25.08.2015 - Johdatus on totta!

Koska heräsin ennen kuutta ja tunsin nukkuneeni tarpeeksi, hyppäsin verkkareihini ja lähdin uimalenkille. Tunsin tosin jossain vaiheessa oloni vähemmän vakaaksi kuin yleensä, mutta tuntui mukavalle päästä ylös ja ulos.

Kävin uimassa. Olin kuuden maissa Hietasaaren pukuhuoneella, mutta turha luulla, että ensimmäisenä. Siivojarouva oli ollut siellä jo kauan ja sen lisäksi aamuvakiot: ikärouvakolmikko ja joitakin muitakin niin että pukuhuone pullisteli pirteitä naisia! Mikäs sen mukavampaa.

Soitin sairaalaan,

Ari oli ollut vielä illalla aikamoisessa kuumeessa, mutta ei enää aamulla. Sanoin meneväni sinne päivän mittaan. Meninkin jo yhdentoista maissa. Väsynyt mies uinaili vuoteessaan, mutta oli vähemmän räjähtäneen näköinen kuin olisi voinut olla. Hinasin huoneeseen keinutuolin ja järjestin oloni kotoisaksi.

Kuuntelimme jälleen Johanneksen evankeliumin läpi ja sen jälkeen Heprealaiskirjettä luettiin meille Viktor-laitteesta. Ari nukkui välillä, minä virkkasin pikku-Annekalle hellehattua,samanlaista kuin tein Amandalle. Tunsin iloa ja rauhaa siinä istuessani. Välillä join kahvia ja söin ruisleipää. Annoin Arin haistella kumpaakin. Ari hengitti hyvin, antibiootti varmasti jo puree.

Olin iltapäivään

sairaalassa. Ystävä soitti ja kutsui kahville, juuri sopivasti vähän ennen kuin olin lähdössä. Täydellinen ajoitus. Polkaisin pyörällä hänen luokseen, joimme kahvia, rukoilimme, juttelimme. Rauhaisa, levollinen hetki.

Kotimatkalla aioin käydä läheisellä kirpparilla. Mielessäni oli löytää punainen ohuehko pusero. Samantyylinen kuin se, jonka sotkin mustikalla. Mustikka suoraan mahan kohdalla, eihän se siitä mihinkään lähde. Kävin kokeilemassa neljää puseroa, mutta mikään niistä ei miellyttänyt minua tarpeeksi.

Tapasin Lenen,

jota en ole vuosiin nähnyt. Jäimme juttelemaan ja jaoimme syviäkin asioita. Koimme kumpikin, että tapaamisemme oli johdatusta. Meillä oli toisiamme vastaavia ajatuksia. Kiitollisuus nousi Jumalaa kohtaan! Muutenkin mielessäni on soinut monta päivää sunnuntain messussa laulamamme ja soittamani Psalmista 103 tehty kiitoslaulu. Se kaikuu riemullisesti sisälläni melkein koko ajan, ihmeellistä!

Kirpparin ulko-oven vieressä oli iso laatikko, jossa oli tavaraa 4€/kassi tai 1€/vaate. Penkaisin hieman laatikkoa ja siellä se oli se punainen pusero, jota olin mennyt etsimään! Hyppelin hengessäni korkealle ilmaan, mutta ulkoisesti olin tyyni matami, mutta miksipä ei olisi voinut vähän pongahtaakin ilosta?

Kotona olen

makoillut sohvalla ja lukenut seuraavaa Denkerin kirjaa, joka imaisi mukaansa, niin että hädin tuskin sain sen lasketuksi käsistäni. Voi tätä kirjahulluutta! Toisaalta on mukava, että on mieleistä lukemista. Ja hyvä mieli, kun päätä ei pakota eikä muutenkaan ole huono olo. Voin olla vain kiitollinen - ja olenkin!

Mainostin

eilen jo viime perjantaina tv:stä tullut ohjelmaa ja hehkutan sitä jälleen:

http://areena.yle.fi/1-2101757

Suomenkielinen mies, joka on asunut elämänsä Afrikassa, kertoo hyvin lämpimästi, miksi on siellä, mitä tekee ja mitä hänen perheessään tapahtui, kun hän oli nuori. Itseäni puhutteli kovasti se, kun mies kertoi isänsä huutaneen kotiinsa tulleille murhaajille, 10 miehen laumalle: "Minä käsken Jeesuksen Kristuksen nimessä teitä lähtemään heti täältä!" ja kuinka nuo roistot olivat kaatuneet selälleen ulos ovesta ja perhe oli hädin tuskin pelastunut.

Tuohan oli ihan sama

kuin mitä itselleni tapahtui viime maaliskuussa, voit lukea sen täältä:

http://phakkola.jurge.fi/blogi/2015/03/08/jumalan-varjelus-totta/

jos et ole lukenut sitä silloin, kun siitä kirjoitin maaliskuulla. Moni muukin kuin minä on kokenut todellisesti Jeesuksen nimen voiman ja siihen turvautumisen välttämättömyyden.

Aika mennä nukkumaan, arvoisa lukijani!

Psalmi 103 hyvän yön toivotukseksi:

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
2 Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

3 Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
4 Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
5 Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

6 Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
7 Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
8 Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
9 Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
10 Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.

11 Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
13 Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra
niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
14 Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.

15 Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
16 ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
17 Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Polvesta polveen
ulottuu hänen uskollisuutensa
18 kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.

19 Herralla on istuimensa taivaissa,
ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
20 Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette
ja hänen käskynsä täytätte.
21 Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot,
kaikki hänen palvelijansa,
jotka hänen tahtonsa täytätte.
22 Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!