03.12.2015 - Liukasta!

Kumahdin nurin, vain polvilleni tosin, sillä ehdin kiljaista, mikä esti kaatumisen naamalleni. Niin kuvittelen toiveikkaasti. Luulin, ettei tänään ole liukasta, mutta erehdyin. Kävin uimassa ja sain hiipiä varovasti Hietasaareen, kun yllättävissä kohdissa jää vainosi kulkijaa.

Hammaslääkärissä

olin suuta aukomassa eilen tunnin ajan. Kiva lääkäri, selosti koko ajan, mitä tekee. Puudutus tehosi, taisin torkahtaa hetkeksi kesken juurihoidon. Tai sitten menetin tajuntani. Mutta hauskaahan se on, kun voi rentoutua tuollaisessakin paikassa. Hyvä asento ja suu pysyy auki omia aikojaan. Pääsiäisviikolla juurien kaivelu jatkuu. Kuulemma voi löytyä neljäskin juuri. Sepä piristävä ajatus.

Arin luokse

köpöttelin seuraavaksi. Istuimme päiväsalissa Arin uudella osastolla. Ari ei halunnut lähteä kahvilaan, vaikka minä olisin halunnut. Emme menneet. Siirryimme pianon luo, joka on aulan lähellä käytävällä. Soitin pianolla puolitoista tuntia. Ensin adventin ajan virsiä, sitten heprealaisia lauluja. Puolet ajasta palohälytin huusi. Soitostani se ei kai johtunut, sillä ulina alkoi ennen soittamistani. Oli siis aika meteli ja minä vielä lisäsin sitä ponnekkaasti pianoa paukuttaen. Ari se vaan torkkui tuolissaan ja taisi nukkuakin välillä.

Hoitajat

ovat sangen ystävällisiä tuolla osastolla, se on suuri kiitoksen aihe. Arin korvalehden puolesta saa rukoilla, jos joku haluaa. Se on pahasti tulehtunut, kun Ari makaa mieluiten kasvot oikealle päin ja korvaparka jää puristuksiin ja huutaa ilmaa, jota se ei saa. Vastapäisen jalan isovarvas kaipaa rukousta sekin. Onneksi hommat ovat osastolla hoidossa ja Ari vielä suuremmissa käsissä, Jumalan varassa.

Mailis Janatuinen

kehottaa lukemaan Raamattua ajatuksella ja tekemään muistiinpanoja lukemastaan. Kerroin jo aiemmin, että minusta kaikenlainen pohdiskelu, joka vaatii voimia, on rasittavaa ja epämiellyttävää. Olen ryhtynyt kuitenkin tekemään vihkoon raapustuksia. Tänä aamuna koin erityisesti, että se kannattaa. Jumala tuntuu avaavan tekstiä uudella tavalla. Tässä jotain ajatuksia aamulla lukemastani:

- Jumala haluaa, että henkeni on särkynyt = sydämeni on murtunut -> murrettiinhan Jeesuskin minun puolestani ja saan hänen lapsenaan osallisuuden hänen murrettuun ruumiiseensa joka pyhä ehtoollisessa -Psalmista 51

- Osoita ihmeellinen armosi - Psalmista 17. Tämä ihmeellinen armo jostain syystä mursi minut: koin sydämessäni, että Jumalan armo ON ihmeellinen. ->minä huudan sinua avukseni -> kuule minua, sydämeni huutaa -> pelastat ne, jotka turvaavat sinuun

- Ihmisellä voi olla nimi, että elää, ts. on kristitty, mutta on kuitenkin kuollut - aivan kamala ajatus! -Ilm 3. luku jatkuu kehottaen -> herää valvomaan -> muista mitä olet KUULLUT ja SAANUT -> tee parannus, ts. muuta elämäsi suuntaa!

- RAKKAITA Jumala kurittaa ja nuhtelee -> hän ei ole penseä (=pahin mahdollinen ajatellen ihmistä tai Jumalaa), siksi hän haluaa kääntää meidät kulkemaan oikeaan suuntaan

Danielin kirjakin avautui yllättäen, 8:12:

- sotajoukko annettiinrikollisesti alttiiksi tuholle -> sarvi (=valtakunta, voima tms, en osaa selittää) heitti totuuden maahan -> se menestyi siinä mitä teki...
- sotajoukko ja pyhäkkö annetaan alttiiksi tallattavaksi n. 6,2 vuodeksi (2300 aamua ja iltaa) ja vielä toistamiseen sana:

Näky illoista ja aamuista on tosi. -8:26

- Daniel uskaltaa puhua tosi suorat sanat Belsassarille:

Sitä Jumalaa, jonka kädessä on sinun henkesi ja kaikki sinun tiesi sinä et ole kunnioittanut. -Dan 5:23

-> minulle tuo antaa turvan: koska olen Jumalan lapsi, on ihana tietää, että kaikki tieni kuten henkenikin ovat hänen kädessään!

- Kun annettiin kielto rukoilla muita kuin kuningasta, Daniel meni siitä huolimatta ja rukoili avoimesti kuten aina ennenkin. Ei mitään piilossa rukoilua tai salailua tai pelon merkkejä - muita kuin Jumalaa kohtaan!

Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut,

sanoi kuningas; ja koko yön kuningas taatusti mietti Danielia, se käy  tekstistä ilmi. Aamuun mennessä hän on ymmärtänyt oleellisen asian Jumalasta:

... sinä elävän Jumalan palvelija!

Tämän jälkeen kuningas antoi valtakunnassaan käskyn:

Pelättäköön Danielin Jumalaa - elävä Jumala - pysyy iankaikkisesti!

Mahtoiko Belsassar itse uskoa Jumalaan? Ainakin hän pelkäsi ja kunnioitti tätä. Hän puhuu Danielin Jumalasta, mutta ehkä hän uskoi itsekin.

Pyykki pesty,

kotiakin siivottu. Pari joulukorttia kirjoitin enkä ehkä enempää kirjoitakaan. Ajatuksin ja rukouksin voin käydä itse kunkin luona.

Taidanpa painua sohvalle

ja hörpätä kupposen kahvia ennen kuin rynnistän tuottajien torille. Viimeksi jäin ilman kananmunia, kun en ollut varannut niitä, mutta nyt olen terästäytynyt asiassa. Piimää ja jugurttia ostan myös. On mentävä autolla, kun on niin liukasta. En halua ennenaikaista kokkelia.

Siunattua adventin jatkoa, arvoisa lukijani, ja kerro jos sinäkin innostunut tekemään muistiinpanoja Raamattua lukiessasi!