25.08.2016 - Kaunis torstaipäivä

Sadetta aamuyöstä

- se oli jo lakannut, kun seitsemän maissa heräsin uuteen päivään. Nukuin hyvin, kiitos Jumalalle. Aamutoimetkin olen hoidellut ja pian kipaisen työpaikalle.

Olen tällä viikolla soitellut messun liturgiaa. Olisi kiva, jos edes joskus osaisin soittaa niin, etten hosuisi ja soittaisin oikein. Virret ovat onneksi kohtuullisen helppoja eikä minua enää jännitä samalla lailla kuin silloin, kun lupauduin soittamaan messuissa vuorollani.

Tänä iltana

menen MS-yhdistyksen grilli-iltaan. Eikös kuulosta mukavalta! Aion keitellä siellä kahvia. Juke ja Jo-Hanna paistavat lättyjä ja makkaraa, niin luulen. Niitä joka tapauksessa saamme nauttia tänä iltana. Toivokaamme, että ilta on kaunis eikä sada.

Ilta oli kaunis!

Kahvia kului, lätyt maistuivat ja makkarat painuivat. Mutta, mutta. Lättytaikinaa jäi 5 litraa ja olin huomaavinani, että lättypönikkä jököttää minun jääkaapissani. Organisointi- ja delegointikykyä tarvitaan, että taikina tulee jaetuksi, paistetuksi ja syödyksi. Jää nähtäväksi, miten käy.

Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -kirjasta luen seuraavan tekstin:

Sanokaa hätääntyneille sydämille: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö.” -Jes 35:4

- - Jumalan armoa kukaan ei saa epäillä, vaan on lujasti luotettava Jumalan apuun vastoin koko maailman syntiä. Meistä itsestämme sen sijaan on oltava aivan toivottomia. On uskottava, ettemme voi tehdä vähintäkään tekoa. Jumalan on mahdotonta kieltää armoaan siltä ihmiseltä, joka näin tunnustaa avuttomuutensa ja kokonaan epäilee itseään.

Epätoivo ja armo eivät saa kuitenkaan kestää vain jonkin aikaa ja sitten päättyä. Kaikki tekomme, puheemme ja ajatuksemme keskittykööt koko elinaikamme vain siihen, että aina epäilemme itseämme ja pysymme Jumalan armossa.

Tästähän kirjoitin

juuri eilen. Lohduttavaa: minun ei tarvitse katsoa itseeni vaan saan katsoa Jeesukseen. Kaikki on tehty puolestani. Ja sinun puolestasi, arvoisa lukijani!