15.08.2015 - Mustikka mielessäin!

Ah, olipa mahtava marjareissu Nivalaan! Lähdin kuudelta torstaiaamuna ja palasin yhdeksään mennessä perjantai-iltana kotiin. Siinä välissä 10 tuntia metsässä konttailua ja mustikoiden poimimista. Konttailu jäi vähälle, sillä metsä on tänä syksynä niin märkä, että polvet kastuivat heti. Mutta selkä säästyy, jos välillä tekee muutakin kuin seisoo suorilla jaloilla.

Marjareissut

olivat mukavia senkin puoleen, että pari kertaa olin lapsuudenystävän kanssa termospulloretkellä mustikassa ja kerran kälyni kanssa. Samalla saatoimme jutella. Pari reissua tein yksikseni. Sää oli sopiva: paita ei ollut koko aikaa märkänä. Polvet tosin kastuivat edellä mainituista syistä, ja se ei ole hyvä vanhoille luille.

Pitihän mustikat puhdistaakin. Välillä imuri meni tukkoon, sillä marjani olivat edelleen neulasten ja tikkujen seuralaisina. Puolukanraakileet, kartit, kuten meillä sanotaan, piti kerätä käsin, niitä ei imuri huoli.

Mustikkasatokausi lienee lyhyehkö, sillä nyt kun marjat ovat kypsiä, ne huononevat kai nopeasti, sillä ne ovat hyvin mehuisia. Kesä on ollut erikoinen, marjatkaan eivät ole huippulaatua. Mutta aivan hyviä ne ovat, kun ei niitä liian kauan säilyttele vaan säilöö ne pakasteeseen tai hilloksi.

Nyt olen poiminut

ja pistänyt jakoon marjat niille, jotka halusivat ostaa mustikoitani. Vielä ensi viikolle joku haluaa ja minähän kerään, jos suinkin onnistuu. Pidän todella metsässä samoilusta ja silloin kun marjoja on, niitä on ilo poimia. Nyt niitä on. Käteni kaipaisivat tässä vaiheessa jonkinlaista jynssäämistä, kynnenaluset ovat mustat ja kädet kirjavat. Mutta se on ohimenevä ilmiö eikä mitenkään vaarallinen.

Mustikkafarkut

roikkuvat narulla kuivumassa muun pyykin ohella. Näyttivät tulevan edustuskuntoon taasen, niin että ilkeää ne pistää jalkaansa. Aurinkoisena päivänä on mukava kuivattaa vaatteet ulkona.

Serkun perhe käväisi mustikanhakureissulla ja oli hauska tavata heitä pitkästä aikaa. Pian kipaisen kauppaan viemään aamun löytöni: pullot ja tölkit rannalta.

Lähdin aamuvarhain tapani mukaan uimaan Hietasaareen ja matkan varrelta keräilin putelit mukaani. Keräsin myös vadelmia vakiopaikastani ja tarkoitukseni oli tehdä piirakka. Hyydyin kuitenkin enkä ole vielä sitä tehnyt. Mustikoita pitäisi myös pakastaa tai keittää hilloksi. Sairaalaankin olen menossa päivän aikana. Mökillä kukat huutanevat kastelemista. No, kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. Yritän delegoida hommia, jos onnistun. Yhden hengen taloudessa delegointi ei ole ihan helppoa.

Tyhjää lyö

reissun jälkeen sen verran, että jatkan toisella kertaa. Olen tosi iloinen, kiitollinen ja tyytyväinen reissuni onnistumisesta sekä  uudesta läppäristä. Tällä on oikein näppärä kirjoitella.

Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme. Siunatkoon meitä Jumala, ja peljätkööt häntä kaikki maan ääret. -Ps:sta 67

Mukavaa elokuun viikonloppua, arvoisa lukijani!