Kategoriat: Ajankohtaista

Omia aikojaan katkesi yhteys. Onneksi olin kirjoittanut vain pari riviä. Kiusallisia nämä koneenkuvatukset: epäluotettavia kerrassaan. Nettiyhteyteni ei toimi kuin kännykän kautta, mutta toimii sentään näin. Missä lie vika.

Olin ensi kerran käymässä ruotsinkielisessä messussa, Luther-säätiön alainen jumalanpalvelusyhteisö, ei vielä seurakunta. Se kokoontuu Kirjastonkatu 5:ssä, samassa paikassa kuin Mikaelin srk vuoropyhinä. Meitä oli kolme suomenkielistä siellä kielikylvyssä. Päivän saarna käsitteli suolaa, sitä samaa aihetta, mistä kirjoitin jokin aika sitten.

Pastori-Patrik

sanoi Jeesuksen sanat: TE OLETTE MAAN SUOLA. Ei siis niin, että jos me teemme jotain niin meistä tulee suola, vaan kun me olemme Kristuksessa, kun me olemme Kristuksen päällemme pukeneet, meissä on suola. Itsessämme meissä ei ole suolaa, vaan ainoastaan Kristuksessa. Pysykäämme siis hänessä!

Milloin siis olemme pukeneet Kristuksen päällemme? Kasteessa, hyvä ystävä. Älkäämme siis luopuko uskosta vaan kasvakaamme Jeesuksen tuntemisessa!

En ymmärtänyt tietenkään kaikkea, mutta liturgiset laulut olivat kauniita ja virret tuttuja, joten saatoin laulaa mukana. Ilmapiiri oli lämmin ja ystävällinen. Oli muutama lapsiperhe, osaava kanttori - nuori nainen, jonka kanssa juttelimme kirkkokahvilla tunnin ajan. Olipa antoisaa! Toinenkin nainen tuli juttelemaan kanssamme, kun halusi puhua suomea pitkästä aikaa.

Lastemme perheet

olivat eilen luonani syömässä, vanhimman pojan perhettä lukuunottamatta. Laitoin uuniperunoita ja jauhelihamureketta. Jälkiruuaksi vadelmajugurttivaahtoa. Itsekin söin, vaikka ahmin jo aamutuimaan ison lautasellisen kaalilaatikkoa, jonka äkkäsin jääkaapin perällä. Olin koko päivän kylläinen. Arin luokse mennessänikin otin pelkän kahvin mukaan, kun en olisi jaksanut pikkuruista pullaakaan syödä. Ei toki tarvinnutkaan.

Heräsin eilisaamuna

uneen. Olin saattohoidossa, kuoleman läheisyydessä. On ollut surullinen olo vielä tänäänkin siitä ajatuksesta, että ihmiset eivät halua elää Jumalan yhteydessä. Kun joku menee urheilukilpailua katsomaan, sinne pitää ostaa lippu. Ovella lippu tarkistetaan. Ilman lippua kukaan ei mene sisälle. Jos joku saa vapaalipun, sen eteen on joku toinen tehnyt työtä, niin että vapaalippujen jakaminen on mahdollista. Mutta ilman lippua sisälle ei mene kukaan.

Ei taivaaseenkaan

mene kukaan, et sinä enkä minä, ilman pääsylippua. Se piletti on Jeesuksen veren hinta. Omat teot eivät tuossa portilla kelpaa. Hinta pitää maksaa, taivaspaikka on kallis. Ihmiselle se on ilmainen, mutta siitä on pitänyt maksaa kallis hinta. Sen on Jeesus maksanut Jumalalle, koska meistä ei ole sitä lunastamaan. Veren piti vuotaa ennen kuin taivaan ovi avautuu syntiselle. Annan syntini Jeesukselle, saan tilalle hänen puhtautensa. Autuas vaihtokauppa. Joko sinä, hyvä ystävä, olet tehnyt tämän vaihtokaupan? Kyse on elämäsi tärkeimmästä asiasta. Kuoleman vakavasta.

Ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta.

Kun Aatami ja Eeva lankesivat syntiin, Jumala itse teki heille vaatteet nahasta. Eläimen veri, sovitusveri, vuoti sen jälkeen aina sovituksena ihmisen synneistä.

Kun aika koitti, Jumala lähetti Jeesuksen. Jeesus vuodatti oman verensä ja se riitti ja riittää sovitukseksi kaikkien maailman ihmisten synneistä, sillä Jeesus on paitsi ihminen, myös Jumala. Hän oli ainoa synnitön ja siksi hän voi lunastaa meidät vapaaksi synneistämme. Enää ei eläinuhreja tarvita. Niiden uhraaminen on/olisi epäjumalanpalvelusta. Kaikki omat yrityksemme kelvata Jumalalle omilla ansioillamme ovat sitä!

Kyse ei ole vain teoistamme, jotka ovat pahoja: Tekomme ovat seurausta siitä, että olemme läpeensä syntisiä. Roomalaiskirje opettaa,luvussa 7:

15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Huomenna

on espanjan tunnit, ja jälleen läksyni ovat tekemättä tässä vaiheessa! Joko tänään tai huomisaamuna ne on tehtävä ja teenkin. Sen jälkeen menen Arin luo.

Tänä iltana sytytän vielä pari kynttilää ja lueskelen. Olkoon sinunkin iltasi siunattu, arvoisa lukijani!

jk. To 5.11. luonani kokoontuuIlosanomapiiri, ensiaskelpiiri sinulle, joka et ehkä tunne Raamattua ollenkaan, mutta haluaisit tietää, mitä siellä kerrotaan. Ota yhteys sähköpostilla, jos olet tulossa. Tervetuloa! Ks. www.ilosanomapiiri.fi