Kategoriat: Ajankohtaista

Kyllästyin harmaaseen tukkaani. Naamakin näytti kummallisen väriseltä. Silmälasien vaihtoa mietin, kun nekään eivät oikein passanneet muka naamatauluun. Ystäväni oli tilannut jotain Nature-väriä netistä ja enköhän minäkin. Nyt on tukka sitten ruskea kuten taannoin. Harmaat joutuivat väistymään värin tieltä ja olen sangen tyytyväinen!

Väriaineen myrkyllisyyttä

en pelännyt. Se haisi aivan nokkosille, jolla vedellä kesällä huuhtelin hiuksiani. Lisäksi vähän tupakalle. Mutta se näytti ja tuntui samalta kuin kevätkesäinen lehmänsonta sen jälkeen, kun lehmät ensi kertaa pääsivät laitumelle ja söivät tuoretta ruohoa. Ihan samalta se näytti, mutta en pidä sitä pahana. Tuttuakin tutumpaa materiaa! Nyt näyttää naamataulu taas omalta, kun tukka on tumma eikä vaaleanharmaa edestä. Lehmänsonnan elementti on niin kotoista ja ilmeisesti "styylaa" jotenkin naamani kanssa!

Facebookin ja whatsappin

Värielämystä!

turvallisuutta mietin. Tai laitteiden epäturvallisuutta paremminkin. Niin käteviä käyttää, mutta mitä lopulta tiedämme siitä, mihin tietomme siirtyvät ja missä vaiheessa tietomme joutuu väärinkäytetyiksi? Maailma on mennyt pahaksi ja kamalaksi.

Kympin lenkki suuntautui Vaskiluotoon tänään

Kympin lenkin

kävelin yhdessä 10 muun kanssa aamulla. Päätäni särki herätessäni ja päivällä olin väsynyt, nukuin sohvalla jonkin aikaa. Buranalla piristin päätäni, mutta kirkkoon jaksoinkin sitten mainiosti viideksi. Tai jo hyvissä ajoin ennen sitä. On niin mukava rupatella ihmisten kanssa. Kahdeksaan mennessä olin kävellyt takaisin kotiin. Kirkkokahveilla oli antoisia keskusteluja.

Messussa oli reilusti

50 ihmistä. Väki on lisääntynyt. Pastori Markus Pöyry alkaa pitää seurakuntapolkua uusille messukävijöille. Pyhäkoulussa oli tänäänkin lapsia, ehtoolliskoulua pastori piti parille 8 vuotta täyttäneille. Seinäjoen messun pidettyään pastori oli käynyt jälleen Arin luona pitämässä hänelle oman messunsa. Olen siitä hyvin kiitollinen, kuten voit kuvitella, hyvä lukijani!

Saarnan aihe

oli anteeksiantaminen. Tässä jotain kohtia, joita kirjoitin ylös saarnaan liittyen:

- anteeksiantamattomuudesta seuraa VIHA. Viha syö ihmistä itseään. Hän voi alkaa mässäillä katkerilla ja kostonhimoisilla ajatuksilla, jotka tuhoavat häntä itseään.

- viha saa epäilemään myös Jumalaa. Rukouselämä kärsii, Jumala-suhde huononee. Lopulta uskokin alkaa hiipua.

Kreikankielinen sana anteeksiantamisesta tarkoittaa "jättää/antaa olla". Eli jätetään huomiotta asia, ei enää mietitä sitä.

Esimerkkinä nainen, jolle oli tehty paljon pahaa, mutta joka oli antanut anteeksi. Joku kysyi häneltä, etkö tosiaan muista mitä sinulle tehtiin silloin. Nainen mietti ja sanoi: -Selvästi muistan unohtaneeni sen!

- Anteeksianto parantaa ihmistä, joka antaa anteeksi. Päätä siis antaa anteeksi, itsesi takia: ole itsekäs tässä asiassa!

Esimerkki: museossa oli esine, jonka lähellä on useita kylttejä: ÄLÄ KOSKE! Siitä huolimatta ihmiset eivät voineet olla käpälöimättä sitä. Viimein esineen viereen laitettiin kyltti: PESE KÄTESI HUOLELLISESTI, KUN OLET KOSKENUT ESINETTÄ! -Vasta kun ihmiset ymmärsivät, että esineen koskemisesta voi olla haittaa heille itselleen, käpälöinti loppui! Niin kauan kuin vain esine saattoi vaurioitua, kukaan ei välittänyt varoituksista.

Anteeksiannossa on kysymys samasta asiasta: kannattaa olla itsekäs, varoa ettei itse saastu ja tule likaiseksi. Sen takia kannattaa antaa anteeksi.

Kun sanomme "antaa sydämestään anteeksi", se tarkoittaa, että meidän tulee tahtoa sitä. Me ymmärrämme sanan "sydämellä" viittaavan ja tarkoittavan tunteita: eli että meistä pitäisi tuntua siltä, että olen antanut anteeksi tai että haluan antaa anteeksi. Mutta anteeksianto ei ole tunteista riippuvainen. Tunteet tulevat ja menevät.

Kuten esimerkin nainen, meihinkin jää jälki, jos meille on tehty pahaa, mutta olisi hyvä, jos "muistaisimme selvästi uohtaneemme" anteeksiantamamme asiat.

Anteeksianto on

vapaaehtoista aseiden riisuntaa. Luovumme vaateista ja velkomisesta. Saatamme joutua tekemään paljon työtä ennen kuin anteeksianto on "valmis". Asia voi tulla monta kertaa eteemme ja joudumme uudelleen ja uudelleen rukoilemaan, että voimme antaa anteeksi. Mutta se kannattaa. Jeesuksen perheväkeen kuuluvina se on suorastaan edellytys: Jeesuksen veren tähden meille on annettu kaikki syntimme anteeksi. Antakaamme siis mekin kuten Isä meidän -rukouksessa pyydämme.

Eläkäämme lähellä

anteeksiantamuksen lähdettä. Näin saamme voimaa, uskoa ja luottamusta ja pysymme uskossa Jumalaan. Ottakaamme vastaan syntiemme anteeksiantamus ja jakakaamme sitä eteenpäin! Se on tehtävämme.

Petri Hiltusen

saarnatyylistä pidän myös kovasti. Hänellä on eräänlaista kuivaa huumoria, tilannekomiikkaa. Hän kertoo, että Betesdan lammikon miehestä eivät fariseukset välittäneet ennen kuin tämä parani. Ja kyseessähän oli sapatti. Silloin fariseukset tulivat ja kysyivät, että mitäs sitä täällä kävellään ja vielä makuualusta kainalossa. -Tälle olen hohottanut puoli päivää, minusta juttu on niin mainio!

Ilta on tullut,

voimat lopahtivat, joten jatkan toiste. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, arvoisa lukijani!

jk. To 5.11. Ilosanomapiiri, ensiaskelpiiri, luonani! Ota yhteyttä etusivun sähköpostin kautta, jos olet kiinnostunut tulemaan. Katso Mailis Janatuisen sivulta, mistä ilosanomapiirissä on kysymys: www.ilosanomapiiri.fi

jk2. Mailis Janatuinen tulee Vaasaan su 15.11. klo 15 Kirjastonkatu 5:een ja pitää kaksi raamattutuntia, joiden jälkeen on keskustelua ja kahvit. Klo 17 alkaa messu, johon voi halutessaan osallistua raamattutuntien jälkeen. Tervetuloa!

jk3. Vielä kolmas lisäys: luin juuri Mailiksen sivulta hänen Kenian matkastaan: mitä riemastuttavaa kerrontaa! Suosittelen lämpimästi!