28.07.2015 - Mustikkaa!

Pari kukkapurkkia oli kaatunut ulkosalla. Ehkä sunnuntaina oli sitten jonkinlaista myrskynpoikasta täällä mökin suunnallakin. Nostin purkit pystyyn, vahinkoa ei tullut, paitsi kauniista pelakuusta oli muutamia kukkia katkennut, mikä on harmi tietysti.

Eilispäivänä

olin kotona, kävin uimassa aamulla ja samalla löntystelin kaupungin halki. Uimapaikalla tapasin tutun rouvan, ja yllätyksekseni hänen miehensä oli kuollut jo kuukausia sitten. Miehellä oli MS-tauti kuten minunkin miehelläni. Otin osaa hänen menetykseensä ja suruunsa. Kävelimme yhtä matkaa pois uimasta.

Torilla kävin laulaa luikauttamassa Daavidille, joka täytti 81 vuotta. Monissa tuulissa koeteltu uskovainen torimyyjä. Siunauksen toivotuksin, puolin ja toisin, jatkoin matkaani. Toki tapasin monta muutakin tuttua torilla. Kaupassa havaitsin tutun näköinen vanhan rouvan. -Olettekos ollut kodinhoitajana työelämässä, kyselin. Joo, oli hän. Muutama vuosikymmen tapaamisen väliä. Hän ei minua muistanut, mutta tytärkin hänet muisti, kun kerroin myöhemmin.

Vanha rouva kertoi

ihanan tarinan elämästään. Koin sen rukousvastauksena, sillä olin tuolloin jo uskossa, kun hän kulki meillä ja innokas kertomaan Jeesuksesta, koska saimme niin paljon apua Häneltä.

Rouva oli pitänyt itseään uskovaisena, kunnes joutui vanhalla iällä leikkaukseen. Sairasvuoteella hän tunsi olonsa turvattomaksi ja halusi jutella sairaalateologin kanssa. Tämä siunasi hänet lopuksi. Sen jälkeen rouvan elämä oli muuttunut! Hän oli saanut  Jumalan rauhan sydämeensä ja oli siitä ihmeissään. Hän oli alkanut rukoilla ihmisten puolesta, mitä hän ei ollut ennen osannut tehdä. Rouva oli hyvin kiitollinen ja tyytyväinen elämäänsä, Jumala sen hänessä vaikutti.

Arin luona

olin iltapäivän. Osaston lasitetulla parvekkeella oli ruhtinaalliset 12 astetta lämmintä. Voi, tätä kesää! Välillä satoi kaatamalla, onneksi vain parvekkeen ulkopuolella.

Taannoisen parin päivän huonon vaiheen jälkeen Ari oli jälleen entisessä terässään ja olen siitä onnellinen. Ari on minun tärkein ihmiseni, ainoa omani. Hirveintä mitä puolisolle on tehdä, on pettää ja hylätä. Sitä mietin eilen, kun luin romaanin, jossa ihmissuhteita vatkattiin laidasta laitaan, petettiin myös toinen toistaan, enemmän tai vähemmän.

Jumala sanoo sanassaan,

että hän vihaa hylkäämistä. Kuitenkin Jumala hylkäsi oman Poikansa, ettei hänen tarvitse hylätä sinua ja minua. Otetaan siis vastaan Jumalan lahja, joka tarkoittaa sitä, että toinen on ottanut meidän paikkamme ristillä, että me välttyisimme siltä. Sillä meille pettureille ja toistemme hyljääjille se kuuluisi.

Me teemme asioita, jotka ovat väärin ja joita emme tahtoisi, mutta emme voi syntiselle luonnollemme mitään. Jätämme myös tekemättä sellaista, minkä tiedämme oikeaksi. Saatamme vihata jopa itseämme tekojemme tähden, mutta ei meidän tarvitse vihata: saamme jättää tekomme Jeesukselle ja ottaa vastaan hänen puhtautensa, jota meillä ei ole. Tämä on AUTUAS VAIHTOKAUPPA, jota ei kannata missata!

Sain vieraakseni

mökkini omistajat ja meillä oli rattoisa hetki keskenämme. Nostin perunan ennen heidän tuloaan. Jätin yhdet varret vielä kasvamaan, mutta kolme vartta nostin. Saalis oli laiha. Mutta ei haittaa, söimme herkutellen ja vielä kaksi perunaa jäi myöhemmin syötäväkseni.

Perkasin aamulla

rinnekukkapenkin. Lopuksi jyristelin sen ruohonleikkurilla ja hyvä siitä tuli. Kaksi kottikärryllistä kuljetin roskaa metsään, lähinnä ohdakkeita, joiden annoin ensin kukkia loppuun penkissä. En raaskinut repiä niitä aiemmin pois, ne ovat minusta kauniita kukkiessaan. Ensin luulin vieväni "koko roskan" yhdessä kuormassa, mutta se oli erehdys, kuten kuvasta näkyy.

Ennen uimaan pulahtamista menin vielä mökin taakse metsään ja poimin mustikoita vierailleni ja itselleni jälkiruuaksi. Koneella poimittavaksi ne olivat vielä raakoja, mutta käsin niitä voi jo kerätä.

Onnellisena istuin kivellä ja perkasin marjojani! Löysin jopa imuriin liitettävän putken, jonka avulla mustikoiden perkaus helpottuu huomattavasti. Jos niitä marjoja nyt sitten löytyy tarpeeksi!

Olen kerännyt niitä monena vuonna myytäväksi asti, sillä rahanreikiä on aina ja mustikanpoimiminen on mitä terapeuttisinta työtä. Se olisi suorastaan juhlaa, mutta sääsket kuuluvat pakettiin, joten se hillitsee juhlariemua. Marjastus ei ole laiskimuksen hommaa, se on minun mielipiteeni.

Varoituksen sana

Janatuisen kirjasta, Luuk. 21:7,8:

Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, milloin tämä sitten tapahtuu? Ja mikä on oleva merkki tämän tulemisesta?"
Niin hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen se', ja: 'Aika on lähellä'. Mutta älkää menkö heidän perässään.

- - Ensimmäinen lopun ajan merkki ei ole suuri herätys vaan suuri eksytys. Se ei tule olemaan vain jokin kristinuskon reunailmiö, vaan suuren enemmistön juttu. Joka kulkee silloin yleisen mielipiteen perässä, eksyy varmasti pois oikean Kristuksen luota väärien kristusten joukkoihin.

Eksyttäjät toimivat kristillisen kirkon sisäpuolella ja käyttävät Jumalan nimeä. Jumalan nimi "Jahve" voidaan suomentaa sanoilla "minä se olen", joita Jeesus tekstissämme käyttää. Jeesus varoittaa juoksemasta eksyttäjien perässä. Hänhän on luvannut olla aina läsnä sanassaan ja sakramenteissaan (eli kasteessa ja ehtoollisessa).

Jos avaat Raamatun joka päivä ja tutkit sitä ajatuksen kanssa, sinun ei tarvitse juosta minkään profeetan perässä. Silloin saat kohdata Vapahtajan omassa kodissasi. Etsi itsellesi seurakunta, jossa julistetaan oikein Jumalan sanaa. Kuuntele siellä viikottain raamatullista saarnaa ja käy ehtoollisella. Jos näin teet, ei kukaan ihminen tai mikään virtaus voi eksyttää sinua pois oikean Vapahtajan luota. -Jää luoksemme, 27.9. päivän tekstistä

Kaunis päivä

tänään. Luen hetken aikaa ja sitten mietin, menenkö mökin taakse mustikoita napsimaan vai ryhdynkö rymistelemään ruohonleikkurilla jotain osaa pihasta.

Mukavaa kesäistä päivää, arvoisa lukijani!