26.07.2015 - Lyhyestä virsi kaunis

Tänään päätäni särkee. Liekö ukkosta ilmassa. Vai johtuneeko siitä, että luin romaania monta tuntia päivällä? Mutta tällainen pimeä sadesää kyllä lamaannuttaa kenet tahansa keskellä parasta kesäaikaa.

Eilisiltana

mökillä en jaksanut tehdä mitään. Olin hämärästi kuvitellut meneväni ruohonleikkurilla tasailemaan rantapöheikköä,mutta en saanut aikaiseksi. Sen sijaan kävin uimassa ja luin kirjaa illan. Ja söin kaikenlaista, liikaakin. Virkkasin myös auton istuimen toisenkin suojan valmiiksi. Siitä tuli oikein passeli minun makuuni.

Pelkääjän paikalle tein leveämmän, sillä siinä on aina laukku tai pari. Kuskin paikalle kuvittelen mahtuvani vähän kapeammallekin istumaan, mutta se voi olla luuloa.

Aamu-uinti

oli hemmottelua: satoi aika reippaasti, mutta koska sadetta ei kai ollut vielä kestänyt tuntikausia, laituri oli ihan kuiva! Iso koivu ja jokunen laaja leppä levittävät suojelevat lehvänsä laiturin ylle, joten sen alla olin sateensuojassa. Taivaallista huolenpitoa! Tietysti uidessa oli veteenkin mentävä ja siellä kastuin, mutta se oli tarkoituskin. Kysehän ei ollut kuivauinnista.

Ajelin iltapäivällä kotiin

ja vesisateessa Amekki kyydissä kirkkoon, Kirjastonkatu viiteen. Auttelin keittiöllä Annekaa ja jumalanpalveluksen saarnan aikana otin lapset ja pidin pyhäkoulua. Olin raivannut varastohuoneesta tilan, jonne sain tuolit kuudelle lapselle ja itselleni ja meillä oli oikein lystiä. Lauloimme ja kerroin kahdesta rakentajasta. Rekvisiittani toimi toivomallani tavalla: hiekalle rakennettu talo kallistui pahasti, kun myrsky alkoi. Kalliolle rakennettua mikään sade (muovipullosta kaatamani vesi!) ei voinut romahduttaa.

Suloisia lapsukaisia! Nyt kun tila järjestyi, tai paremminkin keksin, missä pyhäkoulun voi pitää ilman että lapset pinkaisevat pakoon tai ympärillä on liikaa muuta mielenkiintoista, olen innostunut pyhäkoulun pidosta. Koska lapsiperheitä on tullut mukaan useita, pyhäkoulun pito on ehdoton homma. Ellikki lupasi pitää sen ensi kerralla.

Pyhäkoulussa on tärkeää,

että opetettavien mielenkiinto kohdistuu siihen, mihin sen on tarkoitus kohdistua. Sen takia on eliminoitava ympäriltä sellaiset asiat, jotka estävät keskittymistä.

Tuolit asetin puoliympyrään, itse istuin oven edessä (kukaan ei päässyt livistämään). Ei kukaan meinannutkaan häipyä kesken pois, mutta jos ääniä tai kiinnostavia näkymiä on paljon, homma hajoaa käsiin. Tärkeää on sekin, että olisi jotain konkreettista näytettävää. Jos pelkästään puhuu, pienet lapset eivät jaksa keskittyä.

Voipa olla niinkin, että moni muistaa aikuisena vesisateessa kallistuneen talon muovilaatikossa, mutta ei mitään muuta. Se olisi hienoa, jos niin kävisi. Luultavasti silloin myös tulisi mieleen, mistä oli kyse.

Messun jälkeen kuuntelin

Markuksen saarnan kotona. Sama aihe. Koska hiekkaa oli/on Israelissa paljon, sille oli helppoa rakentaa. Ja hyvähän siitä talosta voi tulla eikä tarvitse käyttää aikaa suuriin perustuksiin. Kaikki olisi hyvin, jos myrskyä ei koskaan tulisi.

Kalliolle rakentajan sen sijaan on kaivettava syvään. Kallion päällä voi olla paljon maata tai hiekkaa. Jos aikoo elämälleen kestävän perustan, joutuu luotaamaan ehkä syvälle eikä se ole helppoa.

Kalliolle rakentajan

on myös myönnettävä heikkoutensa eikä se ole helppoa. Hänen on tunnustettava, että hän on itse epävarma eikä luota itseensä. Hän tarvitseeperustan, joka kestää. Siksi hänen on rakennettava varman päälle, kallion varaan. Omaan varaan hän ei uskalla rakentaa mitään.

Miten on sinun laitasi, hyvä lukijani: luotatko itseesi ja uskotko selviytyväsi omalla viisaudellasi? Vai tunnustatko itsellesi, että olet heikko ja tarvitset vankan turvan, joka tulee itsesi ulkopuolelta?

Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa,

sanoi Joosua, kun hän kysyi kansalta, ketä se tahtoi seurata.

Jeesus ei sanonut, että myrsky ehkä tulee tai voi tulla. Se tulee. Kaikkien meidän rakennukset koetellaan ja ravistellaan viimeistään kuoleman edessä. Hyvä on, jos ravistelu tapahtuu sitä ennen niin että hiekalle rakentanut ennättää halutessaan rakentaa vielä uudestaan ja tekee sen kalliolle viisastuttuaan. Mutta kuoleman edessä ovat rakentamiset rakennettu. Hiekalle rakennettu sortuu. Kalliolle rakennettu kestää, vaikka kaikki muu sen ympäriltä hajoisi.

Sairauksia ja muita vastoinkäymisiä voi tulla, niin kuin tässä on nähty, mutta iankaikkinen elämä on se, jota kannattaa tavoitella. Jumalalle kaikki elävät, myös ne, jotka eivät Jumalan taivaaseen pääse, koska eivät tahdo kääntyä hänen puoleensa vaan jatkavat omia teitään. Taivas on tarjolla kaikille, jotka kääntyvät omilta pahoilta teiltään ja seuraavat ristin miestä. Kalliolle rakentajat perivät iankaikkisen elämän, ne jotka tarttuvat uskolla Jumalan Sanaan ja lupauksiin.

Ei pidä luottaa

siihen, että hiekkaa on paljon ja kaikkihan sille rakentavat. Yleiseen mielipiteeseen taikka enemmistön tekemiin ratkaisuihin ei pidä luottaa sokeasti. On tutkittava, onko kyse kalliolle rakennetusta asiasta.

Tamaanit ovat heikko kansa

siteerasi Markus Pöyry Raamattua. Ne ovat heikko kansa, mutta rakentavat talonsa kallioon. Vain heikot tekevät niin. Vastaavasti vain sairaat tarvitsevat parantajaa. Terveet ja vahvat pärjäävät itse, he luottavat hiekalle rakennettuun taloonsa.

Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." -Matt 7, loppujakeet

Kun Jeesus puhuu rakentamisesta

hän puhuu teoista. Hän viittaa puheellaan omaan opetukseensa, omiin sanoihinsa, jotka hän on puhunut ennen kyseistä tekstiä. Meidän rakentamisemme tulee olla Jumalan varaan rakentamista, Jumalan Sanan opetuksiin uskomista ja tottelemista. Syntien anteeksi uskomista, sovitukseen luottamista, riippumista Jeesuksessa kiinni, koska emme itse kykene itseämme pelastamaan ja auttamaan.

Emme siis pelastu teoillamme, vaan uskomalla itsemme Jumalan sanan huomaan, Jeesuksen huomaan ja elämällä hänessä ja hänestä. Silloin tekomme ovat hänessä tehtyjä.

Tässä tuli paljon

omia ajatuksiani, jotka syntyivät saarnan vaikutuksesta, joten jos haluat tietää, mitä Markus oikeasti sanoi, voit taasen kuunnella saarnan itse ja ehkä kuulet sieltä monia eri asioita kuin mistä minä olen kirjoittanut.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!

jk. Luulin, että tulee lyhyt juttu, mutta tulikin pitkä virsi!