, jos se onnistuu.</p>
<p>Hiljainen viikko alkoi tänä vuonna matkanteolla. Emme ehdi tänä pääsiäisenä myöskään kiirastorstain kirkkoon, mutta pitkäperjantaina sitten voimme osallistua hartaushetkeen. Toivotan hyvää matkaa hiljaiseen viikkoosi kohti pääsiäistä, ylösnousemusjuhlaa, arvoisa lukiija!</p>
<p>Seuraavaa virttä 81 olemme veisanneet Sepon kanssa kymmeniä kertoja nettisävelen avustuksella (vaikea virsi!), mutta nyt osaamme se suurin piirtein!</p>
<blockquote>
<p><strong>1.<br />
On taisto tauonnut Golgatalla, on pilkkahuuto jo vaiennut,<br />
ja ristiinnaulitun ristin alla on joukko ystäväin harvennut.<br />
Yön hämärässä nyt työhön tässä on heitä rakkaus ohjannut.</strong></p>
<p><strong>2.<br />
Herransa ruumiin he ristin päältä nyt alas ottavat itkien ja yrttitarhaan sen vievät täältä.<br />
Jo hauta Joosefin kätkee sen.<br />
Se voiteinensa ja liinoinensa jää suojaan kallion viileyden.</strong></p>
<p><strong>3.<br />
On Herran hauta niin pyhä hauta, sen yli valkeus leimahtaa.<br />
Ei sinetti eikä kivi auta,kun sinne enkeli kiiruhtaa.<br />
Niin kuolemalta jo murtui valta. Sen usko yksin voi aavistaa.</strong></p>
<p><strong>4.<br />
Kaikille Herrassa nukkuneille vain lepokammio hauta on, ja sama toivo on suotu meille:<br />
on Kristus elämä loputon.<br />
Aamuna Herranmyös meidät kerran hän luokseen taivaaseen vievä on.</strong></p>
<p><strong><img alt="" src="https://virsikirja.fi/ikonit/sydan.png" /></strong></p>
<p><strong>Rurik Calamnius 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ilmari Krohn 1923.</strong></p>
<p><strong>Luokitus: <a href="https://virsikirja.fi/luokitus/kirkkovuosi/kristuksen-karsimys-ja-kuolema/">Kristuksen kärsimys ja kuolema</a></strong></p>
<p> </p>
</blockquote>
<p> </p>Uusi lukuelämys: Olive, taas2024-03-23T18:01:00.857640+02:00https://phakkola.jurge.fi/lukuelamyksia/kirja/olive-taas-2/#1740<p>
Kirjoittanut:
Strout, Elizabeth
<br />
Julkaistu: 2028<br />
Julkaisija: Tammi<br />
Sivuja: 354<br />
Lisätiedot: suom. Kristiina Rikman; Keltainen kirjasto, 2021<br />
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
</p>
<div style="font-style: italic;">
<p>Tässä oli taas paljon ajatuksia, joten seuraava Stoutin kirja on jälleen varattuna. En osaa selittää millainen tämäkin kirja oli, mutta Olive on hyvin suora. Hänestä joko pidetään tai ei. Lopulta hän on yksinäinen ja epävarma itsestään, eikä oikein tunne itseään. Mutta jostain syystä nämä kirjat vetoavat minuun ja puhuttelevat minua.</p>
</div>
Päivä yötä pitempi!2024-03-21T07:04:46+02:00https://phakkola.jurge.fi/blogi/2024/03/21/paiva-yota-pitempi/<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/e04c1a82-8227-4c14-9099-a8d086520cce.jpg" width="300" />
<figcaption>Kukkamuistoja viime elokuulta</figcaption>
</figure>
<p>Yöllä on satanut vähän lunta, mutta mittari näyttää lämpöasteita, joten lumi ei kauan pysy. Joutsenet ovat kuulemma jo tulleet 16. päivä läheiselle Onkilahdelle, vielä emme ole niitä nähneet. Kevään merkkejä. Ja kun kevätpäivän tasaus oli eilen, valoa on enemmän kuin pimeää.</p>
<p><em><strong>Viimeksi kirjoitin<img alt="" height="200" src="/media/img/2024/03/13075aec-b301-411b-b92b-fe99faf1e0ff.jpg" style="float:right" width="150" /></strong></em></p>
<p>päivästä, jolloin oli koko ajan ihania tapahtumia ja puuhaa. Mitä siitä seurasi, se minun olisi pitänyt ennakoida. Illalla olin niin ylikierroksilla, etten saanut unta. Piti ottaa yölamppu ja lukea vielä sen jälkeen, kun Seppo jo nukkui. Oikeaa jalkaa alkoi särkeä, se on merkki migreenin tulosta. Pari säärystintä jalkaan ja lampaanvilla jalan ympärille, Nukahdin, heräsin migreeniin, otin panadolia, torkuin ja nukuin kuitenkin aamuun jotenkin. Päänsärky jatkui vielä aamupäivän.</p>
<p>Painajaistakin näin. Usein painajaisissani laukku, kukkaro ja kännykkä ovat kateissa, tai kännykkä ei ainakaan toimi, numerot ovat hukassa. Nyttemmin invataksi vilahtaa myös uniin. Ehkä se lisääntyy vielä, kun aikaa kuluu.</p>
<p>Se, mikä elämässä on ollut keskeistä, taitaa nousta iän myötä muistoihin ja uniinkin. Mummuni oli viimeisinä vuosinaan aina huolissaan, saavatko vieraat kahvia. Sitä hän oli mielikuvissaan keittämässä kuten oli koko elämänsä kestinnyt isoa perhettä ja vieraita. Ei ole vaikea kuvitella, mitä minun muistoni tulevat olemaan, jos vanhaksi elän.</p>
<p><em><strong>Vauhtipäivän jälkeen otin<img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/4d4308ac-ca93-46ea-842a-a2e8d1f6898c.jpg" style="float:right" width="225" /> </strong></em></p>
<p>rauhallisemmin. Ulkoilimme aamupäivällä pikkupoikien kanssa. Uutta autoamme piti tutkia ja Seppo sitä esitteli pojille. Tekniikka ja työhommat kiinnostavat. Niin kiinnostivat pikkupoikien isääkin aikoinaan. Pienet lapset ovat terapiaa meille, mutta ei minusta enää kokopäivähoitajaksi olisi, en jaksaisi. Eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta vähän silloin tällöin saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi.</p>
<p><em><strong><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/d3e0e904-f16b-4472-a70a-2315c9eb8bb0.jpg" style="float:left" width="237" />Arvomme ei onneksi</strong></em></p>
<p>ole siinä, olemmeko hyödyllisiä. Jokaisen ihmisen jokainen päivä on Jumalan lahjaa. Emme ymmärrä, miksi Jumala johdattaa meitä usein kummia reittejä ja myös läheisiämme, mutta kaiken tämän pitäisi saada meidät ajattelemaan ja luottamaan. Jumalan sanasta saamme apua, lohdutusta ja neuvoa elämän polkuja varten.</p>
<blockquote>
<h3><strong>Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.</strong></h3>
<h3><strong>Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. -Jes 42:16</strong></h3>
</blockquote>
<p><em><strong>Eilen oli keskiviikko,</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="200" src="/media/img/2024/03/23dc0639-fc32-44b2-b81a-6f386c1816ac.jpg" width="150" />
<figcaption>Pian pakkaamme taas</figcaption>
</figure>
<p>ja yllättäen meille kehkeytyi siivouspäivä. Seppo alkoi imuroida, minä pesin lattiat. Kokeilin myös hankkimaani enjo-systeemiä, jonka varsi taipuilee niin, että sillä voi pyyhkiä myös kattoja ja seiniä. Kunhan kokeilin, ei sitä oikein siivoukseksi voi sanoa. Mutta kun tekemisbuumi iskee, ehkä sitten alkaa seitit lähteä katonrajasta, jos niitä siellä on. Tällaiset äkkisiivoukset ovat paljon hauskempia kuin suunnitellut, sillä voimat hupenevat jo ajatuksesta, että pitää raataa harjan varressa.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="200" src="/media/img/2024/03/a933d199-ae52-44c7-aa13-fe162be5a04f.jpg" width="150" />
<figcaption>Juurileipää</figcaption>
</figure>
<p><em><strong>Seppo luki</strong></em></p>
<p>eilen loppuun Tytti Issakaisen tarinoista koostuvan kirjan. Siinä oli erittäin osuvia juttuja. Illalla aloitimme Parikanniemen lastenkodista kertovaa kirjaa, sekin vaikuttaa mielekkäältä. On kiva kuunnella, kun toinen lukee ja minä saan vaan kuunnella ja kutoa. Nyt jos koskaan on mahtavaa, että on aikaa lukea ja kuunnella, olla hiljaa ja levätä. Mutta mikään ei ole mukavaa, jos on yhtä ja samaa koko ajan. Jos päivän vaan lukee tai on hiljaa, se ei ole enää hauskaa. Mutta kun käy välillä ulkona, tapaa ihmisiä tai tekee jotain erilaista, on sen jälkeen lepo suloista.</p>
<p><em><strong>Tänään tarpeellista kauneudenhoitoa</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="200" src="/media/img/2024/03/e39677c4-e48e-412a-9088-a41bd67b2194.jpg" width="150" />
<figcaption>Hääpäiväruusuja</figcaption>
</figure>
<p>luvassa. Jos ehdin, menen naisten käsityöpiiriin tapaamaan vanhoja tuttuja ja kahvittelemaan. Sieltä ampaisen hoidattamaan käsiäni opiskelijoiden huomaan. Kynsien kestolakkaus ja muutenkin käsien hoitoa. Olin taannoin kateudesta vihreä, kun eräällä työkaverilla oli niin vahvat kynnet, että ne piti leikata kuulemma koiran kynsisaksilla. Omani ovat ohuet ja katkeilevat, vaikka yritän syödä terveellisesti enkä enää pureskele kynsiäni kuten lapsena ja nuorena.</p>
<p><em><strong><img alt="" height="200" src="/media/img/2024/03/1f6c74be-f78c-4607-bcb3-9a238894984d.jpg" style="float:left" width="150" />Mutta nyt kuvia kehiin, </strong></em></p>
<p>sitten puurolle ja lukemaan Sepon kanssa. Minä keikun vielä yövaatteissa ja naama on pesemättä. Mutta eiköhän tämä päivä tästä ala, kun olen päässyt sentään jo kirjoittamisen vauhtiin.</p>
<p>Siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani! Kohti Palmusunnuntaita - soittovuoro messussa, virret vielä harjoittelematta! Ja illalla tapaan erästä ystävää, jos en tainnuta itseäni päivän aikana.</p>Illan tultua2024-03-18T18:11:57+02:00https://phakkola.jurge.fi/blogi/2024/03/18/illan-tultua/<p><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/11c5effc-095a-42ad-882f-f8a30a3996c8.jpg" style="float:left" width="300" />Piti kirjoittamani jo aamulla, mutta enhän minä aamuisin mitään ehdi. Suunnittelin kyllä nousevani viideltä, kun kerran muutenkin olin hereillä, mutta satuin nukahtamaan uudestaan. Ja olin vähän ärtyneellä tuulella, koska oloni ei vaan ollut ihan nappijuttu.</p>
<p><em><strong>Mutta virkistyin pian,</strong></em></p>
<p>keitin aamupuuron ja Seppo keitti kahvia. Sähkölevy oli ollut kakkosella koko yön. Olin itse laittanut vesipannun levylle, että vesi pysyy lämpimänä, kun juomme iltaisin kofeiinitonta kahvia. Olin kuitenkin väsymyksestä pökerryksissä illalla ja unohdin levyn päälle, ja Seppokin unohtaa sen usein. Jos levy vielä jää päälle, emme jatkossa jätä kahvipannua levylle vaan lämmitämme kahvin mikrossa. Se on turvallisempaa. Pannu oli kuivunut tyhjäksi aamuun mennessä, mutta ei ollut onneksi mennyt pilalle.</p>
<p><em><strong>Meidän elämämme</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/564cbb3d-c287-4fc8-9f6c-aec8da4f7034.jpg" width="225" />
<figcaption>Pikkuvieraita</figcaption>
</figure>
<p>on oikein ihanaa. Seppo on aina kiltti ja hyvä minulle eikä yleensä huomaa edes, että minä kiukuttelen. Ainakin siitä päätellen, että kun pyydän anteeksi, hän ei ole edes huomannut. Itse huomaan kyllä. Useimmiten kiukuttelu johtuu päänsärystä tai väsymyksestä, mutta enköhän minä osaa ilman niitäkin olla ikävä. Seppo ei ole ikävä, mutta hän kertoo huonoja vitsejä. Aina en jaksa innostua niistä, mutta enimmäkseen ne ovat hauskoja.</p>
<p>Niin, ja kyllä Seppo huomaa toisinaan, että puhun ilkeästi, mutta hän antaa anteeksi. Hän tietää kuulemma, että pyydän kohta anteeksi. Reagoin yleensä tosi nopeasti suuttumalla, mutta pian huomaan, mitä tuli sanotuksi ja kadun sitä. Ollaanhan me niin erilaisia, mutta hyvä meidän on olla yhdessä. Ja antaahan Taivaan Isäkin meille anteeksi, niinpä meidänkin on tarpeen tehdä niin, sanoo Seppo ja hän on oikeassa.</p>
<p><em><strong><img alt="" height="384" src="/media/img/2024/03/be2eae93-5788-4e20-bbfd-8b357f1a5b3d.jpg" style="float:left" width="400" />Perjantaina</strong></em></p>
<p>ostimme uuden auton. Olimme sitä etsiskelleet jonkin aikaa. Sattui mukavasti, sillä meillä oli silloin 5-vuotishääpäivä. Auto ei toki ole uusi, mutta onpa kuitenkin 14 vuotta uudempi kuin entinen automme, jonka vaihdoimme pois samalla. Jos näette pienen, sinisen auton kiitävän ohi joskus, niin ehkä kyydissä istumme me kaksi.</p>
<p>Autonoston jälkeen migreeni oli tietysti vieraana, ja vaihtelevasti sen jälkeenkin. Mutta avannossa olen käynyt innokkaasti uimassa muutamia kertoja viikossa edelleen ja pidän siitä kovasti.</p>
<p>Eilen siellä oli muuan ukrainalaistyttö yhtä aikaa ja meilä syntyi hyvät keskustelut. Pitääkin mennä käymään Rewelissä heidän kahvilassaan loppuviikolla, jos on sopiva tilaisuus. Kahvila on auki muistaakseni iltapäivisin torstaista lauantaihin, en ole varma ajoista.</p>
<p><em><strong>Tänäänkin on ollut hauska päivä,<img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/03aea123-ca94-430f-9304-4e22b81b9d91.jpg" style="float:right" width="270" /></strong></em></p>
<p>aamusella pesimme lastin pyykkiä ja kuivatimme sen ulkona. Oli niin kylmä, kun ripustimme pyykit, että loppupäästä pyyhkeet ehtivät jäätyä ja näpit myös. Mutta tuuli kuivatti pyykit ja aurinko paistoi. Keväinen ja kaunis päivä on ollut. Luimme pyykkikoneen pyöriessä aamun luvut Raamatusta ja sen jälkeen keitin kanakeittoa, söimme, huilasimme ja pyöräilimme kaupungille. Seppo meni omille asioilleen, minä kävin kirpparilla etsimässä auton istuimille jotain suojia ja löysinkin. Vielä emme ole kokeilleet, käyvätkö ne auton istuimiin.</p>
<p>Vein jälleen lastin kirjoja kirjaston vaihtohyllylle. ja sen jälkeen tapasimme Sepon kanssa kahvilassa. Olimme saaneet joululahjaksi lahjakortin kahvilaan ja nyt lunastimme sen. Vielä jäi toiseksikin kerraksi saldoa. Oli mukava hetki istua kahvilassa kahdestaan. Lopulta ajelimme erään roskiksen kautta kotiin päin. Seppo vei löytämämme pullot kauppaan ja minä hain kirjastosta lisää lukemista.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="600" src="/media/img/2024/03/b482fe05-39a1-45a0-bcf8-50887fb05ae0.jpg" width="206" />
<figcaption>Pikkuväkeä viikonloppuna</figcaption>
</figure>
<p><em><strong>Kotona joimme</strong></em></p>
<p>rauhankahvit, kun oli niin mukava tulla kotiin. Puolikaskahvit, kuten sanomme. Puolet kofeiinitonta kahvijauhetta. Luimme ja loikoilimme. Seppo haki pyykit ja yhdessä mankeloimme ne. Mankeli näyttää tottelevan Seppoa paremmin kuin minua. Hän asetteli vaatteet niin hyvin mankeliin, että liina meni viivasuoraan koneen sisään. Itsehän olen aavistuksen hätäisempi.</p>
<p>Niin, ja olihan minulla leivänteko. Aamulla olin laittanut Sepolle leipäjuuren pöhisemään. Tällä hetkellä kulho on kannen alla vessan seinällä lämpimässä, niin että taikina kohoaa. Kohtapuoliin pitäisi kipata taikina vuokiin nousemaan ja joskus yön aikana tai aamulla vuokat voi laittaa jääkaappiin, kun leivät ovat nousseet.</p>
<p><em><strong>Viime aikoina olemme katsoneet</strong></em></p>
<p>ohjelmaa <em>Mahdoton tapaus</em> Areenasta. Aina vain mahdottomammaksi se käy. Aluksi ohjelma oli hauskempi. Päähenkilö on huippuälykäs siivooja, joka otetaan poliisin avustajaksi, koska hän ratkaisee rikokset älynsä avulla nopeasti. Mutta hyvin sekavaa ja rikkinäistä hänen elämänsä on.</p>
<p>Mieleeni tulee, että ihmisen mitta on aina se sama, sanotaan nyt vaikka yksi. Jos joku on huippuälykäs, häneltä puuttuu sitten jotain muuta. Tai jos puuttuu älyä, sitten on jotain, niin että ihminen on joka tapauksessa yhtä tärkeä ja arvokas kuin edellä mainittu älykkö. Kukaan ei saa kaikkea, kaikilta puuttuu jotain, mutta jokaisella on juuri se, minkä Jumala on hänelle antanut ja se juuri tekee hänestä arvokkaan ihmisen, jota emme saisi väheksyä. Jumala meitä tässäkin auttakoon!</p>
<blockquote>
<h3><strong>Kun teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää niihin,</strong></h3>
</blockquote>
<p>sanotaan Sanassa. Useinhan me haluamme sitä, mitä meillä ei ole. Ja kun saamme se, se on pian itsestään selvyys meille. Olemme helposti tyytymättömiä. Ruoho ikään kuin vihertää kauniimmin naapurin puolella. Kunpa näkisimme oman viheriömme selkeämmin, niin elämämme olisi helpompaa.</p>
<p><em><strong>Itse tosin</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/0d2fd8c9-4a20-447c-a248-5e0c5cc6e273.jpg" width="400" />
<figcaption>Sisäsataman avannolla on nyt upeat rappuset!</figcaption>
</figure>
<p>olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni, siihen mitä Jumala on minulle antanut. Olen saanut rikkaan elämän, hyviä ystäviä, ison suvun, rakkaita naapureita aina siellä, missä olen asunut. Olen saanut rakkaan ja ihanan aviomiehen, jopa kahteen kertaan! Eikö se ole jo ylellisyyttä!</p>
<p>Mutta jotta keinun vauhti olisi tasainen ja kaunis, pitää keinulaudan käydä välillä ylhäällä, välillä alhaalla. Näin Jumala viisaudessaan on antanut keinulaudalle vauhtia, niin ettei elämä ole junnannut paikallaan. On ollut itkua siinä missä nauruakin. On onnistumisia ja epäonnistumisia. On syntiä ja katumusta. On iloa syntien anteeksiantamuksesta, seurakunnasta, uskovien yhteydestä - iankaikkisen elämän toivosta ja siitä, että parhaat päivät ovat sittenkin vielä edessäpäin.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="400" src="/media/img/2019/05/c06d160d-5734-453c-9e09-ba49176bc6df.jpg" width="300" />
<figcaption>2019 -6 lastenlasta on syntynyt avioliittomme aikana</figcaption>
</figure>
<p><em><strong>Ehkä jatkossakin luotan</strong></em></p>
<p>ex-tempore -siivousinnostukseen. Kärsin laiskuudestani siivouksen suhteen. Mutta tänään vähän vahingossa siivosin makuuhuoneessa olevat kirjahyllyt. Itse asiassa otin hyllystä jotain ja sieltä pöllähti sellaiset pölyt, että innostuin järjestämään kirjat ja pyyhkimään hyllyt. Vain ylähylly, jossa on kuvia ja tauluja, jäi pyyhkimättä. Ehkä sitten huomenna... Samalla keräsin kolme tai neljä kassilista kirjoja hyllystä. Vien ne kirjaston vaihtopöydälle tulevina aikoina. Haluan raivata paikkoja, tavaraa on ihan liikaa.</p>
<p><em><strong>Seppo imuroi juuri työhuoneessa jotain,</strong></em></p>
<p>mutta nyt me menemme lukemaan iltaluvut. issakaisen kirja tullee päätökseen tänään. Toista Aikakirjaa luemme VT:sta. Ihana iltahetki on edessä. Siunausta sinulle, arvoisa ja tärkeä lukijani! Iloitaan valosta ja kevään tulosta sekä lähestyvästä pääsiäisestä!</p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>Uusi lukuelämys: Olive Kitteridge2024-03-18T18:11:18.604376+02:00https://phakkola.jurge.fi/lukuelamyksia/kirja/olive-kitteridge-2/#1739<p>
Kirjoittanut:
Strout, Elizabeth
<br />
Julkaistu: 2008<br />
Julkaisija: Tammi<br />
Sivuja: 374<br />
Lisätiedot: Suom 2020 Kristiina Rikman<br />
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
</p>
<div style="font-style: italic;">
<p>Olipa satiiria kerrakseen. Oliven elämää sivuttiin monien kyläläisten kautta. Mielenkiintoinen, mutta ei ihan helppo. Tänään lainasin toisen, edelleen Olivesta kertovan kirjan. <br>Elämän realismia karulla tavalla ja kuitenkin hyvin ymmärrettävästi.</p>
</div>
Pimeää aamulla, mutta kevät on!2024-03-13T05:32:45+02:00https://phakkola.jurge.fi/blogi/2024/03/13/pimeaa-aamulla-mutta-kevat-on/<p><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/d3d87b4c-07cd-4f73-a100-2083d5b86597.jpg" style="float:left" width="300" />Eilisaamuna sen tunsin, on kevät! Kevyt pyöräillä avannolle, olin jo kymmenen nurkilla menossa. Seppo jäi imuroimaan kuten uuttera aviomies tekee sinä aikana, kun vaimo lähtee rilluttelemaan. Aamupalat oli nautittu, luettu aamun luvut Raamatusta, veisattu aamuvirsi, Seppo luki Tytti Issakaisen pari pikku tarinaa ja minä hartaustekstin, rukoiltu oli tavanomaiset rukoukset.</p>
<p><em><strong>Pettymys olikin,</strong></em></p>
<p>että avanto oli suljettu, tikkaiden vaihto. Yhdet tikkaat olisi kyllä ollut, mutta enpä arvannut mennä uimaan. Ei ollut muita paikalla, turvallisuusriski. ja se, että jos jotain sattuisi, ei kukaan vastaisi asiasta, koska kielto luki selvästi seinällä. Niinpä pyöräilin takaisin kotiin iloisena kuitenkin pirteästä aamulenkistä aurinkoisessa säässä.</p>
<p><em><strong>Sitäkin ikävämpi<img alt="" height="150" src="/media/img/2024/03/9274b34d-45da-4fd1-9697-5565dd8c595e.jpg" style="float:right" width="200" /></strong></em></p>
<p>oli sitten iltapäivällä, kun päässä alkoi tuntua jotain oireita. Migreenipotilaalle tyypillisellä tavalla päättelin vain kuvittelevani koko jutun ja odotin niin kauan, että pää oli selvästi kipeä ennen kuin heitin Panadolin kitaani. Silloin se on jo myöhäistä. Myöhemmin otin myös puolikkaan Buranan, vaikka sitä vältän mahdollisimman pitkälle. Iltaan asti lähinnä makailin ja välillä kittasin kahvia, pidin suolapussia ja kylmäkäärettä päässäni ilman kummempia tuloksia. Illalla kuitenkin pää oli suunnilleen kunnossa ja nukuin hyvin melkein viiteen. Maanantaina Seppo tökkäsi käsivarteeni estolääkkeen, joka auttaa osaltaan, niin että migreenit ovat vähentyneet.</p>
<p><em><strong>Salomosta kertovan kirjan</strong></em><em><strong> </strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="604" src="/media/img/2024/03/b04eb5b3-f129-4668-81f9-cb687980bd2d.jpg" width="308" />
<figcaption>Sukkia ja lapasia</figcaption>
</figure>
<p>saimme päätökseen. Maailman viisain mies, ja rikkainkin, mutta ei ymmärtänyt pitää kiinni Jumalasta. Otti tuhat vaimoa, jotka taivuttivat hänet palvelemaan epäjumalia. Teki juuri niitä asioita, mitä Jumala oli nimenomaan kieltänyt. Järki ja äly ei auta ihmistä uskomaan Jumalaan ja toimimaan viisaasti. Viisaus on kätkettynä Kristukseen, hänessä meillä on se, mitä me tarvitsemme ja sen saamme, kun uskomme häneen. Oma viisautemme ei meitä auta, se on yhtä tyhjän kanssa.</p>
<p><strong><em>Lohdullista oli kuitenkin</em></strong></p>
<p>se, että Raamattu ei kerro Salomon kuolemasta kuten kertoo Daavidin kuolemasta. Jää toivo, että ehkä hän kääntyi lopulta Jumalan puoleen, katui oman tien kulkuaan. Sitä emme tiedä hänen kohdallaan emmekä kenenkään muunkaan kohdalla. Voimme pyytää: Pidä minusta kiinni loppuun asti, varjele minua lähtemästä luotasi pois, Jeesus. Älä jätä minussa kesken kättesi työtä.</p>
<p><strong><em>Haaveita ja unelmia,</em></strong></p>
<p>niitä minulla onneksi on olemassa. Eläkkeellä olo tuntuu mukavalta viikon kokemuksella! Pyöräilimme eräänä päivänä ja kävimme parissa puljussa pienillä ostoksilla. Uusi pyöräilykypärä tuntui mukavalta, sellaiset ostimme tarjouksesta jokin aika sitten.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="400" src="/media/img/2018/04/7e76b3f3-b2f2-4a35-8349-741f8824e25d.jpg" width="149" />
<figcaption>4/18 Reissussa</figcaption>
</figure>
<p><em><strong>Saksan matkalle, jos Herra suo</strong></em></p>
<p>kesäkuussa! Voit katsoa ihanan matkasuunnitelman lhpk.fi -sivustolta ja jos sinulle on mahdollista, lähde mukaan! Sinne saattaa olla vielä paikkoja jäljellä. Odotamme innolla matkaa ja rukoilemme sinne lähtijöiden puolesta. Jospa Herra sallisi meidän olla terveenä ja matkan onnistua, se on rukouksemme. Matka tehdään bussilla ja kuka tahansa on tervetullut mukaan, jos pääsee.</p>
<p>Lyhyempiäkin matkoja on tarkoitus tehdä, jos terveys sallii ja Herra suo - käydä Espoossa lähiaikoina ja nähdä lapsenlapsia jäällä kevätnäytöksessä. Ja Nivalaankin tekisi mieli päästä, mutta terveyteni rajoittaa menohaluja. Kotinurkilla on helpointa pyöriä, voi levätä silloin kun on sen tarve. Kuitenkin kotona on sitäkin mukavampi olla sen jälkeen, kun on käynyt jossakin.</p>
<p><em><strong>Tänä iltana</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="350" src="/media/img/2024/03/2e45568a-e89a-4488-981b-8279a7fdbd0e.jpg" width="263" />
<figcaption>Tossut itselle jämälangoista</figcaption>
</figure>
<p>seurakunnassamme on naisten ilta. Kuuntelemme Mailis Janatuisen opetuksen Ruutista: Ruut kohtaa rakkauden. Olen kuunnellut sen jo etukäteenkin. Keskustelemme aiheesta luettuamme kohdan myös Raamatusta, ehkä laulamme jotain, juomme teetä, juttelemme, rukoilemme. Nämä illat ovat olleet hoitavia. Ei meitä monta siellä yleensä ole, mutta määrä ei ole tärkeä, vaan toisten kohtaaminen.</p>
<p>Psalmista 71:</p>
<blockquote>
<p><strong>Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti. Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi,</strong></p>
<p><strong>kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.</strong></p>
<p><strong>Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.</strong></p>
</blockquote>
<p><br />
Tämän Psalmin 71 luimme 11. päivä. Minulla on suunnitelma Psalmien lukemiselle:</p>
<p>Tammi- ja heinäkuussa luemme 30 ensimmäistä Psalmia. Helmi- ja elokuussa 31-60 Psalmit; Maalis- ja syyskuussa Psalmit 61-90; Huhti- ja lokakuussa Psalmit 91-120 ja loput 121-150 touko- ja marraskuulla. Kesä- ja joulukuulla luemme Sananlaskut, joita on 31. On helppo muistaa, mitä milloinkin luetaan, kun se on sama kuin kyseinen päivämäärä. Tämä on mielestäni mitä selkein tapa lukea Psalmit ja Sananlaskut läpi kahdesti vuodessa.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="338" src="/media/img/2024/03/6b540483-386d-4768-a38a-8066cbf3470a.jpg" width="450" />
<figcaption>Saa nähdä, millainen kukkakesä tulee!</figcaption>
</figure>
<p><strong><em>Meillä on nyt pelakuut</em></strong></p>
<p>työhuoneen ompelupöydällä, jossa kukkalamppu niitä öisin hoitelee. Olohuoneessa on myös ultraviolettilamppu tai mikä se lienee, niille kukille, joita siellä on. Eilen nyppäsin latvat pois ruususta, ettei siitä tulisi pitkä roikula. Viime kesänähän se kasvoi varmaan metrin mittaiseksi ja kukki koko kesän parvekkeella. Sekin oli kellarissa keskitalven. En ole varma. saanko sitä kukkimaan, ei ole kokemusta ruusun talvettamisesta aiemmin.</p>
<p><em><strong>Tein eilen</strong></em></p>
<p>glut. leipätaikinan. Olen viime aikoina pakastanut leipäjuuret, siis noin vajaan desin verran tavallista ja glut. juurta. Näin se pysyy varmasti hyvänä, riippumatta pitkistäkin leipomisväleistä. Illalla taikina oli kohonnut tarpeeksi ja laitoin sen jääkaappiin yöksi. Paistan sen sämpylöiksi ja ehkä teen samalla teeleipiä meille aamupalaksi, jos sattuu huvittamaan. Luulen, että menen vielä vähäksi aikaa petiin, jahka saan kirjoitukseeni vielä kuvat ja sen laitetuksi nettiin.</p>
<p>Siunattua päivää tänäänkin, kun tätä luet, arvoisa lukijani!</p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>Uusi lukuelämys: Pikkukaupungin tyttö2024-03-13T05:30:51.140886+02:00https://phakkola.jurge.fi/lukuelamyksia/kirja/pikkukaupungin-tytto/#1738<p>
Kirjoittanut:
Strout, Elizabeth
<br />
Julkaistu: 1998<br />
Julkaisija: Tammi<br />
Sivuja: 461<br />
Lisätiedot: suom. Marja Haapio<br />
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
</p>
<div style="font-style: italic;">
<p>Amy ja Isabelle, on alaotsikko kirjalle.<br>Olipa jälleen taiten tehtyä tekstiä. Piti lukea ajatuksen kanssa. Isabelle tekee samat virheet tyttärensä kasvatuksessa kuin hän itse teki elämässään. Lopulta puhumattomuuden paine tulee tarpeeksi suureksi ja vyyhti alkaa aueta. Sen kautta elämä alkaa saada uusia sävyjä.<br>Mietin, osaako kukaan kirjoittaa tällaista tekstiä ilman että on itse kokenut samaa. En tiedä, mutta seuraavaksi yritän saada käsiini vielä pari Stroutin kirjaa, vaikka arvaankin jo, että ne eivät ole kevyttä luettavaa.</p>
</div>
Uusi lukuelämys: Kaikki on mahdollista2024-03-10T13:59:17.765944+02:00https://phakkola.jurge.fi/lukuelamyksia/kirja/kaikki-on-mahdollista/#1737<p>
Kirjoittanut:
Strout, Elizabeth
<br />
Julkaistu: 2017<br />
Julkaisija: Tammi<br />
Sivuja: 260<br />
Lisätiedot: suom. Kristiina Rikman; Keltainen kirjasto<br />
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
</p>
<div style="font-style: italic;">
<p>Uskomattoman hieno teos. Herätti paljon ajatuksia. <br>"Pulitzer-palkitun Stroutin tuotannon ydin: ainoita onnellisia tarinoita ovat ne kaikkein murheellisimmat. "<br>Suosittelen!</p>
</div>
Viikonloppuna2024-03-09T13:13:42+02:00https://phakkola.jurge.fi/blogi/2024/03/09/viikonloppuna/<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="238" src="/media/img/2024/03/e991f211-97ec-4fa4-b3e4-d29b25a7423b.jpg" width="179" />
<figcaption>Olen hurahtanut sukkiin</figcaption>
</figure>
<p>Olemme aamuisin yleensä sen verran hitaalla, että ehdimme ulos vasta iltapäivällä. Tänään kuitenkin poikkeuksellisesti aamupalan ja lukemisten jälkeen lähdimme roskislenkille, kauppaan ja sen jälkeen vasta söimme. Seppo sai toissapäiväistä papusoppaa syödäkseen, minä nautin eiliseltä jättämäni puoliskan maksalaatikon. Salaatin söimme puoliksi suoraan salaattikulhosta. Päälle leipää, se on niin maistuvaa sekin.</p>
<p><em><strong>Torstaina luonani<img alt="" height="250" src="/media/img/2024/03/efea0064-271f-44be-aa2e-812fbee929c0.jpg" style="float:right" width="188" /></strong></em></p>
<p>oli enjo-esittely. Lyhyesti sanottuna kyseessä on 100 krt hiuksia ohuempi kuitu, joka ei tarvitse pesuaineita puhdistaakseen pintoja, sillä se kerää lian itseensä. Ja se näyttää toimivan! Idean keksi itävaltalainen mies lähijärven öljyonnettomuuden jälkeen. Kuitu keräsi kylmässä vedessä öljyn itseensä. Nyt meillä pyörii myös sekä pyykki- että astianpesukoneessa myrkyttömät aineet pesemässä vaatteita ja astioita ja tiskipöytä puhdistuu kylmällä vedellä kyseisellä kuituliinalla.</p>
<p><em><strong><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/cfb8e96b-d6a5-46e6-9d55-7d454bd814ae.jpg" style="float:left" width="204" />Sepolla oli mukavaa</strong></em></p>
<p>esittelyn aikana, sillä Pedro tuli leikkimään pariksi tunniksi hänen kanssaan. Työhommiin siis! Seppo näkyi esittelevän retkikeitintä 3-vuotiaalle, kun kävin huoneessa - kuulija vaikutti kiinnostuneelta! Kyse on lamppuöljyllä toimivasta museolaitteesta. Pedro on myös oiva vanhusten nukuttaja - aiemmin hänen täällä ollessaan nukuimme taas koko lössi, jopa minä.</p>
<p><em><strong>Miten on, eläkeläiset,</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/e71d884d-3136-4d39-8192-98d40c6f6069.jpg" width="300" />
<figcaption>Yksi ihana srk-ystävä teki tilkuista tämän luomuksen</figcaption>
</figure>
<p>oletteko te koko ajan väsyneitä? Minä olen enimmäkseen. Aina vähän päästä on ilta ja taas aamu, ja käyn sammuttamassa kukkavalon olohuoneesta ja vastaavasti sytyttämässä sen. Ja siinä välillä mitään erityistä emme tule tehneeksi, mutta nytkin väsyttää oikein kunnolla!</p>
<p>Kävimme aamupäivällä tosiaan pienellä lenkillä. Seppo löysi paristokotelon, josta hän kehittelee jotain. Tölkkejä veimme yli euron edestä kauppaan. Iltapäivällä Seppo tarvitsi ruuveja löytämäänsä kapistukseen ja autoilimme keskustaan. Auringon innoittamana otin avantovermeet mukaan, mutta en sitten mennyt uimaan väsymykseni takia. Yritän kuunnella itseäni nykyisin ja jos väsyttää, saatan laistaa jotain, kuten nyt tuon avannolla käymisen. Ja tämä kirjoittaminenkin on nyt hiukan nihkeää, joten jätän seuraavaksi kerraksi loput uutiset, mitä ne sitten sattuvat olemaankin.</p>
<figure class="caption" style="float:left"><img alt="" height="300" src="/media/img/2024/03/ac130872-e152-4cd1-b733-ee38a2698fab.jpg" width="222" />
<figcaption>Lämmittää mukavasti</figcaption>
</figure>
<p><em><strong>Huomenna</strong></em></p>
<p>kuitenkin tarkoituksemme on mennä piispanmessuun. Juhana Pohjola saarnaa ja messun jälkeen kirkkokahvilla on kyselytunti. Messu alkaa klo 10, tervetuloa siis, täkäläiset, kuulolle, jos kiinnostaa! Itsellämme ei ole vastuita huomiselle, mikä on ihan mukavaa sekin välillä.</p>
<p>Kärsimysajan virsiä me olemme Sepon kanssa innokkaasti aamuisin veisanneet. Ja netistä kuunnelleet kymmeniä kertoja mm. virttä 81, joka tuntuu uskomattoman vaikealle. Ja on siellä monta muutakin vierasta virttä, vaikkakin vastaavasti osa virsistä on niin tuttuja lapsuudesta asti, että niiden veisuun olemme jättäneet väliin.</p>
<p><em><strong>Saunaan</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/7a236b27-ea3b-413f-90c1-42d680fead5b.jpg" width="300" />
<figcaption>Kasvun ihmeitä</figcaption>
</figure>
<p>pinkaisemme tänään kahdeksalta. Sitä ennen kuitenkin lepäilemme, luemme ja katsomme Areenasta yhden osan lempiohjelmaamme ("Mahdoton tapaus"). Niin ja tietysti syömme. Ja luemme ennen saunaa iltaluvut. Jos Sepolla ei ole silmälaseja, hän saattaa lukea miten sattuu, sillä hänen näkönsä ei ole paras mahdollinen. Erään kerran hän jopa itse huomasi, että nyt ei tainnut osua nappiin, kun hän luki Psalmista 59:7:</p>
<p>He tulevat autolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia...</p>
<p>Ai joo, siinähän lukeekin, että</p>
<blockquote>
<p><strong>He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat ja kiertävät kaupunkia.</strong></p>
</blockquote>
<p><strong><em><img alt="" height="400" src="/media/img/2024/03/ffcc7a11-5f61-49de-9747-dc9b4a874fa9.jpg" style="float:left" width="300" />En voi olla nauramatta </em></strong></p>
<p>tällaisille kömmähdyksille, ne ovat niin inhimillisiä. Siitä tulikin mieleeni, että viime pyhänä kun olin soittovuorossa messussa, en osannut yhden virren loppua soittaa edes viidennessä säkeistössä. Harmitti. Välittä soitin sen, välillä jätin soittamatta kokonaan, kun en vaan saanut rytmiä kohdalleen. No, selityksen makua, mutta minulla oli ollut migreeni aamuyön. Sen jälkeen on onneksi ollut helpompaa, vähemmän päänsärkyä, enemmän unta. Näin se vaihtelee, ilman mitään logiikkaa. Toisinaan teeveen liiallinen katselu aiheuttaa särkyä, toisinaan ei.</p>
<p><em><strong>Mutta sykkeen nousu tekee sen useimmiten.</strong></em></p>
<figure class="caption" style="float:right"><img alt="" height="200" src="/media/img/2024/03/6c71ea15-e107-40a1-88c4-934baaf43a9d.jpg" width="150" />
<figcaption>Leipää!</figcaption>
</figure>
<p>Olin lykkimässä pienimmäistä lapsenlasta vaunuissa puolitoista tuntia eräänä päivänä. Jalkani jaksoivat hyvin ja oli mukavaa ulkoilla. Mutta loppupäivän makasin kuin Ellun kana petissä ja odotin vaan, että migreeni iskee, sillä se oli tuloillaan. Mutta ei se sitten tullut edes yöllä, mistä olin iloinen. Mutta olin aivan loppuun väsynyt.</p>
<p>Kerroinkohan jo, että eräässä artikkelissa tutkija oli sitä mieltä, että fibromyalgia liittyy migreeniiin. Sehän on sairaus, jota ei oikein kunnolla tunnisteta eikä tunnusteta. Kenties se on kuitenkin migreeniä, jonka oireet ovat totta tosiaan moninaiset.</p>
<p><em><strong><img alt="" height="80" src="/media/img/2024/03/354dbce3-e460-418c-88dc-1521354e0fbf.jpg" width="80" />Nyt on aika lopettaa,</strong></em></p>
<p>siunausta sinulle, arvoisa lukijani!</p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>