Kategoriat: Ajankohtaista

Reissusta palatessa sielu tulee perässä. Fyysisesti on kotona, mutta "kaikki ei ole kotona". Ajatukset viipyilevät menneissä päivissä, vähitellen jäsentyvät kotoiset tehtävät kohdalleen.

Parasta matkassani oli kaikki:

- oli ihana herätä, kun aamukahvilla istui muitakin kuin vain itse. Oli ihana kun ei tarvinnut suunnitella tekemisiään yksin.

- oli hurmaavaa syödä viikon ajan jonkun toisen valmistamaa ruokaa, ja vielä herkullista!

- mahtavalta tuntui pinkaista junaan, bussiin ja auton takapenkille ilman ajatusta, että minun pitäisi hallita tätä hommaa: muut osasivat italian kielen, tiesivät minne olemme matkalla, hoitivat kaiken!

- maisemat, näköalat, kaupungit ja kylät olivat silmiä hivelevän kauniita

- sää oli koko ajan kesäinen päivisin, mutta yöt jo viileitä, mikä sopi minulle oikein hyvin

- joka päivä jaoimme Efesolaiskirjeen luvun Tuulan kanssa ja juttelimme siitä; joka päivä rukoilimme toistemme asioiden puolesta - yksi selkeä rukousaihe/päivä. Kun oli reilu viikko aikaa, ehdimme aika syvälle, sillä asioita nousi pintaan

- oli riittävän pitkä aika olla pois kotoa: pakosta jätin kotihuolet (lue: sairaalahuolet), varsinkin ensimmäisinä viitenä päivänä. Lopussa tietysti ajattelin, että Ari on varmaan kuollut, mutta kotijoukot eivät vaan kerro minulle mitään

- paljon muutakin ihanaa oli, mutta nyt juuri ei tule mieleeni! Koko reissu oli täydellistä Jumalan huolenpitoa. Herra isäntäväkeäni siellä Ponte a Elsassa runsaasti siunatkoon!

Psalmi 18 aukeni

Firenzen kukkulalla

eräänä aamuna viime viikolla, kun luin sitä tapani mukaan. Raamattu on ihmeellinen kirja, se avautuu vain Pyhän Hengen avaamana. Jotain kohtaa voi lukea sata kertaa, mutta siitä ei saa irti mitään erityistä. Sitten jollain kerralla se on elävää puhetta:

SYDÄMESTÄNI MINÄ RAKASTAN SINUA, HERRA, MINUN VOIMANI. HERRA, MINUN KALLIONI, LINNANI JA PELASTAJANI.

KUOLEMAN PAULAT PIIRITTIVÄT... TUONELAN PAULAT KIETOIVAT... RUKOILIN... HUUSIN... HÄN KUULI... ÄÄNENI KOHOSI HÄNEN KORVIINSA.

SILLOIN MAA HUOJUI... HÄNEN VIHANSA SYTTYI... HÄN ASTUI ALAS... AJOI... LENSI... LIITI... HUUSI... LENNÄTTI NUOLENSA... HAJOTTI HEIDÄT...

MAANPIIRIN PERUSTUKSET PALJASTUIVAT NUHTELUSTASI... OJENSI KÄTENSÄ... TARTTUI... VETI... PELASTI... TULI TUEKSENI... TOI AVARAAN PAIKKAAN... VAPAUTTI,

SILLÄ OLI MIELISTYNYT MINUUN.

Paljon, paljon muutakin tuossa psalmissa on, voit itse lukea, mutta nämä ajatukset puhuttelivat minua tällä kertaa erityisesti.

Sienassa

Hyvä lukijani: kerrohan, löydätkö sinä tuosta psalmista nuo asiat? Minä en ollut koskaan löytänyt ennen kuin nyt. Mitä kaikkea Jumala tekeekään auttaakseen minut ja sinut ahdingosta, kun huudamme häntä avuksemme! Eikö se ole järisyttävää! Ja kuitenkin me sanomme, ettei Jumala tee mitään, mahtaako häntä edes olla olemassa. Voi meitä!

Arin kanssa

kuuntelimme tänään parvekkeella ollessamme uudestaan samat saarnat (Pöyryn ja Väätäisen viime pyhän), jotka olin jo itsekseni kuunnellut. Markus Pöyry kertoi sinänsä tutun asian. Kun vauva on pieni, eivät vanhemmat sano hänelle "ei". He vain täyttävät vauvan tarpeet sitä mukaa kuin tämä niitä ilmaisee.

Kun lapsi kasvaa, häntä voidaan alkaa kasvattaa. Silloin häntä joudutaan usein kieltämään asioista, joita hän ei saa tehdä. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän heitä voidaan opettaa ja ohjata oikeaan suuntaan.

Näin toimii myös Jumala: kun alamme etsiä Jumalaa, tai tultuamme juuri uskoon, saamme usein rukousvastauksia, saatamme kokea jopa ihmeitä. Jumala on hyvin konkreettinen auttaessaan meitä. Kun uskomme vahvistuu, meidän on ruvettava syömään ruisleipää. Jumala odottaa, että me kasvamme eikä meitä tarvitse koko ajan vahvistaa antamalla meille heti kaikkea, mitä me keksimme haluta ja vaatia.

Tämä on

Pitserian pihalla kukkia töllistelemässä

omakin kokemukseni. Aluksi oli vaikeampaa luottaa Jumalaan, sen takia hän puhui äänekkäämmin. Nyttemmin hän toimii toisin. Mutta ei hän hiljaa ole nytkään. Usein hän sanoo "odota" ja "ole hiljaa edessäni". Ja siinä sitä ollaan ja odotetaan. Mutta pois ei enää tee mieli lähteä. On tullut selväksi, mistä Elävää Leipää saa: sitä saa vain Jumalan sanasta. Sitä lukemalla ja kuulemalla usko saa vahvistusta, sydän luottaa enemmän ja jaksaa taas odottaa.

Aamulla kävin uimassa,

eilen en olisi vielä jaksanut. Huomenna en ehkä ehdi, mutta kullakin päivällä on omat tekemisensä. Nautin raikkaasta tuulesta, auringon noususta paistamaan vasta puoli yhdeksältä. Avarasta taivaasta ja kirpaisevasta merivedestä. Juttelusta tutun rouvan kanssa pukuhuoneessa. Hyvän päivän toivotuksista hänen kanssaan.

Tänä iltana menen raamattupiiriin Rewell Centeriin. Kuuntelen Mailiksen opetuksia Daavidista, jahka ennätän. Arin kanssa kuuntelimme sen saman, minkä jo eilen kuuntelin. Niistä oppii aina uutta ja on virvoittavaa uudestaan ja uudestaan kuulla opetusta Jumalan sanasta.

Ponte a Elsassa

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani! Muistathan, että

ilo Herrassa on meidän väkevyytemme!