23.08.2015 - Aamusumua

Joku tomppeli paukutteli saarikaudenpäätösrakettinsa viiden maissa aamulla. Heräsin ja lähdin uimaan. Sumu tiheni tunnin sisällä. Hietasaaressa koivuista tippui kastetta niin että epäilin satavan.

Olin liikkeellä

ennen kadun lakaisijoita ja rantojen siivoojia. Heitä tarvitaan paljon eikä heidän tarvitse tyhjän vuoksi olla liikkeelle. Minun on vaikea käsittää, että joku kantaa kassilla ruokaa rannalle ja jättää sekä tyhjän kassin että tyhjät purkit ja muut härpäkkeet jälkeensä sen sijaan, että keräisi ne siihen samaiseen kassiin.

Toisaalta itse tiputtelen taskuistani varmasti nenäliinoja ja mitä milloinkin huomaamatta asiaa. Mutta eväspussejaan on mahdoton olla huomaamatta, ellei ole niin tuiterissa, ettei näe mitään muutakaan. Mutta siitä tuskin on kyse. Välinpitämättömyyttä se on. No, turha tässä on äkäillä! Olen vaan tyytyväinen, kun sain bongattua tölkkejä ja putelleja mukaani.

Eilispäivän

olin mökillä. Makasin verannalla aurinkotuolissa ja luin jotain kesälehteä. Join kahvia luvattoman paljon, söin sämpylöitä, joita tein lepäilyni ohessa. Virkkasin pikkuneidille hellehattua, joka mahtunee hänelle ensi kesänä. Pian on hellehatun aika tältä kesältä ohitse.

Valmistin ruokaa, keskipoikani tuli vaimonsa kanssa saunomaan, marjastamaan ja nurmikonleikkuuseen. Oli hieno päivä, sään puolesta ja muutenkin. Kun vieraani lähtivät, kävin itse saunassa ja uimassa. Syksyn tulon voi aistia, ilta hämärtyy, kosteus lisääntyy.

Tein pari päivää sitten makoisan pullakranssin, tosi helppo ja yksinkertainen tehdä. Omassa uunissani kranssi melkein paloi 225 asteessa, joten jatkossa paistan sen 200-asteisessa uunissa. Ohje löytyy täältä:

http://www.etlehti.fi/artikkeli/kotijaruoka/reseptit/kardemumma_rusinakranssi

Päivä on edelleen

utuinen, vaikka aamupäivä on pitkällä. Olen lukenut Raamattua ja minulla on jälleen mielenkiintoinen romaanikin meneillään, sitä en tosin ole tänään lukenut. Sen sijaan olen soitellut päivän virret. Eilisen päivän soi päässäni Psalmista 103 tehty virsi, Kiitä Herraa minun sieluni. Jännittää messussa soittaminen. Mutta Jumalan avulla selviän riittävän hyvin.

Ennen klo 17 messuaKirjastonkatu 5:ssä saan vieraakseni Tyttären ja hänen tyttärensä.

Olin todella iloinen pari päivää sitten, kun kävimme Arin kanssa Karhulassa tyttären perheessä kylässä. Pikku-Amanda istui sylissäni aivan tyytyväisenä kuin ei olisi muuta tehnytkään. Tähän asti hän on aina halunnut nopeasti äidin syliin takaisin. Tuntuipa mummosta mukavalta! Ehkä jatkossa voin ottaa häntä hoitooni joskus hetkeksi.

Päivän tekstissä

rohkaistuin 2 Aikakirjan sanoista, jakeesta 3 eteenpäin:

Ja Herra oli Joosafatin kanssa, sillä hän vaelsi isänsä Daavidin aikaisempia teitä eikä etsinyt baaleja;
vaan hän etsi isänsä Jumalaa ja vaelsi hänen käskyjensä mukaan eikä tehnyt, niinkuin Israel teki.
Niin Herra vahvisti kuninkuuden hänen käsissään, ja koko Juuda antoi lahjoja Joosafatille, niin että hänelle tuli paljon rikkautta ja kunniaa.    Ja kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, poisti hän vielä uhrikukkulatkin ja asera-karsikot Juudasta.

Hyvää ja siunattua pyhäpäivää, arvoisa lukijani!