Kategoriat: Ajankohtaista

Merden pelakuu

Niin on yksi reissu takana. Niitä on tänä kesänä kertynyt eivätkä ne ole vieläkään taakse jäänyttä elämää. Toivon vaan kuntoni kestävän!

Tänään oli se puolimaraton, mihin innolla viime syksynä aloin treenata ja kyllä kuntoni onkin noussut. Mutta juoksemaan minusta ei ollut. Veljeni sen sijaan juoksenteli viime vuotista isomman porukan kanssa Pyssymäellä ja mukavaa oli kuulemma ollut. Hyvin tehty!

Itse lähdin

Nivalaan keskiviikkoiltana. En tiennyt lähteäkö vai jäädä kotiin. Kumpaakaan en oikein olisi jaksanut. Lähdin kuitenkin ja selvisin perille. Seuraavana yönä heräsin jälleen aamuyöstä päänsärkyyn ja olin aika huolissani.

Aamulla varasin ajan hierojalle. Siinäkin oli johdatusta, sillä eräs asiakas oli peruuttanut edellisenä iltana ajan ja minä sain sen heti aamulla. Tunnin hieroja möyhensi käsiäni, selkääni ja hartioitani ja kaikki paikat olivat kamalan kipeitä. Loppupäivän lähes lepäsin. Sentään pari tuntia keräsin vadelmia ystäväni Anitan vattupuskista, kanat ja kukot seuranani jalkojen juuressa. Se oli hyvin kodikasta ja hoitavaa. Luonnonmukaista elämää.

Illalla pääsin veljen pihasaunaan. Otin sorkkalöylyjä, lämmitin lihaksiani kunnolla, vaikka tavallisesti en niin saunasta välitäkään. Uni tuli aika

Pojan ja miniän upea daalia

helposti.

Vielä perjantainakin

olin kuin piesty sika. Lähdin aamupäivällä marjaämpärin kanssa kotimetsään kävelemään, että saan raitista ilmaa ja kuntoilua. Ja oikeasti otinkin rauhallisesti. Poimin marjoja koneella sieltä täältä, olin puhelimessa välillä. Vettä ripsi taivaalta ja kuusen oksat huiskivat vettä naamalleni. Farkut kastuivat polviin asti. Ilma oli raikasta hengittää. Väsyin.

Äidin amppeli

Äidin luo

palattuani menin makaamaan joksikin aikaa ennen kuin imuroin marjoista roskat ja äidin kanssa ne sitten puhdistimme, 5-6 litraa. Jälleen lepoa ja oleilua. Soitin sairaalaan lankomiehelle, joka oli Arin luona käymässä. Sen jälkeen lähdin ajelemaan kotiin.

Kannuksessa

odotin kaupasta tultuani eteisessä ukkoskuuron ohimenoa. Vettä tuli taivaan täydeltä. Toisenkin kerran pysähdyin matkan varrella kipeitä jalkojani kävelyttämään.

Kotona

pääsin saunaan, pesin hiukset. Ennen pimeän tuloa vaihdoin muutamaan ikkunaan verhot. Kun valot on pakko sytyttää illan pimetessä, on kiva ettei kenenkään naamataulua näy ikkunan ulkopuolella tirkistelemässä. Yksi ikkuna on vieläkin pesemättä tältä kesältä. En millään jaksanut sitä nytkään pestä. Olkoon. Ehtii sitten, kun on voimia.

Raivasin kotia

muutenkin hieman, vaikka en varsinaisesti siivonnutkaan. En ole jaksanut täällä pitkään aikaan tehdä mitään ja kasat ovat kasvaneet vaivihkaa.

Aamulla

en lähtenyt uimaan enkä lenkille. En jaksanut. Mutta Arin luokse menin päivällä, autolla sinnekin, vaikka päivä paistoi. Tai ehkä juuri siksi. Silmät olivat väsyneet. Arin kanssa olimme hänen huoneessaan. Ari oli todella iloisen näköinen, kun menin, pitkästä aikaa hän vaikutti oikein pirteältä. Hoitaja tuli auttamaan tuoliin laitossa.

Kuuntelimme Arin toivomuksesta ties monennenko kerran Johanneksen evankeliumia musiikkitaustoineen. Joel Hallikaisen lukema, oikein suositeltava cd, tai kaksihan niitä tarvitaan kertomaan kaikki 21 lukua.

Sairaalasta

ajoin pojan perheeseen. Sinne tuli muitakin sukulaisia nauttimaan grilliruuasta ja miniän tekemästä maukkaasta mustikkaunelmasta. Hyvääseuraa, nätti koti ja valmis ruoka pöydässä. Mukavaa!

Olin ollut epävarma jaksanko mennä ollenkaan kylään, mutta ihmeellisesti piristyin! Kun tulin kotiin, olo tuntui aika normaalilta. Siispä kannoin matot (3 kpl) ulos, imuroin ja pyyhin lattiat ensi kertaa monen viikon jälkeen. Tungin lattialla lojuneen patjan komeroon, minne se ei mahdu kunnolla. Liian pieni komero, liian paksu patja. Hmhph. Verhojakin pistin säädyllisemmin roikkumaan. Minulla on parissa ikkunassa sekä valoverho reunalla, että läpinäkymätön verho/kaksi verhoa toisella reunalla. Päivällä vedän valoverhon ikkunan eteen niin näen sisältä ulos. Illalla valoverho sivuun ja umpiverhot eteen ja avot: kukaan ei näe ulkoa sisälle! Kätevää! Minusta ideani on erinomainen.

Jumppasin

aamulla lattialla selkääni ja kipeää lonkkaani. Samalla kuuntelin netistä Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa. Paavalin kirjeitä Timoteukselle. Ne ovat lempikirjeitäni Uudessa Testamentissa. Aavistin hiukan, miksi, mutta minun on kuunneltava vielä lisää, että oivallus täydentyy.

Johdatuksena koin,

että en päässyt lähtemään Nivalaan maanantaina kuten aioin. Ari sairasti kuumettaan yksin ja minä täällä kotona yksin. Minun ei tarvinnut huolehtia Arista eikä lähteä minnekään. Sain vaan olla. Tosin en todellakaan olisi vain ollut, jos olisin pystynyt kampeamaan itseni liikkeelle. Jumalan on pistettävä minut kurjaan kuntoon ennen kuin ymmärrän levätä. Voi minua!

Ja vaikka loppuviikolla pääsinkin lähtemään matkaan, en saanut poimituksi mustikoita kuten olisin halunnut. Moni olisi vielä ottanut sangollisen, mutta minusta ei ollut niitä poimimaan. Rajallisuuteni tuli vastaan ja se oli minulle terveellistä.

Omien rajojeni puuttumisen

hoksasin taas tänä aamuna, kun keppuroin sohvalla silmät väsyneinä. Minä en todellakaan tiedä jaksamiseni rajoja ennen kuin olen ylittänyt ne niin roimasti, että kaadun ketoon/sänkyyn. Olen ylittänyt voimani niin usein ja niin kauan joskus 20 vuotta sitten, että olen kuin venähtänyt kuminauha. Se ei jousta vaan venyy loputtomasti. Siitä ei ole oikein mihinkään, sillä se ei palaa normaalitilaan ollenkaan. Sellainen minä olen. Välillä en sitä muista, mutta tällä viikolla se läpsähti taas naamalleni kunnolla. Olen siitä oikein tyytyväinen.

Koti on puhdas,

itse olen iloinen ja tyytyväinen. Pyykit liehuvat narulla, pian menen saunaan. Kiitän Jumalaa tästäkin hyvästä armon päivästä. Olkoon sinunkin mielesi kiitollinen, arvoisa lukijani! Olkoon virsi 307 kiitosvirtemme tänä iltana:

 
1.
Kiitos olkoon Jumalalle,
Karitsalle,
olen armoliitossa!
Minut kalliisti hän osti,
minut nosti
kadotuksen kuopasta.

2.
Armon Henki johdattakoon,
kiiruhtakoon
matkamiestä lähtemään
maailmasta turmeluksen,
ahdistuksen,
kotihinsa pyrkimään.

3.
Purjeisiini tuulta anna,
mua kanna
meren yli mailleni.
Pidä, Jeesus, itse perää,
Herra, herää!
Muuten hukkuu haahteni.

4.
Auta, pakohon kun kerran
yli virran
Baabelista riennämme,
että kotimantereilla
kanteleilla
soivat kiitosvirtemme.
5.
Siellä riemun maassa taivaan
alta vaivan
päästyä sua kiitetään.
Siell' ei aalto uhkaa laivaa,
synnin vaivaa
siell' ei itke yksikään.

6.
Siell' on kirkas lasimeri,
pyhä veri
kiitosvirtenämme on.
Siellä aina Jumalalle,
Karitsalle
ylistys soi loputon.

7.
Sydän hämmästyypi näissä
ilohäissä,
lunastetut riemastuu.
Yljän eteen ihmeissänsä
ystävänsä
kasvoillensa kumartuu.

 

Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.