10.10.2018 - Aamun tuoksinassa

Heräsin ennen kellon soittoa tapani mukaan, montakin kertaa. Pää oli kipeä, mutta on melkein kunnossa nyt. Voimistelin vähän, söin aamupalaa ja join kahvia. Eiköhän se siitä tokene.

Ensimmäinen syksy

muistaakseni, kun en koe syksyahdistusta. Aika tuntuu lyhyeltä, tuota pikaa ollaan joulussa ja lehti kääntyy uuteen vuoteen. Minulla on riittävästi mukavaa tekemistä, vaikkakin yksinäisiä hetkiä on. Viimeksi kirjoitinkin aiheesta. On hyvä tiedostaa, että olipa elämä millä mallilla tahansa, emme voi poistaa elämästä ikäviä hetkiä. Ne kuuluvat elämään yhtä lailla kuin onnelliset tuokiot. Parempi elää tunteet läpi kuin yrittää tehdä elämää iloisemmaksi kuin se sillä hetkellä on. Sellainen taitaa olla itsensä pettämistä. Tulkoot tunteet sellaisina kuin tulevat!

Maanantaina kävin

ystäväni kanssa tapaamassa eräitä vanhoja ystäviäni ja aiomme mennä toistekin. Se oli oikein hyvä iltapäivä. Sain paljon miettimistä ja rukoilemista.

Sain työkaverilta puseron, joka oli jotenkin epäkelpo. Tuunailin sitä. Käänsin kauluspuolen alaspäin ja alaosan ylöspäin. Siitä tuli aika vekkuli. Ehkä vielä teen sille jotain - ainakin taskun!

Tiistaina eli eilen

ompelin innoissani kunnes lamppu kärähti koneesta. Tänään käyn ostamassa uuden lampun, sillä kone ei toimi ilman sitä eikä näkyvyyttäkään ole tietenkään. Korjailin yhtä nättiä puseroa itselleni sopivaksi. Se oli liian pieni, joten levennän sitä sivuilta. Levensin liikaa, seuraavaksi kavennan...

Koneeni taitaa

olla hajoamassa, siis läppäri. Kummia raitoja on nytkin näytön alareunassa. Saa nähdä miten käy. No, on huudeltava jälkikasvua avuksi, ei siinä muu auta jahka kone täysin pettää.

Tänään

tytär tulee lastensa kanssa kunhan pääsee töistä ja hakee lapset päivähoitajalta. Teen jotain ruokaa, keitän kahvia, luen lapsille ja juttelemme tyttären kanssa lasten leikkimisen ohessa. On ihana nähdä näitä pienokaisia ja toivon loppuviikosta saavani taas Saarukan leikkimään luokseni. Espoolaisia lapsukaisia näen harvoin, mutta kuukauden päästä kuitenkin, jos Herra suo ja matkani etelään onnistuu.

Huomisiltana töiden jälkeen

en liioin jää lepäämään laakereilleni. On kuukauden lähimmäisilta Koulukatu 26:ssa. Illan vetäjä on lahjakas opettamaan; käymme läpi uskontunnustusta, jatkoa edelliselle kerralle. Laulamme ylistyslauluja, pidämme arpajaiset, aluksi juomme kahvia ja teetä. Väki illoissa on lisääntynyt tasaisesti. Tervetuloa vaan klo 18, ilmoitus pitäisi olla Vaasan Ikkunassa!

Jahka perjantai-iltapäivä

koittaa, taidan olla hyvin tyytyväinen koti-illan viettoon!

Päivän teksistä poimin jälleen pienen pätkän:

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? -1 Kor 10:16

- - Ehtoollisessa Kristus tulee omaksemme ja me tulemme osaksi häntä. Ehtoollinen on myös asetettu hengelliseksi voimavaraksi siinä taistelussa, joka meillä kristittyinä on. Sielunvihollisen on joukkoineen väistyttävä sieltä, missä Kristus on todellisesti läsnä. Olemme kelvollisia ehtoollisvieraita, kun uskomme ehtoollisen jakosanat. Ehtoollisella saamme käydä useasti. -https://www.lhpk.fi/sano-vain-sana-hartaudet/

Siunattua ja mukavaa päivää, arvoisa lukijani!