09.09.2015 - Kesäistä säätä syksyn sylissä

Onnistuin nukkumaan kunnon yöunet ja sen jälkeen maailma näyttää mukavammalta kuin jos on keppuroinut vuoteessa unettomana ja uupuneena. Siitäkin minulla on tarpeeksi kokemusta. On pelottavaa ajatella nukkumaan menoa, jos on epävarmaa, saako unta ennen aamua. Pyydän voimia niille, jotka elävät tällaista vaihetta elämässään. Ja rohkaisuksi sanon, että elämä jatkuu: unet palaavat kyllä, mutta sitä ennen on saatava lepoa, lepoa ja lepoa.

Uintireissu

aamusella oli mukava. Pari tuttua naista oli yhtä aikaa ja saatoimme vaihtaa jotain kuulumisia. Se on tärkeää meille naisille, saada vähän jutella niitä, näitä. Toivottaa hyvää päivää toisillemme ja kuulla se myös itselleen sanottavan.

Joku kertoi lehdessä, että kuunteli aina tietyn iltaohjelman radiosta, sillä siellä toivotettiin kuulijoille hyvää yötä. Hän halusi kuulla sen jonkun suusta ja omistaa itselleen.

Tarde pistäytyi aamusella

ja pidimme rukoushetken. Asioita riitti maamme rajoja myöten ja niiden ylikin. On turvallista saada kertoa kaikki Jumalalle ja uskoa, että hän kuulee ja vastaa. Sillä niin hän tekee. Me emme näe aina vastauksia, sillä saatamme odottaa erilaista postia kuin mitä Jumala lähettää. Varmaa on kuitenkin, että

kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen... -Dan 9. luvusta

Joskus Jumala antaa meidän tietää vastauksensa, joskus hän näkee hyväksi, ettemme sitä tiedä. Meidän asiamme on rukoilla, hänen asiansa on vastata rukouksiin ja hoitaa asiat kuten hän parhaaksi näkee. Maamme johto tarvitsee paljon rukousta näinä vaikeina aikoina. Ja kansamme myös.

Treffit Miren kanssa

pitsapaikassa klo 11. Edellisestä tapaamisestamme on ainakin kaksi kuukautta - elämä on kiireistä! Mutta nyt istuimme, söimme ja puhuimme toista tuntia kunnes Miren kyyti tuli ja minä polkaisin kauppaan.

Joka kerta sama juttu imurin pölypussien kanssa. Luulisi olevan helppoa laittaa talteen edellinen paketti, ottaa se mukaan kauppaan ja hankkia samanlainen tilalle. Mutta organisointikykyni pettää tässä asiassa. Taas kauhea härdelli, mutta nyt on pusseja taas kaapissa. Helpotuksen huokaus.

Sairaalaan kodin kautta,

Arin selkää paukuttamaan. Mies tuoliinsa ja parvekkeelle. Tänään oli lämpimämpi päivä kuin eilen, tarkenimme hyvin Raamattua kuunnella ja istuskella pari tuntia. Rukoilin Arin kanssa hetken ennen kuin lähdin, hän jäi vuoteeseensa ja alkoi kai nukkua, kun selkäni käänsin. Raamatun teksti virtasi huoneeseen.

Matkalla uimaan

aamulla ajattelin Moosesta. Kun hän meni kohtaamaan Jumalaa, hän kuuli Jumalan äänen, Jumala puhui hänelle. Mooses palasi kansan luo, mutta tämä ei kestänyt katsella Moosesta, sillä tämän kasvot säteilivät. Mooses oli ollut Jumalan kanssa tekemisissä.

Kun me kuulemme Jumalan sanaa tai luemme sitä, olemme samalla lailla Jumalan kasvojen edessä, hänen puhuttelussaan. Kun katselemme hänen muotoaan, jonka hän sanassaan ilmoittaa, hän on läsnä. Eivätkö meidänkin kasvomme ala silloin säteillä? Niin Raamattu lupaa:

Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. -Psalmista 34

On siis tarpeen mennä Jumalan kasvojen eteen joka aamu ja joka ilta. On tarpeen siunata itsensä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Niin saamme tehdä taas tänä iltana, arvoisa lukijani!