28.09.2015 - Uusi alku

Jokainen yö on kuin pieni kuolema: emmehän tiedä, heräämmekö uuteen päivään! Aamulla silmät avattuamme saamme kiittää Jumalaa, että hän on suonut vielä meidän nähdä päivän valon eikä ole ottanut meitä pois.

Tosin uudestisyntynyt ihminen on hengellisesti elävä ja kuolema koskettaa vain hänen ruumistaan. Ihminen siirtyy kuolemasta elämään siinä vaiheessa, kun Jeesus alkaa elää hänen sydämessään. Mutta kuolema on meille kauhistava, vihollisista viimeinen! On luonnollista, että niin on, olimmepa sitten uskovia tai emme.

Eilisaamun uintireissulla

sain ihmeellisen keskusteluhetken erään rouvan kanssa. Jumala sen avasi. Elämänkohtaloita on niin monenlaisia, surua ja tuskaa monenlaista. Jumala lohduttakoon murheellista sydäntä, sillä joskus murhe voi murtaa mielenkin. Jumala avatkoon uskon oven jokaiselle, jolle se on vielä suljettu; antakoon toivon tulevaan maailmaan, jossa ei ole enää kipua eikä surua.

Kävin Arin luona

eilen jo yhdentoista maissa ja olin pari tuntia. Olimme parvekkeella, siellä tarkeni hyvin, jopa aurinko pilkisti sateen välissä. Pääsin kuivana pyörällä menemään ja tulemaan. Kuuntelimme saarnoja www.lhpk.fi -sivulta. Tällä kertaa muun muassa Kalle Väätäisen ja Petri Välimäen saarnoja.

Kalle on Siilinjärveltä,

puhuu savon murretta ja viljelee huumoria. -Pakastettu lehmä - pakastin unohtuu pois päältä - mitä siitä seuraa... sen voi arvata, kun se tapahtuu kesäkuumalla! Poliisikuulustelu jopa, onko pakastimessa ruumis! Tämäkin nivoutui saarnan aiheeseen sujuvasti.

Eräässä saarnassa

Kalle puhuu yhteydestä ja rukouksesta. Seurakunnassa, uudestisyntyneiden keskellä Pyhä Henki luo yhteyden. Ihmiset ovat edelleen syntisiä, heille tulee riitoja ja keskinäisiä kränöjä. Johtajuuskoulutukset ja muut yritykset luoda hyvää henkeä eivät luo sitä yhteyttä, minkä vain Pyhä Henki tekee. Sen takia ulkopuoliset tullessaan ihmettelevät, kuinka täällä on niin hyvä olla. Ei se ihmisistä johdu, se johtuu Jumalan läsnäolosta, sillä Pyhä Henki asuu seurakunnan keskellä, ihmisten sydämessä.

Amerikassa

Kalle Väätäinen oli ollut jumalanpalveluksessa, jossa oli 40 tuhatta ihmistä. Puhuja kehotti kaikkia nousemaan ylös ja rukoilemaan, että Pyhä Henki tulisi paikalle. Ei Pyhää Henkeä tarvitse kutsua paikalle, hän asuu uudestisyntyneiden sydämessä. Eikä Raamattu opeta missään, että rukous olisi ARMONVÄLINE. Se sana on ollut itselleni vieras melkein tähän asti.

Mikä on armonväline?

Kyselin Wille Huuskoselta, lhpk:n pastorilta, joka on vieraillut usein myös Vaasassa saarnaamassa, tuosta armonväline -sanasta ja hän selvensi sitä minulle:

"Armonväline on luterilaisen uskonymmärryksen kannalta hyvin tärkeä sana, koska se jo itsessään kertoo, mistä Jumalan työssä on kyse: armosta, jota hän jakaa tiettyjen välikappaleiden kautta.

"Augsburgin tunnustus (1530) sanoo, kun ensin on määritelty mitä kristillinen kirkko opettaa Jumalasta ja pelastuksesta, näin:

Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.

"Eli Jumala käyttää sanaa ja sakramentteja (kaste ja ehtoollinen ja tässä myös synninpäästö) lahjoittaakseen Pyhän Hengen ja antaakseen uskon.

"Tämä kertoo myös sen, miksi me kokoonnumme Jumalan palvelukseen: jotta voisimme olla Jumalan armon vaikutusten kohteena, kun hän käyttää sananjulistusta ja ehtoollista ja synninpäästöä välineenään. Samaten se kertoo sen, mistä on kysymys kasteessa: Jumalan armon kohteeksi pääsemisestä, ei ihmisen omasta kuuliaisuuden teosta, niin kuin jotkut opettavat." -Willen sanoin

On vapauttavaa

olla Jumalan armon kohteena! Tämän sisäistäminen ja siitä eläminen tulkoon kirkkaammaksi meidän jokaisen elämässä, jotka uskomme. Ja jos joku ei vielä usko, niin rakas lukija: kuuntele Jumalan sanaa tai lue sitä, niin kuulet Hyvän Paimenen äänen. Hän kutsuu sinua sanansa kautta!

 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. -1 Kor 11. luvusta

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen ... ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. -Kol. 3. luvusta

Rukous on

lapsen puhetta Isälle ja Isän kanssa. Rukous on seurausta siitä, että meillä on suhde Isämme kanssa. Meidän ei tarvitse yrittää miellyttää Jumalaa, että hän hyväksyisi meidät, sillä hän tekee sen jo! Miten totta, miten lohdullista ja oikein.

Olin siivoamassa

Mikaelin seurakuntaamme erään toisen rouvan kanssa. Viimeksi meillä meni kaksi tuntia, nyt selvisimme vähän vähemmällä, sillä meillä oli jo vähän rutiinia. Tosin Maare jäi vielä nostelemaan tuoleja pöydiltä ja tiskaamaan, kun minä jo lähdin. Siivottuamme söimme yhdessä, joimme kahvit ja rukoilimme. Oli oikein hyvä tehdä työtä yhdessä toisen kanssa oman seurakuntamme hyväksi.

Kävin suihkussa

ja kävelin opistolle, espanjan tunnille. Tässä ryhmässä kaikki olivat minulle entuudestaan vieraita. Keskiviikkoillan ihmisten kanssa olimme viime vuonna samassa ryhmässä. Onneksi on mahdollista mennä toiseen ryhmään välillä, jos ei toiseen pääse. Mutta jatkossa olen tässä maanantain päiväryhmässä pääsääntöisesti.

Paljon opimme uutta. Oli todella vaikea kuunteluharjoitus. Kirjassa oli kellonaikoja, esim. 15:10. Espanjaksi se sanotaan "kolme ja kymmenen iltapäivällä". Kello 21:50 sanotaan "10 miinus 10 yöllä". En meinannut saada tolkkua, mutta onneksi muille asia oli yhtä vaikea, joten pelkästä tyhmyydestä ei ollut kohdallani kysymys, onneksi.

Pyykkipata

on kiehumassa. Siis pyykit pesutuvan koneessa, toinen lasti menossa, ensimmäiset kuivurissa. Kuuntelin palatessani tunnilta väsyneenä Markus Pöyryn eilisen saarnan ja kudoin samalla sukkaa. Minulla on mukavasti lankoja, sillä olen tehnyt vaihtokauppaa nettisivulla: vaihdoin joitakin kirjoja 7-veljeksen lankoihin! Hauskoja tuollaiset vaihtokaupat.

Psalmista 149

vähän ajatuksia. Sekoilin Psalmin 18 suhteen aiemmin; sekoitin keskenään näitä kahta. Tämä 149 alkaa ja päättyy hallelujaahan. Ja tässä on esirukoilijalle kehotusta ja opetusta. Kerron sen niin kuin minä sen ymmärrän:

VEISATKAA YLISTYSVIRSI USKOVIEN KESKELLÄ - ILOITKOON ISRAEL... SIIONIN LAPSET RIEMUITKOOT; SIIS ME KAIKKI (TEKIJÄSTÄMME, KUNINKAASTAMME)

- YLISTÄKÖÖT... SOITTAKOOT... HERRA MIELISTYY KANSAANSA... KAUNISTAA NÖYRÄT PELASTUKSELLA - SIIS JEESUKSELLA, JEESUKSEN LÄSNÄOLOLLA

- ILOITKOOT... VEISATEN... RIEMUITKOOT HE VUOTEISSANSA, SIIS KUN MENEMME NUKKUMAAN, VALVOMME JA ENNEN KUIN NOUSEMME YLÖS, OLKOON YLISTYSVIRSI SUUSSAMME JA JUMALAN SANA KÄDESSÄMME - SIIS LUKEKAAMME RAAMATTUA!

- PSALMISSA PUHUTAAN PAKANOILLE "KOSTAMISESTA, KANSAKUNTIEN KURITTAMISESTA" -> ESIRUKOUS SAA AIKAAN MUUTOSTA NIISSÄ, JOIDEN PUOLESTA ESIRUKOILIJA PUHUU JUMALALLE. NÄIDEN KUNINKAAT JA YLHÄISET JUMALA TEKEE VOIMATTOMIKSI JA HE SAAVAT TUOMIONSA PAHOISTA TEOISTAAN KUTEN ON KIRJOITETTU RAAMATUSSA.

-TÄMÄ ON KAIKKIEN HURSKAITTEN KUNNIA: SIIS JUMALAN NIMI TULEE KOROTETUKSI, KUN KANSAKUNNAT SAAVAT TUOMIONSA JA JUMALAN NIMI TULEE YLISTETYKSI PYHIEN RUKOUSTEN KAUTTA.

Tein tiramisua

lauantaina. Se onnistui, makoisaa tuli! Samoinmunakoisopadasta. Molemmat ohjeet ja opastukset sain Tuulalta. Hauska välillä tehdä jotain erilaista ruokaa. Ehkäpä teen niitä vastakin!

Tänään on kaunis päivä

mutta en ole ehtinyt uimaan. Jos en pääse aamulla lähtemään, voi olla, etten jaksa enää myöhemmin! No, katsotaan, jos pyykkäämisen ja toistamiseen syömisen jälkeen olisi paukkuja lähteä kävelemään. Aamuisin soitan yleensä äidillenikin; iltaisin en enää ehkä jaksa puhua.

Siunattua päivän jatkoa sinulle, arvoisa lukijani!