Kategoriat: Ajankohtaista

Viime viikko oli ihanan hektinen, kun oli pojan perheen ja muun suvun tapaamisia. Muutama vuosikymmen sitten se olisi ollut kesy viikko, mutta tätä nykyä voimani eivät ole samat kuin taannoin.

Reilut viisi vuotta sitten

olen viimeksi laitellut isoja juhlia kotona, sen jälkeen en mitään vastaavaa. Silloinhan oli Teron ylioppilasjuhlat. Nyt lupauduin keittelemään kolme erilaista keittoa perjantaina eräisiin perhejuhliin ja mielelläni sen tein. Reilut 20 litraa. Kun ruoka viimein oli jäähtymässä vesiastioissa kattiloineen, olin kohtalaisen puhki.

Lauantaina

perhejuhlissa iloni oli kuin kenen tahansa pitokokin, kun väki tuli hakemaan lisää lohikeittoa, kun se oli niin hyvää - olin tyytyväinen ja iloinen! Kun juhlat olivat siinä vaiheessa, että olisin voinut liittyä istumapuolelle, en kerta kaikkiaan jaksanut. Olin tyhjääkin tyhjempi. Aika harvoin on sellainen olo.

Yhdeksältä nukkumaan

eilisiltana, kun olin hetken toikkaroinut kotona puolisekavana. Heräsin neljältä puolitajuttomassa tilassa, päänsärkyisenä. Otin panadolia ja lähdin ulos kamera ja uimapuku repussa. Ja muovipusseja tölkkien bongailua varten. Yleensä jalkani kävelevät, vaikka olisin muuten väsynyt. Nyt pohdin, jaksanko Hietasaareen asti.

Yllättäen matkalla voimani vahvistuivat sen verran, että kävely sujui ja menin uimaan. Matkalla otin kukkakuvia, joita laitan tekstin oheen. Enlaita niihin alatekstejä, sillä kuvateksityksessä on jotain hankaluutta. Jyrki korjannee asian jossain vaiheessa, jos se on korjattavissa.

Palatessani kotiin keitin aamukahvit, kuuden jälkeen, ja söin voileivän. Luin Raamattua ja itkin kaiken mahdollisen takia, mikä nousee mieleen, kun voimat ovat vähissä. Oman epätäydellisyyden, pettymysten, yksinäisyyden ja surun takia. 35 vuoden takaisen kihlapäivämme takia ja Arin sairauden takia. Jumala kuuli kaiken vuodatukseni ja vastaa ajallaan ja tavallaan. Hän ei jätä kesken kättensä työtä, vaikka minä en ymmärräkään, mikä on kaiken tarkoitus.

Se tarkoitus

ainakin tällä on, että tämä maailma ei ole kaipuuni kohde. Haluan päästä parempaan maahan, sinne, missä ei ole surua, kaipausta eikä ikävää. Siellä tunnemme toisemme, kaikki ne rakkaat, jotka jo täällä tunsimme ja jotka ovat perillä Jumalan luona, koska ovat panneet toivonsa Jumalaan eivätkä itseensä tai tähän elämään. Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olen kovin vaivattu, sanoo Raamattukin.

Alan elpyä

tässä kirjoittaessani. Päänsärky helpottaa (otin jo toisenkin panadolin), kirjoittaminen ja liikkuminen ovat parasta lääkettä minulle!

Arin luo

menen tänään, viimeksi kävin keskiviikkona. En ole ehtinyt enkä jaksanut tässä välissä. Muuten, Keskipohjanmaassakin oli ollut mielipidekirjoitukseni, se sama mikä Kalevassa ja Pohjalaisessa! Uusi juttu on muhimassa mielessäni, kirjoitan sen sitten, kun se on kypsä kirjoitettavaksi.

Tulin mökiltä

kotiin torstai-iltamassa. Luultavasti amppelikukat ovat kuivahtaneet, mutta ei voi mitään. En ole ehtinyt enkä jaksanut mennä sinne, ja luultavasti menen vasta huomenissa. Toivon silloin saavani erään ystävän kyläilemään seurakseni mökille pariksi päiväksi. Hän on ollut monta vuotta tulossa, mutta matka ei ole järjestynyt tähän mennessä.

Iloa ja Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

 

jk. Kuvien liittämisen takia tulee kirjoitusvirheitä (sanat menevät yhteen), mutta en kykene niitä muuttamaan...

jk2. Kukkapenkkiin viemäni hyasintti kukkii, kuten kuvasta näet!