12.11.2025 - Työn keskeltä

Keskiviikkoaamu,

jolloin kaksi työmiestä astui juuri tupaan. Levittävät suojapapereita eteisen lattialle. Alkavat kantaa suihkukoppia ja muuta kylpyhuonetavaraa ulos. Eilen on ollut putkimies tekemässä omia hommiaan. Katsotaan, miten pitkälle tänään ennättävät.

Tänä aamuna

nauratti, kun Seppo rukoili aamurukouksessa: kiitos, että saatiin käydä vielä viime yönä omassa vessassa. -No, se ilo meillä tosiaan oli, mutta tänään alkaa alakerran vessassa juoksentelu, mutta eipä sinne ole kuin kaksi kerrosta, saamme lenkkeilyä ellemme sitten laiskottele ja ajele hissillä, mutta enimmäkseen me kyllä kävelemme portaat joka tapauksessa.

Eilisen päivän

olin reissussa. Ajoin junalla Ylivieskaan aamulla ja illalla takaisin. Kävin äitiäni katsomassa hoitopaikassa ja mukava hetki siellä olikin. Äiti on edelleen hyvin puhelias ja hoitajat sanoivat, että äiti on ilopilleri, kun hän keskustelee ja saa muutkin puhumaan ja nauramaan. Äitin vieressä istui ruokapöydässä henkilö, joka minunkin mielestäni muistutti erästä edesmennyttä naapuria. Äiti asiasta vihjaisi, kun rouvat istuivat lounastamassa.

Äitillä on hyvä mieli,

kun vieressä istuu tutun näköinen vanha rouva. Tämä naapuri tuli usein meille juuri, kun tarve oli suuri. Esimerkiksi hän oli tullut juuri sinä päivänä, kun menin synnyttämään erästä lapsistani. Äiti oli ollut murheissaan puolestani, kun Ari oli niin sairas, että appiukkoni joutui viemään meidät sairaalaan. Ei niinkään se, että appiukko vei vaan se, että Ari oli niin vakavasti sairas. Tuo iäkäs naapuri tuli Jumalan lähettämänä ja lohdutti äitiäni.

Kunpa itsekin saisi olla tuollainen lohduttava lähettiläs - kirjoitin ensin, että osaisi olla, mutta emmehän me osaa. Kuitenkin Jumala voi meidät lähettää tietämättämme. Koska silloin kun olemme Jeesuksessa, hänen omiaan, me olemme maan suola. Me emme voi tehdä itseämme suolaksi, mutta me olemme sitä hänen tähtensä, joka asuu meissä. Ja jos valo loistaa meistä, se ei ole meidän valomme, vaan Kristus meissä.

Te olette maan suola. Te olette maailman valo.

Äitin kanssa

juttelimme hyvän aikaa hänen huoneessaan ja hän oli iloinen, kun olin tullut käymään. Keskustelimme monista asioista ja rukoilimme myös. Sitten, kun äiti alkoi väsyä, minkä huomasin siitä, että hän alkoi toistella samoja asioita yhä uudestaan, lähdin, että hän voisi mennä levähtämään,. Hän ei tahtonut saatella minua ovelle, ettei tule niin ikävä, vaan jäi istumaan tuoliin.

Lähdettyäni ehdin vähän lenkkeillä, mutta pian tapasin lapsuudenystävän pitsapaikassa, jossa viihdyimme pari tuntia kuulumisia vaihdellen. Sen jälkeen siirryimme viereiseen kahvilaan nauttimaan kahvia ja muita herkkuja. Ja ulkoiltuamme ennen kuin erosimme menin odottamaan lähtevää junaa. Sain mukaani tilaamani Kaijan kirjan, joka kertoo eteläpohjalaisista muuttajista Nivalan seudulle noin sata vuotta sitten. Kirja on paksu ja siinä on paljon mielenkiintoista asiaa.

Matkalla en vielä jaksanut siihen perehtyä, vaan tein käsitöitä. Menomatkalla ompelin silmiä nuken päihin, paluumatkalla virkkasin norsuja pitkästä aikaa. Ilokseni matkaseura oli mennen, tullen rauhallista eikä mölisijöitä ollut matkassa. 

Mitäs mieltä, naiset - ja miksei miehetkin, jos teitä täällä käy - 

olette seuraavasta mieheni väittämästä. Minusta se kuulostaa ikävän todelta, mutta ei auta. Mieheni on paljon keskustellut miesten kanssa elämänsä aikana, kun ehti olla poikamiehenä melkein 60 vuotta. Ja koska hän on hyvä kuuntelija, hidas puhuja, hän on ehtinyt kuulla paljon. Hän sanoo, että miehet ovat sitä mieltä, että naiset haluavat, että mies puhuu! Sitten kun mies puhuu, naisen mielestä hän puhuu vääriä asioita. Ja nainen ilmaisee sen selkeästi. Sen jälkeen mies ei sitten puhukaan enää.

Seppo myös sanoi, että hän tietää jo, mistä asioista minun kanssani ei kannata puhua, mistä voi puhua. Eikö kuulosta kovin masentavalta? Minähän tahtoisin olla sellainen, jonka kanssa voi puhua mistä vaan, ja minähän osaan olla kiinnostunut! Pakko on kuitenkin myöntää, että on paljon asioita, jotka ovat miehelle tärkeitä, mutta joista minä en ymmärrä mitään enkä siis osaa olla kiinnostunut. Tai saatanpa jopa suuttua jostain puheenaiheista, vaikka kuvittelen, ettei niin käy. Arveluttaa kovasti, että mies saattaa olla oikeassa.

On aika

lähteä apteekkiin hakemaan tilaamiani lääkkeitä. Ruokakaupasta haen maitoa ja laputettuja leipiä. Koko syksynä en ole ehtinyt enkä jaksanut leipoa leipää. Ehkä sitten kevään puolella kenties. Tai jouluksi, mutta nyt ei kuitenkaan. Glögiäkin ostan, sillä se on mukavaa uimahallijuomaa. Sinne on tarkoitukseni mennä Outsin kanssa tänäänkin kuten joka viikko. Aamun migreeni onneksi väistyi nopeasti ja untakin sain riittävästi.

Pidetään rukouspäivä la 22.11. eli tuomiosunnuntain alla!

Kirjoitan aiheita myöhemmin ja voitte laittaa minulle viestiä, mitä toivoisitte aiheeksi! 

Siunattua päivää tänään, rakas lukijani! Jeesus on kanssamme kunhan emme me itse lähde pois hänen luotaan!

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun - Jeesukseen!