05.11.2015 - Se pyörii sittenkin!

Kukas kuuluisa heppu sanoikaan otsikon sanat? Ikävä kyllä yleistietoni ovat kehnot ja muistin täyttyessä vähitellen asiat alkavat valua pois mielestä, mikäli niitä en tarvitse. Ja vaikka tarvitsisinkin, niin häipyvät ne sittenkin minulta kysymättä. -Aristoteles tulee mieleeni, mutta voi olla, että hän teki jotain muuta fiksua. Napin painalluksen päässä olisi tuokin tieto netissä, mutta ei kiinnosta tarpeeksi.

Nettiyhteyteni

temppuilee. Tänä aamuna se ei ole suostunut aukeamaan, vaikka olen irrotellut johtoja ja sammuttanut konetta. Nyt kun muina miehinä avasin linjan, niin sehän aukesi! Siitä ilosta kirjoittelen hiukan.

Tänä aamuna tunsin

itseni vähäsen sairaaksi ja jo illalla. En tosin tiedä, mikä minua vaivaa, mutta kai voi olla sairas epätietoisella tavalla. Koska aurinko paistoi ja sää oli hieno, lähdin kuitenkin kävelemään ja bongailin kaupasta ruokatavaraa. Vertailin hintoja ja laatuja niin että olin aivan pökerryksissä. Tavaraa on ihan liian paljon tarjolla! Onnistuin kuitenkin löytämään repullisen maitoa, juustoa ja pikakahvia. Lempikahvini on Pirkan 200 gramman pussi. Se on lähes edullisinta hinnaltaan, asia vaikuttaa minun makuaistiini jonkin verran. Mutta pidän oikeastikin sen mausta.

Näin jotain tuttuja matkan varrella, mutta olin sillä lailla uupunut, etten hakeutunut kenenkään juttusille. En jaksanut, olin vähän itku kurkussa. Aamusella olin soittanut ystävälle ja juttelimme hänen kanssaan pintaa syvemmältä, mikä teki sangen hyvää mielelleni. Nyt halusin olla itsekseni.

Kotiin palattuani

ryhdyin leipomispuuhaan. Se on lääkettä moneen vaivaan. Tein pari kääretorttua. Laitoin RUISLESTYJÄ JAUHOJA, eli hankkimiani rukiin ydinjauhoja, puolet jauhomäärästä. Kananmunat olen ostanut tuottajien torilta, jonne tänään suuntaan tyhjien munakennojeni kanssa jälleen neljän jälkeen. Taikina kohosi komeasti. Leivon huomenna lisää, sillä lauantain juhliin aion tehdä kakun kääretortuista meidän pojalle, joka täyttää 30 vuotta. Hän syntyi isänpäivänä aikoinaan.

Rieskajauhoja on ollut

kaapissa jo jonkin aikaa, nyt sain aikaiseksi leipoa rieskoja litran taikinasta. Tein kaksi satsia, sitä on helpompi sekoittaa. Vain maitoa, suolaa ja rieskajauhoja. Näissä oli kolmasosa vehnäjauhoja, mutta pelkästä ohrasta voi tehdä mainiosti. Uunin pitää olla mahdollisimman kuuma. Kun rieskoihin tulee täpliä, ne ovat valmiita.

Tiskit on tiskattu,

pölyjä olen huiskinut ja vähän imuriakin laulattanut. Mieli on nyt virkeämpi kuin aamulla. Väsymykseni voi johtua niskajumistakin: pitäisi taas mennä hierojalle. Menenkin luultavasti, kun käyn seuraavan kerran Nivalassa.

Kerroin varmaan

aiemmin kuulokkeista, jotka hankin kännykkääni Olssonilta-vai-mikä-lienee. Maksoivat parikymppiä, halvimmat olivat kympin, mutta niissä  johdot olivat kovin köykäiset. On kiva makailla sohvalla ja puhua kännykkään ilman että täytyy pitää kättä korvalla. Ja lenkillä ollessani voin jutella samalla ilman että käsi jäätyy.

Eilisessä lauluhetkessä Tammikartanossa

oli sali täynnä väkeä! Joku sanoi, että 38, mutta en tiedä, oliko siihen laskettu hoitajia mukaan. Oli ihana laulaa ja tiesin, että paikalla oli Arin lisäksi muitakin rukoilijoita tilaisuuden puolesta. Tyttärelle laitoin rukouspyynnön ennen alkua, sillä Ari oli hyvin limainen. Mutta niin siitä vaan selvisimme ilman selkkauksia. Kiitos kohoaa Jumalalle!

Eila Kurkela kertoo

hengellisistä lauluista, jotka voivat olla arveluttavia. Siinä mielessä siis, että niissä luvataan jotain, mikä ei ole totta. Kuten "Hän muutti kaiken, Hän muutti kaiken, mun Vapahtajain muutti mun". Totta on, että uskoon tultuamme elämämme alkaa vähitellen muuttua. Mutta sittenkin

jotain jää muuttumatta vielä pelastuskokemuksen jälkeenkin. Ja se osa, mikä jää muuttumatta, kykenee viemään meidät vielä monta kertaa epätoivon partaalle. -Vaikka Jumala on hyvä, vaikka pelastus on valtava asia, me emme ole vielä taivaassa. Matkan kokemukset voivat olla hyvinkin yllättäviä ja joskus vaikeita kestää. -s. 126, Sinun kanssasi -kirja

Ei pidä antaa uskoontuleville sellaista kuvitelmaa, että elämä on pelkästään autuutta uskoon tulon jälkeen. Sitä se ei ole. Elämästä tulee tosinrikasta ja aivan eri lailla antoisaa, kun Jeesus on kaikessa kanssani ja voin puhua hänelle aina. Ja kiukutella ja mitä hyvänsä. Mutta ongelmat eivät poistu automaattisesti. On lähdettävä kasvun tielle eikä se ole helppoa. Kasvukivut ovat merkki siitä, että jotain muuttuu.

Tuottajien tori

avautuu neljän jälkeen Kasarmialueella ja rynnistän pyörällä sinne. Autoni onkin ystävillä lainassa pari päivää. Ja kuudelta tänään kokoontuu ilosanomapiiri luonani. Kenties olemme Mimmin kanssa taas kahden, mutta se ei ole ongelma. Rukoilemme ja luemme Raamattua, jos ei muita tule. Jatkosta en vielä tiedä. Voi olla, että kukaan ei kaipaa kuulla Ilosanomaa, joten on turha jatkaa piiriä tuossa muodossa.

Hyvää mieltä, arvoisa lukijani, sinulle!