05.08.2021 - Eläkepäivää viettämässä!

Tänään on sitten ollut ensimmäinen eläkepäiväni! Alkuviikon olin töissä, loppuviikko vapaa. Ja jatkossa sama homma: 2-3 päivää töissä ja vapaalla joka viikko. Onhan tämä ruhtinaallista! On niin paljon mukavampi potea päänsärkyä kotona kuin töissä...

Aamun aloitimme

reippaasti. Minä lähdin kiertämään Onkilampea, mies lähti lakaisemaan kadun vartta, josta hän lapioi eilen kaikenlaista töhkää männyn juurelle. Vapaaehtoisen talonmiehen hommia, joita hän näkyy mielellään tekevän ilman, että kukaan kehottaa. Ala-aulaan hän laittoi jonain päivänä kellon, kun usein lähtiessä tai palatessa tekee mieli tietää, mitähän se kello mahtaa olla. Minulla on usein vain kännykässä kellonaika, eikä sitä viitsi joka välissä tirkistellä. En tiennyt vielä pari vuotta sitten, miten taitavan miehen olen saanut! Hän osaa korjata ihan mitä vaan paitsi tietokonetta.

Koska eläkepäivien

alkua lienee syytä juhlia, päätin lähteä kaupoille hankkimaan jotain uutta ja ilahduttavaa. Eivätkös naiset tee niin, ostavat itselleen jotain, mikä piristää? Niin minäkin. Ostin monta laatikkoa ihania värikyniä Romanian lapsille sekä myös paitoja heille. Kaikki tietysti tarjouksesta kuten teen aina, kun mahdollista. Itselleni tekee harvoin mieli ostaa mitään. Ompelen kirpputorilta hankkimistani tai saaduista kankaista itseni näköisiä vetimiä. Parhaimmat farkkuni maksoivat kai euron, tuunailin niitä hiukan. Kengät ostan kaupasta, tosin remmikenkäni ovat kirpparihankinta joitakin vuosia sitten. Takkeja olen saanut, mutta myös itse ostanut ihan oikeasta kaupasta joskus.

Piirakka piti myös

leipoa, viimeisistä mustikoista viime vuodelta, koska teki mieli. Sokeriton ja gluteeniton, mamman marjapiirakan ohjeella. Stevialla makeutettu, hyvää. Yleensä teen samalla itselleni gluteenittoman rieskan aina kun lämmitän uunin muutenkin. Purkki kermaviiliä, siihen 3 dl kaura- ja tattarihiutaleita. Sitten suolaa ja vähän öljyä. Tämä on siitä kiva leipänen, että se on maukasta senkin jälkeen, kun se on muutaman päivän ikäistä. Leivon sen ohueksi ja annan kuivahtaa vadilla. Vähän kuin näkkäriä.

Monta päivää,

siis neljä aamua, meni ilman päänsärkyä. Pari yötä olen nukkunut riittävästi, koska olen ottanut melatoniinia (puoliskan 1,9 mg tabletista). Aamuherätys on ollut viideltä, mutta joka aamu olen herännyt ennen sitä. Tänäänkin viideltä, vaikka ei ollut töihin menoa. Sukuvika. Veljeni ovat ainoita, joille voin soittaa aamulla seitsemältä ilman että herätän heitä. He ovat siinä vaiheessa olleet pari tuntia hereillä kuten minäkin. Toisaalta harvoin aamusella tarvitsee kenellekään mitään soittaa, mutta on mukava tietää, että joku muukin valvoo.

Kahvia

olen juonut tällä haavaa puoli kuppia herättyäni ja toisen puolen puolilta päivin - siis kofeiinipitoista. Tänään se ei tepsinyt pääni suhteen, jos on sitten vaikuttanut muutenkaan. Päänsärky alkoi iltapäivällä, kun nukuin vähän aikaa. En tiedä nukahdinko sen takia, että pää oli tulossa kipeäksi vai päinvastoin. Alan arvella, että päänsärky seuraa minua hautaan asti. Mutta ei sen pitemmälle, Luojan kiitos! Eiköhän nämä muutamat vuodet tai mikä aika sitten onkaan eloa jäljellä, mene näinkin. On hiljennettävä vauhtia, otettava panadolia ja pistettävä suu säkkiä myöten - ehkä huono vertaus tässä kohdin, mutta joka tapauksessa turha mutista, kun ei mikään auta.

Olkavarresta

en ole hetkeen valittanut. Se oli paremmassa kunnossa loppukesällä, kun en ollut töissä enkä muutenkaan rehkinyt. Uiminen ei ole sitä rasittanut, toivon mukaan auttanut. Mutta alkuviikon ikkunanpesut töissä kipeyttivät kättä aika lailla, nyt toivon tilanteen tasaantuvan. Uimassa olen käynyt lähes joka päivä. Tänäänkin tarkoituksemme on mennä. Minä uin, mies keräilee roskat alueelta, lakaisee pukukopin, vahtii tavaroitani.

Viikonloppuna

oli juhlaa, sillä Lähetyshiippakunnan kesäjuhlia saatoimme seurata netin kautta. Sunnuntaiaamuna olimme omassa messussamme, minulla oli kanttorivuorokin. Palatessa katsoimme piispanvihkimyksen. Juhana Pohjolasta vihittiin uusi piispa kaitsemaan pastoreita ja seurakuntia. Ohjelma oli vaikuttava, sen voi katsoa edelleen netistä. Opetukset olivat tietysti myös puhuttelevia. Sunnuntain aihe oli muutenkin pysäyttävä.

Älkää jättäkö omaa seurakunnan kokoustanne, niin kuin muutamien on tapana.

Seurakunnan merkitys kasvaa koko ajan, sillä elämme lopun aikaa, minkä jokainen voi huomata ilmapiirin muutoksesta yhteiskunnassamme. Koska seurakunnassa saamme kuulla Jumalan sanaa ja sen opetusta, tunnustaa syntimme ja kuulla synninpäästön sanat sekä nauttia pyhän ehtoollisen, kestämme uskossa yhä pimenevässä ajassa. Ilman seurakuntaa on vaikea pysyä hereillä, se lienee jopa mahdotonta. Sen takia suren kovasti, että useimmat läheiset eivät elä seurakuntayhteydessä. Jumala armahtakoon meitä!

Tänään lähdemme

luultavasti käymään pojan perheen luona ja poimimassa vadelmia ja palatessa uimassa. Pääni on edelleen hutera, mutta katsotaan, jos se vähitellen alkaisi selkenemään.

Siunattua loppukesää ja alkusyksyä sinulle, arvoisa lukijani!