05.10.2015 - Illan tullen!

Eilisessä saarnassa Mikaelin seurakunnassa

Pietari oli vangittuna kaksin kahlein viereisiin sotilaihin. Hän nukkui sikeästi, vaikka tiesi, että aamulla joutuu tapettavaksi. Hyvät oli unenlahjat!

Kymmenisen vuotta aiemmin oli sama ajankohta, pitkäperjantain ilta, jolloin Pietari kolmeen kertaan kielsi tuntevansa Jeesuksen. Hän pelkäsi joutuvansa itsekin tapetuksi, jos tulee ilmi, että hän on Jeesuksen opetuslapsi. Mitä oli siis tapahtunut kymmenessä vuodessa? Pietari oli tullut tuntemaan Jeesuksen ja luotti häneen. Lievästi sanottu, mutta hän antoi koko elämänsä alttiiksi Jeesuksen tuntemisen tähden.

Jumala ei asettanut

Pietaria tuohon samaan tilanteeseen sen takia, että Pietari voisi nyt osoittautua uskolliseksi ja Jumala näkisi, että Pietari on tehnyt parannuksen eikä enää kiellä Mestariaan. Ei, vaan Jumala oli jo aikaa sitten antanut Pietarille anteeksi hänen kieltämisensä. Me sen sijaan saamme nähdä, mitä tapahtuu ihmisessä, kun hän seuraa Jeesusta. Hän alkaa tuntea sen, jonka seurassa kulkee.

Me alamme luottaa niihin ystäviimme, jotka osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. Haluamme olla entistä enemmän sellaisten seurassa. Mielellämme sanomme tuntevamme henkilön, joka pitää sen, minkä lupaa ja seisoo sanojensa takana.

Näin meille tapahtuu

myös suhteessa Jeesukseen, kun opimme tuntemaan häntä. Mitä enemmän luemme ja kuulemme hänestä, mitä useammin osallistumme ehtoolliselle, jossa saamme syntimme anteeksi ja kohtaamme hänet yhdessä muiden pyhien kanssa, sitä rakkaammaksi hän tulee. Meillä on hyvä olla hänen kanssaan ja seurassaan.

Pyhiä ovat kaikki uudestisyntyneet uskovat: eivät itsensä takia vaan Jeesuksen takia. Autuas vaihtokauppa on se, missä minä annan syntini Jeesukselle ja otan vastaan hänen puhtautensa ja pyhyytensä. Näin minä olen pyhä, hänen tähtensä. En halveksi hänen ristintyötään.

Jumala ilmestyy

usein viime hetkellä. Näin myös Pietarin kohdalla. Pietari oli virunut vankilassa kurjissa oloissa päiväkausia, mutta vasta kuoleman kynnyksellä Jumala lähetti enkelin vapauttamaan hänet. Kun enkeli iski Pietaria herättääksen tämän unesta, alkukielessä käytetään kuulemma sanaa, joka ei ollut mikään hellä hipaisu vaan kova isku. En muista, missä kohdassa Raamatussa käytetään samaa ilmaisua. Pietarin uni oli sikeää!

Kahleet putosivat omia aikojaan, rautaportit aukesivat itsestään. Pietari sai vain kävellä vapauteen. Hänen ei tarvinnut tehdä itse muuta kuin pistää kengät jalkaansa ja poistua paikalta.

Tällainen Jumala meillä on tänäänkin. Yhtä luotettava ja uskollinen. Hänen seuraansa kannattaa etsiä ja kysellä hänen teitään. Niillä ei eksy, ne vievät oikeaan suuntaan. Meidän ei tarvitse joutua häpeään luottaessamme häneen. Olen tullut huomaamaan sen, vaikka ei hän vastaakaan aina kuten tahtoisin. Kuitenkaan en viime kädessä tahdo muuta kuin sitä, mikä on hänen tahtonsa. Se on aina ihmiselle parhaaksi, vaikka ei tuntuisi sillä hetkellä siltä.

Tänään

olen ollut hitaalla vaihteella, väsynytkin. Pyöräilin ostamaan lankoja alennuksesta, kävin espanjan tunnilla ja sen jälkeen Arin luona. Olimme Arin kanssa parvekkeella, sillä sinne paistoi aurinko ja oli aika lämmintä, vaikka ulkona oli raitis sää ja kylmä tuuli. Ari yski välillä reippaasti, lopuksi hengitti oikein hyvin, kun oli tarpeeksi yskinyt ja limaa oli noussut. Kuuntelimme Hallikaisen lukemaa Johanneksen evankeliumia. Yritin nettiäkin auki, mutta hermot menivät, kun en saanut toimimaan ja Ari rohisi vieressä kuin viimeistä päivää. Muuan tuttu potilaskin oli osastolla kuollut hiljattain. Se pysäyttää aina.

Ari sai eilen

taas osallistua messuun Markuksen kanssa, kun tämä Arin luona ja antoi ehtoollista. Ihmettelimme kirkolla, kun Markuksen tulo viipyi, vaikka hänen piti ehtiä pitää vielä 8-vuotiaille ehtoolliskoulua ennen messua. Syy selvisi: pastori oli juuttunut hissiin, tai hissi oli juuttunut kerrosten väliin, kun hän tuli Arin luota! Hmmh. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan itselleni, vaikka olen laukannut sairaalassa pian 12 vuotta. Pitääkin rukoilla ensi kerralla enemmän, kun hän menee sairaalaan. Henkivallat ovat todellisia, vaikka eivät lopullisesti voikaan estää Jumalan suunnitelmien toteutumista.

En ole käynyt uimassa tänään, enkä kävelemässäkään. Ehkä huomenna. Aika ei riitä kaikkeen, mitä tahtoisin. On pakko hiljentää tahtia.

Jumala olkoon meidän kanssamme, arvoisa lukijani!

jk. Luehan Mailis Janatuisen koskettava kirjoitus; Mailis on tulossa opettamaan Mikaelin seurakuntaan ensi kuussa. Tervetuloa kuuntelemaan häntä paikan päälle sitten:

http://www.lhpk.fi/jaetulla-sydamella/