20.07.2015 - Luonto parantaa ja hoitaa

Mökille saapuminen

antoi uutta voimaa. Kun näin kukkivat päivänliljat, orvokit ja kaiken muun ja aurinkokin paistoi, oli lämmintä, niin mikäs oli ihmisen ollessa! Kastelin amppeliorvokit ja petunian ensimmäiseksi ja nostin ne paikoilleen. Olin siirtänyt ne katon rajaan, missä aurinko ei osu niihin niin että ne kestävät pitempään kosteina. Kuivia ne olivat, mutta elpyivät illan mittaan.

Kun olin siirtänyt korin ja laukut sisälle, kävin kokemassa katiskan. Kaksi pientä ahventa. Päästin ne järveen kasvamaan, ei niissä olisi juuri syötävää ollut. Enemmän sotkua kuin syömistä. Kaksi koivuhaperoa löysin koivun juurelta, toin ne tupaan ja paistoin myöhemmin sipulin kanssa. Aina rannassa käydessäni tuon kourallisen persiljaa ja lehtisalaattia ruukuista syötäväksi leivän päällä. Ihmeesti nekin ovat tuottaneet satoa. Kesäkurpitsa kukkii, toivon sen tekevän paljon kurpitsoita. Tai edes muutaman.

Kiersin tontin

ja katsoin, että kaikki on kunnossa. Nurmikko on sopivan mittainen, puoliviikon maissa leikkaan etupihan. Olen tehnyt sen viikon välein niin ettei se pääse liian pitkäksi. Jyrkin komensin pätkimään oksaleikkurilla rannan lepäntynkiä, kun hän oli täällä viime viikolla perheensä kanssa. Näin saan ajetuksi rannan siistiksi koneella.

Kurkia ja joutsenia ei ole juuri näkynyt, muita lintuja kylläkin. Muuan mustarastas tai vastaava keltanokkainen isohko lintu yritti istahtaa päivänliljan varrelle, mutta eihän se sitä kantanut. Hölmö yritys, mutta eihän voi tietää, jos ei kokeile.

Istuin kuistille

ja viritin sääskiverhon, asetin korituolin sen sisään ja tein eväitä itselleni. Leivoin mustikkapiirakan viime vuoden mustikoista ennen kuin uusia alkaa kypsyä. Onneksi minulla on erityisen helppo ohje, muuten olisivat mustikat menneet pilalle, sillä ne olivat olleet sulamassa jo muutaman päivän.

Verhon alla istuessani kuuntelin Mailis Janatuisen naistenpäivien opetuksia 12.7. sunnuntailta. Aiheena oli Samuelin elämä. Lapseton Hanna sai Samuelin pitkän ajan jälkeen ja sillä oli tarkoituksensa: näin Hanna kykeni "lainaamaan" lapsensa Jumalalle. Samuel oli Herran palveluksessa 80 vuotta, viisivuotiaasta lähtien!

Kun opetus puuttuu,

alkaa moraalin rappio, opetti Mailis. Näemme sen ympärillämme. Elämme samaa aikaa kuin 3100 vuotta sitten Samuelin aikana: kukin tekee sitä, mikä omasta mielestä on oikein. Ja kun opetus puuttuu, seksuaalinen moraalittomuus ryöpsähtää valloilleen. Kukaan ei sano, että jokin olisi väärin, koska opetus puuttuu.

Tähän asti perättäiset suhteet ovat tulleet hyväksytyiksi, nyt meneillään on päällekkäisten suhteiden hyväksyminen ja sisäänajo sitäkin sotkuisempiin suhteisiin: monta miestä ja yksi nainen/monta naista ja yksi mies, yhtä aikaa ja erikseen - mitä vaan ihmiset saavat päähänsä keksiä uutta ja kummaa.

Mutta mitään uuttahan ei ole auringon alla: Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat juuri seksuaalisen riettauden takia. Opetus puuttui ja kukin teki, mitä mieleen tuli. Voi meitä, mihin olemmekaan menossa ihmisviisaudessa! Miten meidän käy, sillä tuskin olemme ansainneet sen parempaa kuin nuokaan kaupungit!

Suosittelen Janatuisen opetusten kuuntelemista yhdessä puolison kanssa tai yksin. Löytyy www.lhpk.fi -sivuston saarnoista ja opetuksista.

Venekuskiapua

odotan. Eli kun areenalle astuu seuraava vieras, joka nauttii soutamisesta, otan taas sahan kyytiin ja sahailen rannan lepikkoa järven puolelta. Tähyilen myrtyneenä rantaa, jonne on ajautunut jonkun naapurin leikkaamaa kaislikkoa isot läjät. Kai nekin pitää muiluttaa siitä jonnekin tavalla tai toisella. Mutta se onnistuu vain veneestä käsin. Yksin minun on turha lähteä veneestä sahailemaan tai rantoja raivailemaan. Tänään en toki jaksaisikaan.

Cowmanin kirjan lohduttava sana

eiliselle päivällä oli mannaa sielulleni. Olen varmaan monena vuonna siteerannut kyseistä tekstiä, mutta teen sen taas.

Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut? kysyy Jeesus Joh 18. luvun 11. jakeessa. Charles Parkhurst selittää tekstiä:

Tämän sanominen ja tekeminen on suurempaa kuin meren tyynnyttäminen tai kuolleen herääminen. - - Uskon korkein ilmenemismuoto on pysyä Jumalan tahdon tekemisessä. - - parhaimmat pyrkimykset peruuntuvat, kun päivittäistä kuormaa on kannettava ilman minkäänlaista helpotusta - - ollaan parantumattoman sairauden kahlehtimana - - jäädään yksin - .

Jos sellaisen kurituksen koulussa kykenee sanomaan "enkä minä joisi sitä maljaa, jonka Isäni on minulle antanut" - silloin on usko kohonnut korkeimpaan hengelliseen tasoonsa. Suuri usko ilmenee vähemmän kyvyssä tehdä, enemmän kyvyssä kärsiä. -Virtoja erämaassa

Nukkumaan yhdeksältä eilenkin

mutta unen sain vasta luettuani Waltarin rikosromaania tunnin verran ja sitä ennen puhelemalla ystävän kanssa puhelimessa. Ikävä kyllä en saa kaivattua ystävääni Sinelmää vieraakseni ainakaan tänään. Ehkäpä minun on tarkoitus jotenkin levätä tämä päivä. Toivon osaavani sen taidon.

Olen tänään virkeämpi, vaikka heräsin jo kuudelta. Kävin uimassa seitsemän maissa ja otin muutamia kuvia. Kukista tietysti. Ne ovat niin kauniita aina ja joka paikassa. Soittelin aamuvarhain virsiäkin hetken aikaa. Mielessäni on soinut eilisestä lähtien rakas virsi 525, jota olen lukuisia kertoja siteerannut täälläkin ja nyt jälleen:

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Toivotan siunattua ja hyvää päivää sinulle, arvoisa lukijani!