03.06.2016 - Aurinkoista Vaasassa

Nivalassa kuulemma satoi aamulla. Tampereellakin oli eilen tullut sadekuuroja. Vaasassa ei. Edelleen tarkenee, vaikka ei niin kuuma enää tänään ollutkaan.

Olin perhekahvilassa

tämän päivän. Hyvin siellä hommat hoituivat. Kitaran kanssa rämpyttelin lasten lauluja ja lapsoset soittelivat kuka milläkin. Yksi vintiö yritti päästä käsiksi kitaraan, mutta otin hänet sitten syliin ja niin laulut laulettiin. Sain toiset lasten tossut valmiiksi, niitä olen kutonut oheistyökseni. Mukava oli jutella myös paikallisten työntekijöiden kanssa.

Päivän kävelyt

suuntautuivat aamulla uimaan, illansuussa tyttären luo. Matkalla Karhulaan käpäisin kukkapihassa ostamassa mustasilmäsusannan - tarjosin tyttärelle ja kun hän suostui haluamaan sen, ostin palatessa itselleni uuden. Onnistuin sitomaan kukkapaketin kiinni repun sivulle niin että kädet saivat heilua vapaana kävellessäni kotiin. Arkiluovuus on minun lahjani. Reilut 12 km marssintaa, runsaasti aurinkoa ja tuulta.

Kotona odotti

parvekkeella iso kukkaruukku liljoja. Luulin naapurin kukiksi. Ne olivatkin minulle - viime kesän mökkini omistajat olivat tuoneet minulle ne mökiltä! Olipa mahtava yllätys - kiitos, kiitos! - Postia tuli jälleen, sitä oli tullut myös Arin äidin luo ja sain ne lankomieheltä iltapäivällä. Taas piti itkeä. Meitä on siunattu niin että tuntuu. Vielä ystäväpariskunta oli käynyt oven takana osanottoineen, kun olin töissä.

Istutin mustasilmäisen kaunottaren

kukkapenkkiin ja otin kaksi matsia tikanheittoa yläkerran Juhiksen ja poikansa Olen kanssa. Voitin molemmat erät. Ensin heitimme järjestyksessä ykkösestä kymppiin - hyvin tasaväkistä taistoa - kaikki yrittivät saada seuraavaksi yhdeksäisen. Minä onnistuin saamaan samalla kertaa sekä sen että kympin. Olin tietysti tosi pollea.

Toinen kisa heitettiin vasurilla, kolme kierrosta. Minä olen harrastanut sitä hamassa menneisyydessä, miesväki ei ollut - voitin yhdellä pisteellä Juhiksen. Olipa hauskaa!

Sauna

illan päätteeksi, pyykit koneessa. Hieno päivä tänäänkin.

Päivän tunnelmat

sisäisen ihmiseni puolesta ovat aika vakaat. Eilen huomasin, että nyt voin laittaa enää oman nimeni kortteihin, jotka lähetän "meiltä". Enää olen minä lähettämässä. Sellainen suru kävi myös mielessä, että meille ei tullutkaan yhteistä vanhuutta Arin kanssa. Havaitsin sen katsoessani puutarhaohjelmaa, jossa eläkeläispariskunta teki pihatöitä yhdessä.

Valokuvista huomasin myös yllättäen, että minulla on ollut puoliso ennen sairautta ja sairauden aikana. Missä vaiheessa puolisosta tuli potilas? Sitä en tiedä, mutta salaa se tapahtui. Koskaan en lakannut rakastamasta. Milloinkaan en ole katunut elämääni Arin rinnalla.

Tähän asti

en ole huomannut, että ystävättäreni olisivat karttaneet minua, vaikka olen kyläillyt yksin heidän luonaan. Nyt kun olen leski, voiko tilanne muuttua? Tuleeko minusta uhka toisten avioliitolle? Toivon, että ne, jotka tietävät, että olen ollut uskollinen avioliitossani, ymmärtävät, että en aio hajottaa toistenkaan avioliittoja.

Toivon rankasti sitäkin, että kukaan ei liioin luule, että janoan miesseuraa ja siten loukkaa ja suututa minua. En ole saalis enkä saalistettava, en helppo nakki. Enkä nakki ollenkaan. Haluan olla rauhassa ja elää suruaikaani omin nokkineni perheeni, läheisten ystävieni ja sukulaisten kanssa.

 

Juuri nyt

Kun ymmärtää olevansa elämässään oikealla paikalla

juuri nyt.

voi istahtaa alas ja hengittää hengästymättä tietäen että tulevatkin päivät

asettuvat kyllä ajallaan aloilleen vaikkei niitä ollenkaan yrittäisi ahdistunein ajatuksin ohjailla

-Elina Salminen runokirjassaan Jos minä jostain alkaisin, s. 81

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!