22.07.2015 - Hänen huomassaan

"Muista mitä olen sanonut sinulle:

'Ole rohkea ja luja, älä pelkää
äläkä lannistu. Herra, sinun
Jumalasi, on sinun kanssasi
kaikilla teilläsi.'"

Joos.1:9

Kirsten lähetti

eilen minulle tuon päivän sanan. Kiitos siitä, se oli ja on omiaan joka päivä antamaan potkua elämääni. Ei pidä masentua eikä lannistua lopullisesti, vaikka nokka käykin maassa tämän tästä. Uudestaan vaan eteenpäin ja katse uskon alkajaan ja Luojaan. Jos en pyri olemaan koko ajan rohkea ja luja, niin toivo loppuu siihen paikkaan.

Pihlajan oksa

kasvoi saunan savupiipun päälle asti. Eilen sahasin sen poikki, raahasin metsän reunaan, oksin ja sahasin polttopuuksi paksuimmat kohdat. Työstä innostuneena jatkoin raivaustani rannan lepikossa jonkin aikaa. Kun hiki tippui nenän pielestä, menin uimaan ja vein välineet varastoon.

Kotona jo lapsena

meille opetettiin, että tavarat viedään aina paikoilleen. Pyörät nostettiin seinän viereen, niitä ei jätetty pihalle lojumaan. Työvälineet samoin oli vietävä sinne, mistä ne oli otettu. Isä erityisesti osoitti esimerkkiä tässä. Olen tarvinnut elämässäni kaikkea sitä, mitä molemmat vanhempani ovat opettaneet.

Edelleen saan äidiltä arvokkaita neuvoja ja ohjeita. Soittelemme usein ja jaamme asioita. Ei enää äidin ja lapsen tasolla, vaan kahden aikuisen ja elämää kokeneen naisen tasolla. Hyvä ja viisas äiti on Jumalan lahja minulle.

Kävin kirjastossa

eilen, kun menin kaupunkiin. Itse asiassa ehdin muutamassa tunnissa tehdä monenlaista: kävin Karhulassa tyttären luona tervehtimässä ja lapsenlapsen syömistä ihailemassa. Jupiterin kirpparilta ostin kolme hienoa hattua, korkeintaan euron kappale. Sen jälkeen kotiin, pihakukkien kastelu, pyörällä Arin luo. Pari tuntia hänen kanssaan parvekkeella, Arin siirtäminen sänkyyn ja sinne asettelu mukavaan asentoon. Pyörällä kirjastoon, josta lainasin pinon kirjoja ja otin vaihtopöydältä yhden. Juttelu entisen kollegan kanssa.

Kotiin, saunan varaus, kauppaan pyörällä ja sen jälkeen saunaan, jossa tosin en käynyt saunassa vaan lähinnä pesin hiukseni. Saunatilat ovat mukavan väljät verrattuna omaan kylpyhuoneeseeni. En ole erityinen saunaihminen, uiminen on paljon mukavampaa.

Mökkini mun -kirjan

lainaaminen oli välttämättömyys, Leena Hietamies on sen kirjoittanut. Kun luin sitä illalla verannalla ajettuani takaisin tänne mökille, löysin siitä yhtymäkohtia omiin kokemuksiini. Sen esimerkiksi, että mökkielämään pitää tottua. Kun tulee levottomuus, voi lähteä kotiin ja järjestää siellä asiat kuntoon. Sen jälkeen kykenee taas palaamaan. Ja vähitellen mökki alkaa kasvattaa asukastaan. Mökki kököttää paikallaan säässä kuin säässä uskollisesti. Sen asukas voi turvallisesti viipyä mökin suojassa.

Virkkaan

pitkästä aikaa kutomisen/neulomisen sijasta. Teen istuinsuojia auton penkeille. Langat ovat metrin pätkissä, luonnonvärisiä, paksuhkoja ja karkeita. Samalla voin kuunnella opetuksia ja saarnoja netistä, tai vaan kuunnella musiikkia radiosta. Eilisiltana istuin pitkään verannalla sen jälkeen, kun olin käynyt uimassa ja kokemassa katiskan - ei kaloja.

Yöllä heräsin kovaan sateeseen. Kun kävin uimassa herättyäni puoli seitsemän maissa, ei juuri satanut, mutta tämän tästä räppää vettä niin että järven pinta kuplii. Viimeistään illalla leikkaisin mielelläni nurmikon, mutta se riippuu siitä, miten paljon sataa. Päivällä taidan lähteä Arin luo ja samalla reissulla käydä Amekkia tapaamassa. Hän raivaa komeroitaan ja haluaa päästä eroon joistakin rytkyistään. Kenties voin avustaa häntä siinä.

Jumalan rakkaus

puhutteli minua uimasta tullessani eilen. Viesti yllätti. Lepän lehtihän on aivan sydämen mallinen! Ja niitä kasvaa ympärilläni hirmuisesti! Niitä olen raivannut monta viikkoa surutta huomaamatta, mikä sanoma niissä on minulle: Jumala rakastaa tällaistakin omissa silmissään arvotonta. Hänelle minä olen rakas. Ja sinä, hyvä lukijani!

Minä raivaan leppiä pois parempien puiden tieltä, ihmiset raivaavat ja seulovat meitä pois arvottomina, mutta on yksi, joka on antanut arvon jokaiselle ihmiselle. Hän on Jumala, Isämme, joka lähetti oman rakkaan Poikansa kuolemaan meidän sijastamme, että me saisimme elää hänen kanssaan ja yhteydessään. Kai me huomaamme sen, kai me otamme tuon rakkauden vastaan?

Löysin vielä kuvassa olevan ruskean sydämen, liekö se sammalta vai mitä, mutta puun kantoa se lahottaa. Sekin puhuu minulle Jumalan äärettömästä rakkaudesta. Näetkö sen, hyvä lukijani?

Tämän päivän sana

kehottaa odottamaan:

Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen... Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! - Jes 30:18

 - - Jumala odotti neljätuhatta vuotta ennen kuin aika täyttyi ja Hän voi lähettää Poikansa. Meidän aikamme ovat Hänen käsissään. Hän kostaa valittujensa puolesta nopeasti. Hän rientää avuksemme eikä viivyttele hetkeäkään liian kauan. -Andrew Murray Cowmanin kirjassa Virtoja erämaassa.

Olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!