Kategoriat: Ajankohtaista

Sain itseäni kuvaavan lukija-patsaan Mummilta!Caption

Virkistyin mahdottomasti, kun nukahdin parvekkeella ollessamme Arin kanssa. Uneeni kantautui Raamatun lukeminen äänilaitteesta, ja uni otti siitä "materiaalinsa".

Kuulin siis unen läpi, nukuin aika kevyesti. Ari hengitteli tasaisesti tuolissaan itseäni vastapäätä. Aurinko paistoi, tuuli leyhyi lasitetun verannan avonaisesta ikkunasta, aurinkosuojien takaa. Onnellinen hetki, pieni pysähtyminen.

Tulkaa hiljaiseen paikkaan ja levähtäkää vähän, Jeesus sanoi.

Usein Arin luona järjestyy noita siunattuja lepohetkiä. Jumalan käden suojassa siellä olemme, Ari aina, minäkin siellä ollessani ja tietysti muuallakin. Mutta Arin luona sen erityisesti koen.

Naisten iltapäivässä

eilen puhuimme perustuksen rakentamisesta. Aihe on muhinut mielessäni edelleen. Tuula kertoi, että isoihin pilvenpiirtäjiin rakennetaan maan alle ensin valtavat systeemit alaspäin ennen kuin rakennus alkaa kohota ylöspäin. Raamatun vertauksessa viisas mies KAIVOI SYVÄÄN:

Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. -Luuk 6:47-

Rakennus, joka olen minä ja sinä, on "ilmiasu" sille, mistä me otamme ravintomme, mistä meidät on tehty! Sanotaan, että ihminen on sitä mitä syö. Näin on todella sisäisen ihmisemmekin suhteen.

Ovatko perustuksemme kalliolla vai hiekassa? Voimme toisiimme ja itseemme tutustumalla tulla näkemään, mitä itse kunkin sisimmässä on, mihin meidän telttavaarnamme ovat kiinnitetyt. Tuula käytti telttavaarna-sanaa, joka kuvaa asioita, joihin me olemme kiinnittyneitä.

Kun myrsky tulee, teltta kaatuu, jos telttavaarnat ovat tämän maailman asioissa, joista joudumme joka tapauksessa luopumaan lopulta. Mutta jos vaarnamme ovat Jumalan sanassa ja hänen lupauksissaan, me kestämme. Tutkikaamme siis itseämme!

Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. -Ps 91:7

Tare-ystävä

poikkesi. Pidimme rukoushetken ja hän jatkoi matkaansa. Olemme tunteneet 30 vuotta hänen kanssaan. Hän on yksi synnytyslaitosystävistäni, hyvä ja uskollinen sellainen.

Itse aion viettää illan kotona. Kuuntelen joitakin päivän saarnoja. Katson ehkä Hercule Poirotin, jossa ohjelmassa on kauniita rakennuksia. Usein juoni jää minulta salaan, mutta se ei haittaa. Onneksi tällä hetkellä en ole takertunut tv-ohjelmiin, mutta tuon Poirotin katson mielelläni Areenasta silloin kun ehdin.

Siunausta sunnuntai-iltaasi, arvoisa lukijani, tai mikä hetki sinulla onkaan, kun tätä luet!