Kategoriat: Ajankohtaista

Kuka on keksinut lorun, jossa oma maa on mansikka, muu on mustikka? Ikään kuin mansikka olisi parempi, mustikka huonompi. Syynä moiseen loruun taitaa olla vain sanojen sopiminen toisiinsa! Minulle mustikka on se omin marja.

Mustikan omimiseen

lienee monta syytä. Yksi on se, että lapsesta lähtien olen poiminut nimenomaan mustikoita. Perheemme ei tehnyt yhdessä lomamatkoja saati mitään muita matkoja. Mutta työtä teimme yhdessä. Lämpimät muistoni lapsuudesta liittyvät mustikanpoimimisreissuihin, joissa olimme koko perhe mukana. Välillä joimme kahvit nisun kanssa.

Jos valita olisi voinut, niin tottahan lomareissut yhdessä olisivat olleet mieluisampi ajatus kuin marjaretket sääskien syötäväksi. Mutta yhdessä tekemisessä on näin jälkikäteen ajatellen jokin siunaus ja perhettä yhdistävä tekijä.

Niityllä

olimme myös perhe yhdessä. Minun tehtäväni oli yleensä haravamiehenä olo. Puiset haravat olivat raskaita, mutta jossain vaiheessa kauppaan tuli muovipiikkisiä haravia ja ne kevensivät työtä. Isän kanssa jahdattiin välillä hiiriä ennen tai jälkeen kahvitauon. Minä hyppelin ja huusin sarkaojan toisessa päässä, isä seisoi toisessa ja napautti hiiret hengiltä, kun ne kipittivät karkuun minun mölytessäni.

Mesikoita

löytyi myös noilla niittyreissuilla. Nyt olen mökiltäni vuosien jälkeen löytänyt muutaman mesimarjan, mesikan, ja lapsuuden muisto tuli

Raaka mesikka Caption

mieleeni. Salaojitusten myötä mesikat ovat kai lähes hävinneet. Jossain niitä kasvanee kuitenkin, koska mesimarjalikööriä kai on saatavana. Vai tehdäänköhän se esanssista?

Persiljaa, salaattia, perunaa, samettiruusuja...Caption

Mustikoita olen poiminut

näinäkin päivinä. Parina päivänä joku ystävä on ollut mökillä vieraana ja yhdessä olemme rämpineet metsässä.

Tänä aamuna olin yksin. Pysyin visusti polun vieressä etten eksy. Suuntavaistoni on pettävä, sitä ei suorastaan ole olemassa. Poimin mustikoita niin kauan kuin niitä voi poimia ja myyn eteenpäin, mitä en itse tarvitse.

Sain imuriin laitettavan puhdistuslaitteen toimimaan yksinkertaisella konstilla. Laitoin halkaistun vessapaperirullan kahden samanpaksuisen putken päälle ja harmaalla teipillä kiinni. Ja hyvin pysyy! Itse imurin letku pysyy pystyasennossa, kun olen ripustanut sen oven kahvassa roikkuvien vaatteiden välistä. Tarkemmin sanottuna rintaliivien välistä. Konstit on monet.

Mustikkajärjestykseni on seuraavanlainen

Palaan metsästä hikisenä. Sieppaan pyyhkeen mukaan, jätän marjat saunan luo mennessäni. Käyn uimassa. Palaan virkistyneenä puhtain vaattein. Entiset ripustan avatun oven ripaan kuivumaan. Itse seison oven ulkopuolella auringossa ja nostelen muovikauhalla marjoja suppiloon, imuri imee roskat. Kauhan varrella on kätevä rouhaista suppiloa, kun marjat jäävät jumiin; ei tarvitse tunkea sormia marjojen sekaan.

Seuraava vaihe on se, kun marjoista pitää erotella puolukat ja puolikypsät mustikat sekä niiden kannat pois, jos niitä on jäänyt marjoihin. Tänäkin aamuna marjapuuhaa kesti melkein kahteen, jonka jälkeen kiidin kotiin ja tuttu rouva haki marjat saman tien. Hän sai tuoreet, puhtaat marjat mukaansa ja minä niistä maksun. Tyytyväisiä olimme kumpikin.

Soudeltukin on

maanantaisten vieraitteni kanssa. Silloin tuli myös kalaa katiskasta, hauki ja muutama ahven. Perkasin, suolasin ja eilen paistoin ne kannellisessa savikulhossa uunissa. Lisänä oli perunaa ja sipulia. Tänään lämmitin lopun ruuan paistinpannussa ja tiskivettä kamiinan päällä kattilassa sillä aikaa, kun puhdistin marjoja.

Toissayön olin kotona,

viime yön mökillä. Aamu- ja iltauinnit mökillä, kuten myös hikiuinnit työnteon välillä kuuluvat rutiineihini. Kotona ollessani pyrin kävelemään ja käyn Hietasaaressa uimassa samalla. Toissayönä en saanut unta ennen neljää, mutta viime yönä nukuin 10 tuntia. Eilen leikkasin etupihan nurmikon - tunti siinä humahtaa, mutta nurmikko on sievä, kun se on säännöllisesti leikattu. Ja ranta on kaunis raivaamiseni jäljiltä.

Arin kanssa

olimme ulkona iltapäivällä. En osaa sanoakaan, miten kiitollinen olen siitä, että Ari on nostettu viime aikoina ylös sängystä tuoliinsa päiväsaliin silloinkin, kun minä en ole käymässä! Ari ei ilmaise huomaavansa eroa olemisessaan, mutta minusta hän vaikuttaa virkeämmältä tätä nykyä. Voihan olla, että se on toiveajattelua, mutta siltä minusta näyttää.

Arin ruoka oli ehtinyt tippua, mutta vesi ei, joten otin pullon mukaani ja imuletkun pullon kiinnittämiseen, kun en muutakaan keksinyt. Nostin lammen rannalla puisen, painavan penkin pusikon reunaan istuakseni siinä ja laitoin Arin vesipullon roikkumaan pensaasta. Join kahvia termospullosta ja annoin Arin haistella sen tuoksua nenänsä alla. Söin eväitä, sillä en ollut ehtinyt syödä aamupäivän aikana mielestäni riittävästi.

Phillips Brooks

sanoo Virtoja erämaassa -kirjassa (Lettie B. Cowman) 3, elokuuta -tekstissä:

Älä rukoile helppoa elämää. Rukoile, että olisit väkevämpi ihminen! Älä rukoile voimiesi mukaisia tehtäviä! Rukoile tehtäviesi mukaisia voimia! - -

Johdatusta rukoilin tänäänkin metsässä rymistellessäni. Rukoilin, etten eksy, sekä sitä, että löydän makoisan marjapaikan. Sellaisen, josta olisi ilo poimia eikä vain toisten jäljiltä jääneitä marjanloppuja raapia. Jumala vastasi rukoukseeni. En tosin saanut ämpäriä täyteen, sillä yhtäkkiä marjat loppuivat ja voimani myös. Myöhemmin ymmärsin, etten olisi ehtinyt puhdistaa enempiä marjoja, sillä nytkin minulla oli täysi hoppu, että pysyin sovitussa aikataulussa.

Pyykit ovat vielä koneessa

mutta minua alkaa väsyttää. Tänään olisi ollut "kansallispukujen tuuletuspäivä" viidestä seitsemään Loftetissä, mutta en ehtinyt sinne sairaalanjälkeen. Ja totta puhuen en olisi jaksanutkaan. Kiintiöni ihmisten kohtaamiseen on hyvin pieni. Väsyn ihmeesti.

Hyvää mieltä ja iloista elokuuta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Serkkuni Hanna tiesi kertoa:

"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" liittyy kaskeamiseen ja maariitoihin 1500-luvulla. Kaskettu alue oli sen kaskenneen käytössä niin kauan kuin ahomansikka kasvoi alueella. Kun mustikka taas alkoi kasvaa, oli alue jo toisen vallattavissa.