08.10.2021 - Matkaan vaan!

Kehuskelen tällä haavaa mutjutinta! Se on suomalainen keksintö, sitä tehdään muistaakseni Evijärvellä, joka tapauksessa jossain lähistöllä. Mutjuttimesta löytyy tietoa netissä. Sain tyttäreltä sellaisen jokin vuosi sitten lahjaksi ja viime aikoina olen mutjutellut iltaisin aina silloin, kun on miehen vuoro lukea iltakirjaamme, joka on tällä hetkellä Psalmista 23 kertova paimenkirja. Mutjuttimella siis hierotaan pienin liikkein ihoa niin että lihaskalvot löystyvät ja vapautuvat.

Tekisi mieleni sanoa,

 että sen takia minulla ei ole ollut kunnon migreeniä pariin viikkoon, mikä on hurjan pitkä aika. Mutta tähän asti aina, kun olen keksinyt muka keinon, millä päänsärky talttuu, se onkin taas iskenyt. Joka tapauksessa olen kiitollinen, että pääparkani on saanut lomailla säryn suhteen, sillä sen sijaan antibioottikuuri aiheutti tapansa mukaan hiivatulehduksen, joka on tosi ärsyttävä - tietää jokainen, joka on siitä päässyt nauttimaan.

Toissa yönä

nukuin jopa yli 7 tuntia, mikä on ennätys taas moneen viikkoon. Vaivat herättävät tai uni on levotonta. Ja heräämisen jälkeen en voi tuntikausia lojua vuoteessa, sillä pää alkaa oirehtia siinä tapauksessa. Elämä on tällaista ja meitä riisutaan, sillä ei täällä mikään kestä loputtomasti eikä maailmaan ole tarkoituskaan rakastua. Päämäärämme on paljon korkeammalla, ja se on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.

Joku on sanonut,

että tallatuin paikka maailmassa on sen portin luona, josta mennään sisälle Jumalan valtakuntaan. Moni kärkkyy elämänsä Elämän liepeillä, mutta ei koskaan astu sisään. Kun aloitin taannoin työni päiväkodissa ja pidin aamun avauksia lasten kanssa, tajusin, että olin tuon portin lähellä, mutta en sisäpuolella. Kerroin omenasta, jota en ollut itse maistanut. Tiesin, että se maistuu herkulliselta, mutta kokemusta siitä minulla ei ollut.

Sen jälkeen,

kun kuulin evankeliumin sanaa, kun Pyhä Henki avasi korvani kuulemaan, että minua kutsutaan taivasten valtakuntaan, sain astua sisäpuolelle. Sen jälkeen koko maailma sai kirkkaammat värit ja luonto heräsi elämään ympärilläni. Itsehän tietysti tarvitsin vielä herätystä kuvitelmastani, että olen jotenkin parempi tai pyhempi kuin kukaan muu, mutta Jumalalla on keinot meidän jokaisen suhteen näyttää meille paikkamme. Tulin syntiseksi, ja ymmärsin, että on armoa, jos ja kun Jumala rakastaa minua. Ja hän tekee sen, sillä hän lähetti oman Poikansa kuolemaan, että minä saan elää iankaikkisesti, jo nyt tässä ajassa. Sen takia, jos Jumala suo, haluan elää elämäni seurakunnan yhteydessä, lukea ja kuulla Jumalan sanan opetusta. Itseeni en luota vaan luotan täydellisesti Jumalaan ja siihen, mitä hän Raamatussa puhuu minulle ja jokaiselle ihmiselle kaikkina aikakausina.

Niinpä yritän

nytkin luottaa, että pääsemme sisään hotelliin, jonka olen varannut meille täksi illaksi Espoosta! Hyppäämme junaan aamupäivällä ja kolkuttelemme etelään mieheni kanssa. Hotelli on ns. huoneistohotelli, jonka varasin netistä. Tietyssä kohtaa nettitaitoni loppuvat ja sen jälkeen alkaa hermojen menetys. Tästä syystä en ole varma, avautuuko uksi illan tullen, mutta sen näyttää aika.

Olemme menossa

poikani perheeseen kyläilemään, liput junaan on ostettu jo aikaa sitten. Kuinka ollakaan, perheessä on karanteenia tämä päivä vielä, joten siksi menemme heille vasta huomenna, jos Herra suo ja kaikki menee suunnitelman mukaan.

Pari vuotta sittenhän olin varannut hotellin Tapiolasta, joka ei olekaan junareitin varrella Espooseen mentäessä ja jouduimme käyttämään metroa. Mieheni oli sangen epäileväinen suunnistuskykyni suhteen kuten minäkin, mutta koska hän epäili, minä esitin hyvin itsevarmaa. Ja ihmeen kautta me selvisimme sinne minne pitikin! Jälkeen päin olin hyvin polleana, se on selvä.

Oura-sormus,

jonka lapseni hankkivat minulle vuoden vaiheessa, on kätevä minulle. Se antaa luvan lepäillä, sillä yleensä minulla on ihan liikaa menoa ja vauhtia. Ja vaikka en mielestäni tee juuri mitään, oura uhkailee, että tasapaino ei ole kohdallaan. Tänään se kyselee, valvottaako minua jokin, sillä unta on vain 62/100. Ja jotta pysyisin terveenä, sitä pitäisi olla enemmän. Se näyttää myös, että olen nukkunut 5h 7 min ja uni on ollut katkonaista. Paljon muutakin se tietää minusta, punaista viivaa on runsaasti. Uni on kaiken a ja o, ja minä en nuku riittävän hyvin.

Löysin uuden piirteen

itsestäni menneellä viikolla, vahingossa kuten usein tapahtuu. Tai ei piirre mikään uusi ollut, minä en ollut vain tiedostanut sitä. Nimittäin eräänä päivänä erinäisistä syistä eräs ystäväni joutui odottamaan minua tilanteessa, josta en voinut irrottautua. Hän ei ollut yhtään hermostunut ja hänellä oli aikaa odottaa. Mutta minulta menee hermot, kun joku joutuu odottamaan minua! Tajusin myöhemmin, mistä se johtuu.

Silloin, kun lapset olivat pieniä ja Ari sairasti kokopäivätoimisesti, minua tarvittiin jatkuvasti monessa paikasssa enkä pystynyt täyttämään toisten tarpeita niin kuin olisin halunnut tai niin kuin minulta odotettiin. Sehän aiheutti stressiä tietysti. Nyt se, että vaikkapa mieheni istuu ja odottaa minua jossain tilanteessa, hermostuttaa minua. Taantuma varhaisemmilta ajoilta siis muistuttaa, että minun pitäisi joutua ja ehtiä, vaikka tilanne ei enää ole sama kuin silloin. Nyt ei ystävä eikä mies hermostu, vaikka en ehtisikään heti toimiltani. Minun pitäisi kasvaa yli tuosta vanhasta tunteesta. Ehkä se onnistuukin vähitellen nyt, kun olen tiedostanut asian.

On aika

mennä keittämään aamukahvit ja puuro. Teen puuron siten, että laitan kaurahiutaleisiin vähän suolaa ja kiehuvaa vettä päälle ja annan tekeytyä vähän aikaa. Samanlaisen annoksen teen miehelleni samalla. Puuron syötyäni laitan siemensekoitukseen kylmää vettä ja annan turvota hetken ja lisään sitten luonnonjugurttia ja raejuustoa. Kaurapuuroon laitan voita/alentajaa. Kaurapuuro on niin hyvää, että sitä syön joskus muulloinkin kuin aamulla. Kauran maku on ihana!

Viimeisen viikon aikana

olen tehnyt smoothieta, vai mikä sen nimi suomeksi mahtaa olla. Pari kourallista aroniaa, banaani ja maitoa päälle. Pöräytys ja annos itselle ja miehelle. Mies jopa sanoi eilen, että se on tosi hyvää. Mitään muuta makeutusta ei tarvita kuin se banaani. Suosittelen!

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani! Perästä kuuluu, miten reissu hoituu!

jk. Viime aikoina olen käynyt monena päivänä ottamassa kuvia roskiskatoksen nurkalta vesitynnyristä. Talosta saattavat katsoa, mitä minä sieltä tynnyristä etsin tai ennustelen, mutta kieltämättä sieltä näkyvä kuvajainen ruskan tuomine lehtineen on kaunis!