30.07.2015 - Sateen ja poudan vaihtelua!

Tiskasin, pistin roskapussin koriini mukaan kotiroskikseen vietäväksi. Pyykkipussi ja jotain ruokia mukaan. Näin lähdin eilisaamuna mökiltä

kotiin jälleen kerran. Unohdin mukaan aikomiani ruokia jääkaappiin ja voi olla jopa, että niitä jäi pöydälle. Sähläystä toisiaan tämä touhuiluni.

Ajoin suoraan Kirjastonkatu viiteen,

sillä olimme menossa siivoamaan kirkkotiloja Maaren kanssa ensi kertaa. Meillä on vuoro kuuden viikon välein. Pari tuntia teimme töitä hiki hatussa. Imuroimme, pyyhimme huonekalut, alttarikaiteet ja pöydät. Pesimme lattiat. Lopuksi keitimme makoisat kahvit ja istuimme nokakkain pöydän ääressä jutellen ja rukoillen tyytyväisenä siitä, että saatamme näinkin palvella Jumalaa ja toimia Mikaelin seurakunnan parhaaksi.

Suihkuun

olisi pitänyt rynnistää, mutta soittaessani sairaalaan kuulin, että Ari on jo istumassa tuolissaan, joten en ehtinyt. Sieppasin vain jotain tarpeellista mukaani ja lähdin kiitämään pyörällä parin kilometrin matkaa.

Olimme parvekkeella. Ari oli aika väsynyt. Itsekin olin. Kotimatkalla käväisin hakemassa maitopurkin kaupasta. Talon nurkalla puhelin soi. Tuntematon numero, en vastannut. Käännyin pihaan, ja Tupu oli minua odottamassa. Hän se oli yrittänyt soittaa.

Istuimme hyvän tovin

Tupun kanssa pöydän ääressä talomme pihassa. Söimme Tupun tuomia sukaakeksejä ja joimme vettä. Tupu toi minulle lupaamiaan perennoja, lehtosinilatvan taimia. Kun hän lähti, kävin heittämässä pyykkiä koneeseen ja hain lapion varastosta. Kaivoin kuopan kukkapenkin jatkoksi, kippasin puoli säkillistä multaa monttuun ja istutin perennat. Lapsuudenkotini takapihalla kasvoi niitä ja sen takia olin iloinen saadessani samoja nyt itselleni.

Illalla olin

kohtalaisen räjähtäneessä kunnossa, söin jälleen liikaa. Muun muassa Tupun tuomat suklaakeksit hupenivat kirjaa lukiessani lähes huomaamattani, mutta eivät salaa kuitenkaan. Jahka kesän alussa ostamani jäätelöt loppuvat pakasteesta, en osta lisää. Herkkuja ei saisi olla kaapissa, sillä itse minä ne hotkin menemään. Kävin sentään lenkillä illan päätteeksi veden ripsiessä taivaalta, mutta en kastunut kuin nimeksi.

Aamu-uinti

kotoa käsin Hietasaareen on mainio tapa aloittaa päivä silloin, kun olen kotona. Sen tein tänäänkin. Tapasin tuttuja pukuhuoneessa ja vaihdoin kuulumisia. Kävellessäni soitin äidilleni.

Yhdeltätoista invataksi

tuli hakemaan sairaalaan päästyäni Arin ja minut mennäksemme Karhulaan tyttären luo. Hänen miehensä ja appensa ovat rakentaneet terassin, joten menimme sitä katsomaan. Vävy tuli töiltään auttamaan Arin pyörätuolin hivuttamisessa terassille.

Pikkuinen Amandeus-neiti muistutti ihan karhuherra Baddingtonia punainen hattu päässään ja pontevasti keitettyä porkkanaa ja muuta syödessään omin avuin terassilla syöttötuolissaan, kun me muut söimme riisipuuroa. Mukavan parituntisen vietimme siinä ulkosalla. Sade alkoi sen jälkeen, kun lähdimme kohti sairaalaa invataksissa.

Sairaalan aulassa

näin vanhan tutun Ollen vuosien takaa! Menin morjestamaan. Hän oli juuri juttelemassa entisen painikaverinsa kanssa, molemmat yli 80-vuotiaita, minulle tuttuja. Olle ilahtui suunnattomasti ja otti puhelinnumeroni. Hän haluaa järjestää tapaamisen, jonne entiset raamattupiiriläiset kokoontuisivat.

Olle oli yksi uskoontulleista -80 -luvun loppuvuosina, kun kotinurkillamme oli herätystä. Kymmenkunta ihmistä tuli uskoon ja pidin heille raamattupiiriä ja olimme tiiviissä yhteydessä. Olipa ilo nähdä Olle ja kuulla, että Jeesus on hänen elämänsä keskipiste vieläkin.                    -Olen valmis lähtemään koska vain Jumalan luo, sanoi Olle liikuttuneena. Hän puristi minua kaksin käsin käsivarsistani puhuessaan kanssani.

Mökillä sattui

hiukan huolestuttava juttu pari päivää sitten. Naapuri tuli kertomaan, että yhteistä mökkitietämme marssi kolme miestä muovipussi muassaan. Nämä olivat kääntyneet takaisin nähtyään rouvan metsikössä. Toivon totisesti, että he eivät tule toista kertaa. Oven luultavasti lukitsen hanakammin tästä lähtien.

Keksin sattumalta aforismin

tänä aamuna, kun päivitin facebook-sivuani. Minusta se on naseva, vaikka itse sanonkin:

Päiväkirja nenän edessä tarkkailin päivän säätä. Sumuinen aamu, kirjoitin.
Kun puhdistin silmälasini, aamusumu oli hälvennyt.

Silmälasini ovat aina likaiset. Olen saanut myös ilkeitä naarmuja niskaani. Luultavasti pihlajan rungot raapivat niskaa, kun raahasin niitä metsään raivattuani ne pois kiveltä kasvamasta omistajan luvan saatuani. Intoa puhkuessani en tietenkään huomannut kirvelyä ennen kuin myöhemmin.

Päivä on kaunis

tänään, sadekuuroista huolimatta. Luultavasti käyn vielä kirjastossa ja asioilla ja ajelen huomenna mökille. Mutta yhtä hyvin saatan lähteä illan myötäkin. Aika väsynyt olen kaikista touhuista ja loppuviikollakin on monenlaista haastetta edessä. Onneksi voimat annetaan sen mukaan kuin niille on tarvetta.

Mukavia heinäkuun lopun päiviä - ehkä elokuussa saamme vielä lämpöäkin! Voi hyvin, arvoisalukijani!

jk. Jutun laittaminen sivulle viivästyi, kun sähläsin ja Jyrki joutui tekemään töitä, että pääsin ohjelmaani!