08.12.2025 - Valvomisen aika

Kahdellakin lailla on valvomisen aika. Kirkkohistoriallisesti eli sen puoleen, että elämme viimeisiä aikoja. Sen voi jokainen pohtiva ihminen ymmärtää. Tosin me mieluummin kiellämme tosiasiat, jos ne ovat liian vaikeita emmekä edes näe niitä, vaikka ne olisivat fyysisesti edessämme. 

Ja sikäli 

on valvomisen aika itselläni, että nukun huonosti. Yskin ja kröhisen enkä nuku. Jos ei yskitä, niin sitten on migreeni. Ja kun saan sen taltutettua, olen piristynyt niin paljon, että tulee nälkä tai en vaan pysty nukkumaan. Niinpä kirjoitan muutaman sanan joutessani. Luin jo aamuluvut. En pysty lukemaan Psalmeja ääneen, kuten hyvä olisi. Miksi olisi hyvä; no sen takia, että myös korvani kuulisivat Jumalan puheen hänen sanastaan. 

En kai ole kirjoittanut,

että puolivahingossa keksin ruveta äänittämään raamattulaulujani instagramiin ja myös facebookiin? LAULUKALENTERiN ominaisuudessa, näin joulukalenterien aikaan. Kaivoin jopa puolivuosisataisen kitarani naftaliinista ja rupesin rämpyttämään sillä sointuja laulun avuksi. Innostuin kovasti. Tämä flunssa vain katkaisi hyvän alun, mutta minäpä jatkan sitä heti kun kykenen. -Jos lukijoissani on joku, joka tahtoisi vimmalla kuunnella noita äänitteitä, niin tervemenoa kuuntelemaan!

Viime vuonna

saimme joltain lapselta joulukalenteriksi 1000 palan palapelin, joka oli pilkottu 24 osaan pusseihin, joten pala kerrallaan saa tehdä sitä kohti joulua. Mehän innostuimme Sepon kanssa pilkkomaan muitakin palapelejä samalla lailla. Jotkut isot palapelit osaavat olla tosi keljuja metsä- tai taivaskuvineen, joten pienemmissä erissä niitä on helpompi tehdä. Ja mikä parasta: joka kerta ollaan päivä lähempänä joulua, kun yksi osa on koottu! Tänä vuonna saimme kaksi tällaista palapeliä.

Kun menin tekemään jompaa kumpaa niistä eilen aamulla, niin eiköhän Seppo ollut ollut yöllä myös hereillä ja tehnyt molemmat! Suivaannuin tapani mukaan, mikä on minulle ominaista, ikävä kyllä, ja otin viime vuotisen palapelin ja ilmoitin, että Sepolta siihen puuttuminen on kielletty. Jouduin levittämään keittiön pöydän pitemmäksi, että palapeli mahtuu, sillä työhuoneessa ei ollut enää sille tilaa.

Nuorempana

palapelien tekemiselle ei olisi ollut aikaa joulun alla, sillä lapset ja monet kotityöt ja leipomiset veivät ajan. Nyt taas en jaksa enkä viitsi tehdä mitään muuta kuin mikä on hauskaa, joten palapelit ovat parasta nautintoa tässä mielessä. Ja kuten sanottu: ne johdattavat kohti joulua!

Eilen en päässyt messuun,

nukuin koko aamupäivän. Selvähän se, jos valvoo yöllä, uni tulee joskus, mikä on sinänsä hyvä asia. Liiasta valvomisesta ei mitään hyvää seuraa. Kuuntelin sitten hyviä saarnoja iltapäivällä, kun Seppo tuli messusta. Hän oli vielä eilen terve, mutta arveluttaa, että hänkin saattaa saada flunssan. 

Vaihdoin olohuoneen

pöytälamppuun kreppipaperista oranssin "kuvun"; tähän astihan siinä on ollut sinipunainen, tai sellainen viininpunainen, mikä lie. Olisin laittanut sinisen itsenäisyyspäivän kunniaksi, mutta sen väristä kreppipaperia meillä ei ollut. Täytyy täydentää varastoa joskus. 

Itsenäisyyspäivänä halusin katsoa

Katri-Helenan konsertin. Hänen musiikkinsa on soinut 60 vuotta eli siitä lähtien kun olin pikkutyttö ja Puhelinlangat lauloivat radiossa. Oli nostalgista kuunnella hänen laulujaan. Hienoa, että hän sai päättää uransa noin upeaan konserttiin. Sitä hienompaa tietysti, jos hän löytäisi vielä uuden sävelen lauluihin ja niistä alkaisi nousta kiitos Jumalalle elämän ja laulun lahjasta. 

Puolivälissä konserttia sain migreenin kuten arvasinkin. Teevee ei sovi minulle. Niinpä jätimme linnanjuhlat katsomatta. Niissä on ihan liikaa ääniä, melua, asioita minun pääparalleni. 

Seppo sytytti joka ikkunalle kaksi led-kynttilää kuudelta palamaan ennen kuin lähdimme käymään saunassa. Mehän asumme melkein alakerrassa nykyään, sillä käymme kahdesti viikossa siellä saunassa, iltaisin usein suihkussa ja vessamme on siellä, koska omamme on kesken vielä kai viikkokausia. Mutta kaikkeen tottuu näköjään.

Olemme seurustelleet enemmän naapuruston kanssa, kun juoksentelemme käytävällä yötä päivää, mikä ei ole huono asia. Juoksentelu ehkä on, mutta naapurustoon tutustuminen ei. - Ja olemme tutustuneet paremmin alakerran naapuriin, kun vessan lattiaan tuli ylimääräinen reikä alakertaan asti. Sitä kautta emme kylläkään seurustelleet naapurin kanssa, mutta seurustelua siitä seurasi. Joten aina jotain hyvääkin seuraa, ikinä ei voi tietää!

Keitin

valvoessani kattilallisen täysjyväkaurapuuroa. Saamme syödä sitä monta aamua, mikä on mukavaa. Keitän kokonaisista jyvistä puuron veteen, lisään siihen rouhetta jossain vaiheessa ja suolaa. Jyvät ja rouheet ostan Serkkulasta kuten munat ja hunajan. 

Alkaa tulla aamu, 

joten pitäisi joutua nukkumaan. Taidan syödä aamupalan sitä ennen. Päivän palapeliosuuteni olen jo tehnyt. Päivemmällä kokeilen taas laulaa, onnistuisiko LAULUKALENTERIN teko tänään, mutta epäilen kyllä. Aion kuunnella myös Markus Pöyryn opetuksen Mooseksen kirjasta. Ne ovat erinomaista opetusta, sillä aihe sivuaa aina meidän aikaamme niin, ettei kyse ole historian opetuksesta pelkästään, vaan aihe koskee aina myös meitä. 

Viime päivinä

Seppo on joutunut lukemaan meille tekstit. Aina ihmiset ovat lähteneet omille teilleen ja uskollisesti Jumala pyrkii palauttamaan heidät takaisin huomaansa ja turvaan. Se tapahtuu enimmäkseen siten, että Jumala nostaa jonkun vihollisen kiusaamaan ja vainoamaan, niin että ihminen joutuu ahtaalle ja huutaa vasta viimeisessä hädässään Jumalaa avuksi. Ja silloin hän rientää auttamaan. Ja hetken ihmispolo käsittää, että onneni on olla Jumalaa lähellä. Kunnes taas hän alkaa pälyillä muka vihreämpiä niittyjä.

-Oma tieni alkoi toisin: Jumala veti minut luokseen tyhjän olon kautta. Ei puuttunut mitään, mutta sisälläni oli tyhjä tila. Sen jälkeen kyllä sitten on riittänyt paljonkin vaikeuksia ja murheita, mutta kaikissa niissä Jumala on ollut kanssani. Eikä hän hylkää sinuakaan, ystäväni!

Jumala siunatkoon sinua, rakas lukijani! Ilo Herrassa olkoon sinun ja minun väkevyyteni!