Kategoriat: Ajankohtaista

Ihmettelen vaan,

kun joka päivä on tapahtuu niin paljon mukavia asioita! Kun Jumala on läsnä elämässä ja johdattaa ja siunaa, niin elämä on antoisaa. Kaikki, mitä tapahtuu, on mielekästä, vaikka kaikki ei olekaan hauskaa.

Hauskaa oli

tänään se, kun tapasin Lenen pitkästä aikaa. Menin kotiin kohta aamusta, sen jälkeen, kun olin jälleen kerran kärrännyt hyyskän tuotteet metsikköön ja haudannut ne sinne. Kyseinen työ on minusta erittäin mielekästä ja tarpeellista, ei mitenkään vastenmielistä. Sellainen on minusta tylsää, jos pitää tehdä jotain merkityksetöntä ja turhaa. Mikä on sen tarpeellisempaa kuin pitää Suomi siistinä, koti siistinä, piha siistinä, hyyssi siistinä?

Lene poikkesi

ruokatunnillaan. Tekaisin meille lämpimiä leipiä kahvin kanssa ja rukoilimme ennen kuin Lene lähti takaisin töihin. Pesin pyykit ja jätin ne ulos kuivumaan siksi aikaa, kun pyöräilin Arin luo sairaalaan.

Parvekkeella

oli hyvä olla Arin kanssa. Kun ruoka oli tippunut Arin mahaan pullosta, lähdimme käymään ulkona. Vaikka sää oli aurinkoinen ja lämmin, laitoin sekä parvekkeella että ulkona Arille pussilakanan peitoksi. Vaikka hän sanoisi, ettei tarvitse sitä, niin laitan kuitenkin ja kysyn sitten, onko parempi peiton kanssa vai ilman. Yleensä hän ilmaisee, että peitto on tarpeen.

Kun ihminen istuu liikkumatta paikallaan, hän on helposti viluinen, vaikka itse hikoilisin vieressä, kun olen pyöräillyt ja touhuan jotain melkein koko ajan. On tarpeen nähdä, miltä asiat tuntuvat ja näyttävät toisen kannalta eikä vain omalta. Eihän se helppoa ole, mutta jospa joskus onnistuisimme siinä!

Arin luona

olin aika surullinen, mutta en halua jäädä sen tunteen valtaan. On vaan katsottava eteenpäin ja ylöspäin. Vähän niin kuin kiveltä kivelle hyppiessä, mitä en ole tosin viime aikoina harrastanut, on katsottava seuraavaa kiveä eikä tuijotettava vettä siinä välissä, ellei halua molskahtaa. Koska en halua pudota veteen, ellen sitten ole uimaan menossa, niin pyrin katsomaan eteenpäin.

Sairaalan jälkeen

pakkasin taas kimpsut ja kampsut ja lähdin kaupan kautta mökille. Täällä keitin ensiksi kahvit ja tein pari muhkeaa voileipää leivästä, jonka ostin kaupasta. Harvoin ostan leipää muuta kuin ehdottomaan tarpeeseen, mutta nyt ostin chapatan, vaikka en olisi ihan välttämättä tarvinnut. Teki vaan mieli vähän hurvitella.

Kuuden maissa

varustauduin hansikkain, sääskimyrkyin ynnä muine rekvisiittoineni ulkotöihin. Menin raivaamaan rantaa ja leikkaamaan ruohon etupihalta. Parin tunnin hikinen huki se oli. Välillä kävin juomassa vettä. Sammakoita piti varoa listimästä, kun niitä loikki alvariinsa nurmikolla. Rannan perkaus oli oikeaa työtä: oksasaksilla lepikon katkomista, viikatteen heiluttamista ja ruohonleikkuukoneella viimeistelemistä. Ja välillä raahasin kottikärryillä roskia metsään tai vedin perässäni lastia sinne.

Uimaan

tietysti töiden päälle! Veneilijöitä oli onkimassa, mutta uin muina miehinä järvessä hattu päässäni muutaman kierroksen. Oli se taas niin virkistävää!

Ikkunasta ihailen kätteni jälkeä ja rätkiä ynnä muita lintusia, jotka innokkaasti napsivat matoja ruohikolta. Iltapalaksi teen taas pari kunnon leipää ja otan hartauskirjan ja romaaninkin käteeni ennen nukkumaan menoa. Eilen olin väsynyt, mutta sain unen vasta neljältä. Kävin ottamassa valokuviakin yöllä, kun uni ei tullut. Olen jaksanut päivän mainiosti, mutta kivempi olisi nukkua yönseutu kuin kukkua.

Juha Vähäsarja

osuu nappiin Hepr. 11:8 selityksellään:

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. (kirjassa uuden käännöksen teksti, tässä vanhemman)

Uskon tietä kulkiessamme olemme Abrahamin tavoin matkalla, jonka kestoa ja reittiä emme voi tietää. Vain sen tiedämme, millaisia seutuja kohti matkaamme, mikä on määränpää, mutta reitti on vielä arvoitus. Kristityn matka luvattua maata kohti alkaa jo kasteessa, jossa hän saa kutsun seuraajaksi. Kristitty elää Jumalan sanaan luottaen ja johdatusta rukoillen.

Tie ei ollut Abrahamin tai muiden Jumalan matkamiesten ja naisten uskosta huolimatta suora tai mutkaton. Siihen liittyi yllättäviä käänteitä ja odottamattomia tapahtumia. Syviä olivat surut, suuria ja riemullisia ilot.

Pyhien elämä on poikkeuksetta taistelua epäuskoa ja syntiä vastaan. Se on oman syntisyyden ja Jumalan armon kohtaamista aina uudelleen. Uskossa päästään monista mutkista huolimatta perille. -Lupaus kantaa -kirjasta, 1.7.-päivän teksti

Tämä mökki

oli minulle tänä kesänä yllätyslahja, jonka sisältö on minulle vielä osittain arvoitus. Jumalan hyvä suunnitelma tämä on ja kiitän tästä. Pyrin tekemään täällä työt niin kuin Herralle, sillä se on Jumalan tahto lapsiinsa nähden.

Heinäkuu 

pääsi yllättämään salakavalasti! Olkoon se siunattu sekä sinulle, arvoisa lukijani, että minulle!