17.10.2015 - Hiljaa vedet virtaavat

Otsikkoni valinta on milloin mitäkin. Tänään tunnelmani on ollut tuon kaltainen. Vähän laiska, vähän väsynyt, vähän surullinen, mutta myös rento. En ole jaksanut käydä sairaalassa enkä tehdä paljon muutakaan.

Kovasti päivää piristi,

kun soitin Amekille ja hän tuli käymään kahvilla. MInulla oli tarjota kahvin kanssa paistamaani rinkeliä, sellaista helppotekoista, josta olen aiemmin kirjoittanut. Saattelin sitten Amekia ja lähdin itse samalla lenkille. Kiersin rantaa pitkin ja menin lopulta uimaan Hietasaareen. Sitä ennen vein kauppaan löytämäni tölkit, ettei tarvinnut niiden kanssa kilistellä saunalle. Porukkaa oli runsain määrin, sillä iltaisin ja viikonloppuisin ihmisillä on aikaa virkistykseen.

Eila Kurkela

kirjoittaa, että toiset jaksavat taistella äänekkäästi, toiset eivät. On monenlaista tapaa suhtautua elämän koettelemuksiin. Hän sanoo:

Yleensä ihmiset ihailevat niitä, jotka osaavat taistella, puolustautua, iskeä takaisin. Vaikeneminen on kuitenkin monin verroin vaikeampaa. Vaikeneminen on kuoleman polkua, hyvin yksinäistä polkua.

Vaikeneminen panee uskollisuuden lujalle koetukselle, usein suuremmalle kuin toiminta. Sillä vaikeinta ei elämä suinkaan ole silloin, kun kaikki sinua tarvitsevat. Monin verroin vaikeampaa on, kun kukaan ei tarvitse, ei muista, ei huomaa. -Sinun kanssasi -kirjasta, s. 112.

Allekirjoitan edellisen. Vaikeaa on Arin sairauden kanssa eläminen, kun mitään erityistä ei tapahdu, hiljaa vaan mennään päivästä toiseen. Opettelen kuitenkin nauttimaan näistä päivistä. Sillä vaikka olen yleensä ollut teräskunnossa, kun Arin tilanne on kriittinen ja jotenkin nauttinut, kun viimein edes jotain tapahtuu, niin sittenkin sellainen on hyvin raskasta, varsinkin kun tilanne on ohi.

Nyt en ehdi kirjoittaa

enempää. Olen menossa elokuviin: olohuoneen teeveestä alkaa pian ohjelma Yksin kotona. Perheen 8-vuotias poika unohtuu kotiin, kun muu perhe lähtee lomalle. Niinkin kai sitten voi tapahtua. Rosvot murtautuvat taloon, mutta poika keksii ovelia konsteja rosvoja vastaan. Ohjelmia on kai tehty useampikin, jonkun niistä olen katsonut. Tämä on minun tasoistani jännitystä ja hauskuutta. Tai jos ei ole, suljen teeveen.

Onneksi on vielä

iltaa, sillä huomenna klo 17 on luterilainen messu Mikaelin srk:ssa, Kirjastonkatu 5:ssä, ja minulla on seitsemän virttä soitettavana messussa. Osa niistä on vähän vaikeita, joten vielä pitää soitella, ettei mene aivan penkin alle homma.

Olkoon iltasi siunattu kuten pyhänaikasikin, arvoisa lukijani!