Kategoriat: Ajankohtaista

On vaikea päästä kirjoittamisen alkuun, kun on muutama päivä kirjoitusväliä. Tapahtumia on runsaasti, vaikka toisaalta ei paljonkaan. Miten sen kaiken saisi järjestykseen?

Menimme yhdellä autolastilla

perheeni kanssa veljen ja hänen vaimonsa syntymäpäiville. Heidän viisi lastaan olivat hoidelleet järjestelyt ja hyvin olivatkin sen tehneet. Pihalla oli pari isoa katosta, joiden alla oli pöydät ja penkit. Autotalliin oli järjestetty kakkukahvitarjoilut kuten myös ruokapuolta. Pihalla oli armeijan padallinen lihakeittoa, josta sotilaan näköinen mies sitä jakeli.

Sää oli mitä suosiollisin, aurinkoinen ja lämmin. Vasta pois lähtiessämme alkoi pilviä kerääntyä ja ukkoskuuro uhkailla.

Perheen poika

piti omasta ja sisartensa puolesta osuvan puheen. Veljentytär lauloi Kaksi puuta -kappaleen, Juha Tapiolta. Kyseinen artisti on perheen äidin lempimuusikko. Eppu Normaali tuntui edustavan veljeni musiikkimakua. Osuvasti poika kertoi, että isä oli aikoinaan kysynyt pojaltaan, tykkääkö tämä Eppu Normaalista eikä hän ollut uskaltanut kieltää. Nyttemmin poika tuntui oikeasti tykkäävän isänsä lempiartistista.

Myös veljeni piti pienoisen puheen kertoen lapsuudesta, sillä hän oli lähinnä nuorimman veljeni ikäinen. Itsehän oli jo 4,5-vuotias, kun tämä minusta seuraava veli syntyi. Keskustelua syntyi pöydissä ja pihalla, oli tilaa ja mukavia kohtaamisia. Eräänkin pariskunnan tapasin varmaan 30 vuoden jälkeen, kansa- ja keskikoulututtuja olivat kumpikin. Ihana kohtaaminen!

Aikamoisen shokin

koin, kun en tuntenut erästä serkkupoikaani ja hänen vaimoaan! Olen tavannut heidät 10 vuotta sitten viimeksi. Mutta sitä ennen 31 vuotta sitten olimme paljonkin tekemisissä, kun kyseinen serkkupoika muutti vaimoineen Vaasaan. Rouva jopa hoiti meidän vanhinta lastamme joinakin päivinä, kun tällä ei ollut hoitopaikkaa. Ja minä en tuntenut heitä! Aikuistuneet olivat, silloin lapsenkengistä juuri astuneita nuoria vielä.

Kotiin palattua

illansuussa lähdin heti lenkille. Sillä lailla pää selviää parhaiten matkaväsymyksestä. Yönkin nukuin hyvin, mutta aamulla taas ponkaisin kuudelta pystyyn, vaikka ei olisi tarvinnut.

Kävin lenkillä siis aamullakin, kun kerran heräsin. Sää oli jälleen mitä kesäisin! Iltapäivällä poikiemme perheet tulivat luokseni syömään, olin heidät kutsunut. Tyttären perhe ei päässyt, oli muuta menoa. Laitoin monenlaista ruokaa niin että sitä riitti ja paljon jäikin. Jälkiruuaksi tein pienen kaakun kahvin kanssa syötäväksi.

Ennätin onneksi

lukea Seikkailevaa leikkimökkiä 5-vuotiaalle Evelle muutaman luvun. Otan kirjan mukaani ja luen sen loppuun, kun menen häntä hoitamaan muutamien viikkojen päästä. Kyseinen lastenkirja oli yksi lempikirjojani, kun olin kymmenen ikäinen ja vähän yli.

Kun kaikki lähtivät,

tiskasin ja lähdin Arin luo. Hän olikin ollut jo tuolissaan istumassa ja oli nyt vuoteessa. Kuuntelimme saamaani Johanneksen evankeliumia, jossa soitetaan taustalla jotain hengellistä laulua, joka luvun kohdalla laulu vaihtuu. Sitä on ilo kuunnella vaihteeksi pelkän lukemisen sijasta. Arikin tuntuu pitävän siitä.

Tarkoitukseni oli

pyöräillä sairaalasta uimaan, mutta paukut loppuivat, tulin kotiin. Luin erään romaanin loppuun ja nyt alankin iltatoimiin. Kuuntelen vielä jonkinsaarnan netistä, lhpk:n sivulta. Monenlaiset laulut ovat soineet mielessäni tänään, mutta nyt taitaa iltavirsi olla paikallaan, arvoisa lukijani!

Virsi 563:

1.
Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.

2.
Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.

3.
Lapsena hoida taivahan
keskellä vieraan maailman.
Täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo.

  

Säk. 1 englantilainen viim. 1800-luvun alkupuolelta. Säk. 1 suom. lastenlehdessä Varpunen 1860. Uud. ja säk. 2–3 mahd. Aune Krohn 1931. Virsikirjan lisävihkoon 1963.