Kategoriat: Ajankohtaista

Kahvittelua tuulen suojassa viikolla

Käteni ovat taas jääkylmät. Johtuu luultavasti syömistäni migreenin estolääkkeistä tai sitten avantouinnin puutteesta. Sen takia toivonkin pääseväni pian kesäuinnin makuun. Jonain vuonna olimme Köklotissa uimassa vapun aikana, jäät olivat silloin lähteneet - ainakin rannasta. Tänä vuonna ei onnistu, jäätä on vielä paljon ja sää on muutenkin hyinen.

Tämä viikko

on ollut parempi kuin edellinen vaikkakin tosi erilainen. Mies lähti jo pyhäpäivänä kohta messun jälkeen Jyväskylään asunnolle pakkaushommiin ja palasi myöhään torstai-iltana. Kyllä ehti ikävä tulla puolin ja toisin. Mutta välillä tekee sittenkin hyvää vähän olla erillään, niin huomaa, miten paljon toinen merkitsee. Ihan niin kuin kotoakin on tarpeen välillä lähteä muualle. Kotiinpaluu on sitten riemullinen, ainakin itse olen sen todennut.

Eilen

pakkasimme Joulun lapsi -paketit tältä keväältä odottamaan ensi syksyä ja toista pakkaussessiota. 75 laatikkoa saimme kasaan. Luulimme laatikoita olevan sata ja olisimme saaneet jonkin verran enemmänkin pakatuksi, mutta laatikot loppuivat ensiksi. No ei haittaa. Nyt taas teemme koosteen jääneistä tavaroista ja alamme valmistautua puolen vuoden päässä siintävään kokoontumiseen.

Meillä on erinomainen Romantikkojen poppoo ja jatkamme niin kauan kuin terveyttä ja voimia riittää ja maailmantilanne sallii työn. Ryhmämme jäsenten alaikä on 60 vuotta ja porukka on sitoutunut tekemään yhteistyössä paketteja Romanian, Moldovan ja Viron lapsille. Saamme paljon apua esim. Peräseinäjoen innokkailta neulojilta kuten myös Neulevastaavan ryhmästä. Lisäksi on yksittäisiä lahjoittajia, sillä eihän näin moniin paketteihin kukaan yksin pysty. Kiitos jokaiselle avustajalle! Siunatkoon hyvä Jumala jokaisen paketin ja sen saajan!

Ryhmään kuuluminen

on tärkeä asia, olipa ryhmä mikä hyvänsä. Ihan niin kuin perhe ja suku on tärkeä. Ihmisen ei ole hyvä olla aivan yksin vaikka moni tänä päivänä kokeekin olevansa ja onkin. Olisi hienoa, jos yksinäiset löytäisivät toisensa, mutta usein on niin, että ainakin itse koen olevani aivan liian uupunut pitämään yhteyksiä ihmisiin, jotka sitä kaipaisivat. Se on surullista, mutta rajallisuus tulee vastaan.

Olen löytänyt

uuden, maukkaan ruokalajin. Sitä olenkin sitten tehnyt monta kertaa tällä viikolla. Löysin kaapista vihreitä linssejä, jotka olivat vanhentuneet vuosi sitten. Sitä ennen käytin yhtä vanhat punaiset linssit pois, ja olen ostanut niitä jo lisääkin:

Keitä linssejä ohjeen mukaan. Itselläni on pakasteessa kesäkurpitsaraastetta, jota olen laittanut sekaan, kun linssit ovat melkein kypsiä. Uskon, että pelkistä linsseistäkin tulee hyvä keitto. Lopuksi laitan keittoon muutaman lusikallisen Koskenlaskijaa; itse pidän savupekonin makuisesta. Ja nokkosjauhetta lisään joka ruokaan - kerään sitä lammen rannalta keväisin ja kuivatan. Huiskautan sekaan kurkumaa ja valkopippuria, suolaa laitan jo linssien keitinveteen. Eikä sitten välttämättä muuta. Erinomaisen maukasta syntyy!

Netistä luin,

Rintarossi

että paitsi koivun mahla, myös nokkonen auttaa siitepölyallergiaan. Siis sisäisesti, ulkoisesti voi tulla kovastikin oireita, ainakin nokkosesta. Siksipä olen iloinen, että olen tunkenut nokkosta sekä leipään että ruokiin. Se ei maistu niissä, niin että sen huomaisi, kun ei laita liikaa, mutta eiköhän se terveyttä lisää ja kenties makuakin jalostaa. Näin tahdon uskoa.

Kevät on tullut, sinivuokot eivät kylmästä säikähdä

Tänään meidät on kutsuttu

keskipojan valmistujaiskahville. Hän kävi vuoden robotiikkakoulutuksen, ja hänen tarinansa löytynee oheisesta linkistä:

https://www.vamk.fi/haku/amk-tutkinnot//ylemmat_amk_tutkinnot/minuntarinani-yamk/petri_hakkola/

Huomenna

menemme messuun, jos Herra suo. Laivakatu 7, klo 9.30. Lähetyshiippakunta, Mikaelin luterilainen seurakunta. Tervetuloa muutkin!

Minulla on kanttorivuoro, ja olen harjoitellut virret. Toivon ne myös osaavani soittaa. Ja toivon, ettei huomisaamuna ole migreeniä, kuten tänään ja eilen. Elämäni pitäisi olla niin kovin rauhallista, että migreeni pysyisi poissa. Uskon, että tilanne rauhoittuu tulevina kuukausina ja pääsen sinuksi estolääkkeen kanssa. Olen toiveikas, luotan Jumalan johdatukseen tässäkin asiassa, sillä Hän lupaa:

Minä johdatan niitä, jotka rukoillen kulkevat.

Siunattua alkavaa toukokuuta, arvoisa lukijani, ja iloista vappua! Minä luulen, että me vietämme sen rauhallisesti kotona aamun messun jälkeen.