26.09.2018 - Keskellä syksyä

Tuulee, liekö lähes myrskytuuli. Mukava olla sisällä, vaikka sää näyttää muutoin kirkkaalta. Ehkä menisinkin ulos, mutta alaselkäni on ollut kipeä. Se on alkanut jo hieman helpottaa, mutta kun se ei ole täysin kunnossa, ei ole oikein mieltä loikistella pihalla tai paljon muutakaan.

Alkuviikko

on mennä vilistänyt taas mahdotonta vauhtia. Maanantaina kävin uimassa, merivesi oli reilut +12 astetta. Laitoin leipätaikinan nousemaan, ja siitä paisui kunnon leipomus. Lopulta tein neljä leipää vuokaan kohoamaan, yöksi jääkaappiin ja seuraavana aamuna suoraan kuumaan uuniin. Lisäksi sämpylöitä.

Tiistaina

eli eilen kävin katsomassa anoppiani Teuvalla. Ystäväni lähti kyytimieheksi. Kävin samalla reissulla sytyttämässä kynttilän Arin isän ja veljen haudalle. Veli kuoli 35 vuotta sitten, isä neljä vuotta sitten. Löysin paikalliselta kirpputorilta pöytälampun ruokapöydälleni. Sellaisen tavallisen lukulampun. Aamuisin alkaa olla pimeää ja tarvitsen valoa enemmän kuin kattolamppu suostuu välittämään. -Se oli mukava reissu.

Ihania naapureita

minulla riittää. Sain yksiltä naapureilta sieniä, tein tänään makoisaa kastiketta siitä. Söimme tyttären ja hänen lastensa kanssa. Pikku Tiutau, 1v, ilmoitti isolla äänellä: Mummo, sieni! Hänelle on lähinnnä sanottu, että ei saa ottaa sieniä maasta ja nyt mummo oli lastannut niitä hänen lautaselleen. Voi ihmettä!

Neiti 3,5v tiskasi. Mielelläni laitan lapset hommiin, muuten ei opi. Pitää hioa, kun rauta on kuuma.

Ehdin lukea pari kirjaa Neiti 3,5v:lle. Viiru ja Pesonen on usein luettu kirja, mukava sitä on lukea. Meillä on lastenlasten kanssa aina sohvaleikki, kun luemme. Sohvalle pääsee turvaan, kun pimputtaa mummon polvea, jolloin portti aukeaa ja voi kömpiä luolaan, siis mummon viereen. Tiutau kävi kai kymmenen kertaa pimputtamassa, kömpi luolaan ja taas pois.

Tytärkin osaa tehdä käsitöitä, äitini on myös ollut kova kutomaan ja virkkaamaan. Tässä tyttären kännykkäkotelo, minusta se on kaunis!

Vein  lapsuudenystävälle

tekemäni tunikan Nivalaan, se oli ihan passeli. Sen jälkeen olen ommellut itselleni mekon, ohuesta kankaasta, taisinkin jo laittaa kuvan wordpress-sivustolle. Se kaipaa vielä jotain piristystä, en ole siihen tyytyväinen. Mutta pitää odottaa inspiraatiota. Tyttäreltä sain jotain vihjeitä. Olen leikannut Nivalasta hankkimastani hameesta tunikan. Ompelen sitä jahka ennätän ja jaksan. Mielessäni pyörii seuraava idea, mutta en tiedä vielä miten sen toteutan. Aika näyttää.

Luin artikkelin,

jossa kerrotaan, miten vaikea ihmisten on tänä päivänä keskittyä mihinkään. Romaanin lukeminenkin voi tuottaa vaikeuksia. On välillä kurkittava facebookiin tai ties mille sivustoille. On liian monta rautaa tulessa jatkuvasti. Se huonontaa muistia ja tekee lyhytjänteiseksi.

Senpä takia eilen keskityin asiasta tehden lukemaan romaanin loppuun. Se olikin mielenkiintoinen perspektiivi erään naisen elämään, joka yritti tulla raskaaksi pari, kolme vuotta. Romaani kertoo kuinka lapsen saamisesta voi tulla pakkomielle. Ihan samalla lailla kuin mistä tahansa asiasta, jota haluamme vimmatusti, mutta emme saa. Pakkomielle voi johtaa lähes hulluuden partaalle, epäluuloihin, mustasukkaisuuteen ja vaikka mihin. Kirja oli hyvä, suosittelen. https://phakkola.jurge.fi/lukuelamyksia/viimeisimmat/

Apostolien teoissa

sanotaan sangen selvästi ydinasia, evankeliumi:

Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa (=Jeesuksen) julistetaan teille syntien anteeksiantamus ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla. -Apt 13:38,39

Armo on alkanut aueta minulle vähitellen enemmän ja enemmän. Tällaisena, milloin masentuneena ja kurjana, milloin hyväntuulisena ja intoa puhkuen, minä olen Jumalan lapsi ja kuulun Jeesukselle, joka on lunastanut minut verellään Jumalalle. Pääsen Jumalan luo, saan elää iankaikkista elämää jo nyt.

Monta päivää mielessäni on soinut ylistyslaulu, josta pidän tosi kovasti:

Tulkaa Hänen porteillensa kaikki, Luojan eteen kiittäen.
Tulkaa Hänen suureen temppeliinsä ylistystä laulaen.

Kohottakaa huuto Korkeimmalle kunniaksi Kuninkaan.
Soikoon uusi laulu Jumalalle halki taivaan halki maan.

Virittäkää soitto, tuokaa rummut, torvet soikoon pauhaten.
Nyt on tullut aika viettää juhlaa, nyt on aika kiitoksen.

Kohottakaa huuto Korkeimmalle kunniaksi Kuninkaan.
Soikoon uusi laulu Jumalalle halki taivaan halki maan.

Saamme käydä juhlakulkueessa, jossa riemulaulu soi.
Neidot siellä rumpujansa lyövät, kaikki kansa karkeloi.

Kohottakaa huuto Korkeimmalle kunniaksi Kuninkaan.
Soikoon uusi laulu Jumalalle halki taivaan halki maan.

Täällä voimme aavistella vasta, kuinka kerran juhlitaan.
Milloin on se päivä, jolloin saamme tulla juhlaan suurempaan.

Kohottakaa huuto Korkeimmalle kunniaksi Kuninkaan.
:,:Soikoon uusi laulu Jumalalle halki taivaan halki maan.;.;.

Kattopellit paukkuvat,

taivas on oranssin värinen pilvineen, tuulee rajusti. Tuikku palaa sydänkynttelikössäni. Pakko ryhtyä venyttelemään jalkojaan, siitä se selkäkipuni johtuu. Sitten siirryn sohvailemaan, katson ehkä Isä Matteon ja pyöritän hulavannetta. Iloa sinun iltaasi, arvoisa lukijani!