Kategoriat: Ajankohtaista

Kirjoitan muutaman rivin makoillessani painopeiton alla. Meinasin kirjoittaa lyijypeiton, ja asia olisi ollut yhtä tosi. Peitto painaa 9 kiloa ja sen alla ei paljon mutruilla vaan nukutaan samassa asennossa, mihin on onnistunut pääsemään nukkumaan mennessään.

Tämänkertainen

flunssa alkoi äkillisesti lauantain jälkeisenä yönä. Ei puhettakaan hoosianna-kirkkoon menosta tai ristiäisiin lähtemisestä. Saimme kuitenkin seurata juhlaa netin kautta, kumpaakin. Seppo tosin olikin aamulla yksin messussa. Minua ei oikeastaan jaksa edes harmittaa se, etten pääse lähtemään jonnekin. Siis silloin, kun flunssa iskee. Silloinhan tekee mieli vaan levätä. Ja tässä tapauksessa pääsin osallistumaan omasta vuoteesta käsin ja sain vielä herkkuja jälkikäteen! Ja lapsen nimeen sisältyy paappansa nimi, mukavaa. Ei tullut Einaria kuten ehdottelin, mutta ei kovin kauas siitä heittänyt.

Kävelimme Sepon kanssa

lauantaina kaupungille. Tai oikeastaan kirpparille. Tein jälleen huippulöytöjä. Kankaita parilla eurolla pussillinen - sekä paitakangasta Neulevastaavalle, joka on myös Puseronompeluvastaava - että itselle joulukankaita, tyttösten prinsessahamekangasta, laukkukangasta ja kissakangastakin. Ja lankoja myös jaettavaksi Neulevastaavan porukalle että itselle virkkauslangaksi. Virkkailen vanhoihin puisiin henkareihin edelleen päällisiä, se on minusta jostain syystä todella antoisaa. Tai siis katsella sitten niitä valmiita henkareita.

Paluumatkalla kävelimme lumeen koneella tai jaloin tehtyjä reittejä hautausmaalle. Mitä pitemmälle kävelimme, sitä kapeammaksi kävi tie. Kuten elämässäkin jossain mielessä. Loppupäässä karisevat ylimääräiset härpäkkeet pois. Jää vain oleellinen. Toivottavasti näin käy. Että vain oleellinen, Jeesuksen Kristuksen seurassa eläminen, hänen seurakunnassaan ja armonvälineiden (Sana, ehtoollinen, kaste) yhteydessä. Itselleni on korostunut seurakunnan merkitys viime vuosina. Niin paljon tukea olen saanut, kasvamista Jumalan armon tuntemiseen ja yhteyden merkitykseen.

Poskiontelon turvotukseen apu?!

Join juuri

kahvia sängyssäni maaten painopeiton alla. Lisukkeena joka hörppäyksellä kaalin aromikas tuoksu kaulahuivin alta kaulasta. Onneksi jääkaapissa oli parin kilon kaali, sillä joku kehui sen antamaa apua flunssassa. Niinpä vaihdan kaulahuivin alle aina uuden kaalinlehden, kun entinen pehmenee. Aamulla söin voileipää ja jossain vaiheessa tuntui, että olikos minulla muka jotain salaattia leivän päällä. Ei, vaan kaalta lähti mukaan syödessäni. Jos nälkä yllättää, ei muuta kuin puoliksi keittyneitä kaalia syömään. Lähiruokaa, sananmukaisesti jossain mielessä!

Tässä vaiheessa oloni

ei ole ainakaan vielä törkeä eikä flunssa ole laskeutunut keuhkoputkiin. Olo on vain hyvin flunssainen vaihtelevine päänsärkyineen ja kurkkukipuineen, johon sain yön aikana apua juomalla monta mukillista kamomillateetä, höyryttämällä höyrypannulla sekä sarvikuonolla huuhtelemalla.

Makoillessa

on mukava seurata luonnon koristelemia kauniita parvekkeen laseja, kynttilöitä, joita palaa huoneessamme ja pimeän aikana myös parvekkeella. Ja hiljaisuus on suloista! -Mies kielsi ehdottomasti minua imuroimasta, moppaamasta ja muuta sellaista, kun lähti työhön, mutta kielto oli toki turha. Ja ommellakaan en onneksi voi nyt, sillä ompelukoneeseen tuli jokin vika. Mies jo puhdisti sen täysin, mutta jokin siinä kangertaa, kun pyörää kääntää. Mutta mies saanee sen kuntoon, sitä toivon. Mutta ei kiirettä, parempi, etten saa kiusausta syöksyä ompelemaan flunssaisena.

Huomenna

elämme jo joulukuuta. Adventin aika, joulun odotus, on meneillään. Toivotan sinulle, arvoisa lukijani, siunattua Vapahtajamme odotusta! Ei niinkään vauvan syntymistä seimeen, vaan Kristuksen eläväksi tulemista jokaisen meidän sydämeen ja elämään, niin "etten enää elä minä, vaan Kristus minussa".

jk. Klo yhden jälkeen yöllä olin hereille ja avasin erään saamani paketin. Siellä oli joulukalenteri, Dermosilin, ja ensimmäisenä pääsen kokeilemaan hiusnaamiota. Mielenkiintoista! Lastenlapset lauloivat ääniviestissä, äiti ja kummityttö soittivat. Mieheltäkin sain lahjan kortteineen aamulla. Juhlapäivä!