22.06.2015 - Onnea kengänpauloille ja meille muille Pauloille myös!

Päätin jo, etten kirjoita tänä iltana, mutta enpä malta sittenkään olla, kun päivä on ollut vaiherikas ja monenlaista ajatusta pukkaa mieleen. En tosin ole varma, miten kirjoitus etenee, se jää aina nähtäväksi.

Eilen illalla hermoilin

taas kaikkea mahdollista. Ruohonleikkuuta, mahdollista sadetta tai poutaa. Milloin menisin Aria katsomaan, kun teki mieli jo mennä, mutta en tiennyt, mitä ja miten kaikki hoituu. Niinpä sain unen vasta neljältä. Vastaavasti heräsin vasta yhdeltätoista.

Koska minulla on nimipäivä tänään, eräs naishenkilö, lähisukua, suoraan ylenevässä polvessa, oli ehtinyt soittaa minulle ennen heräämistäni  noin miljoona kertaa. Ja kun en vastannut, hän oli päätellyt, että olen hukkunut järveen. Siitä oli seurannut soittoja lapsilleni, suoria epäilyjä tilani suhteen, sekä epäsuoria arvailuja, missä mahdan olla.

Kännykässä oli myös viesti, että pääsisin ystäväpariskunnan kyydissä kotiin. Mihin siis syöksyä yöpaita päällä ensimmäiseksi? Pari soittoa, uimareissu ja pikaiset kahvit. Tavaraa reppuun ja tienvarteen odottamaan. Sitä ennen olin tosin havainnut, että rahamassini on poissa. Muistihan minulla pelaa hyvin, joten välittömästi olin selvillä, missä se on. Siellä missä autokin. Siis Tampereella. Hmmh.

Kaisuli ja Urkki

olivat aikeissa mennä syömään matkalla Sapuskalaan ja halusivat tarjota minullekin. Sepä sattui hauskasti, vielä nimipäivänä. Ja vielä tilanteessa, kun kyytiläinen oli köyhä kuin kirkon rotta hetkellisesti ainakin. Kiitos, kiitos kovasti, rakkaat ystävät!

Kotona pyykkitupaan, kyläreissu naapuriin. Mökinomistajien kanssa viestittelyä, missä ollaan ja muuta tarpeellista mökin hoitoon liittyvää. Sopiminen Jonen kanssa mahdollisesta huomisesta pihatyöskentelystä, siis ruohohommista.

Poika poikkesi

tuomaan rahaa ja ruinasin kyydin sairaalaan Arin luo. Vettä tuli kuin aisaa, vaikka tänään ei pitänyt sataa ensinkään. Minua on puijattu

sääasioissa taas kerran.

Sain kyydin mökille erään lapseni anopilta, hän tuli iltateelle luokseni mökille. Olinpa iloinen taas kun pääsin tänne! Muutamia puhelinsoittoja illan mittaan, romaanin lukemista, tiskiä sen jälkeen, kun lämmitin ruisleipää kamiinassa. Kasvimaan peittely samalla, kun hain tiskivettä ja kävin uimassa. Tuohia sytykkeeksi varastosta. Imuroin huushollin. Sääskentappo kuuluu myös rutiinihommiin. Onneksi niitä ei monta eksy sisälle, mutta yksikin on liikaa.

Parantamisia

olen miettinyt. Uskovia on aina kiinnostanut sairauksista parantuminen rukouksen avulla. Itsekin rukoilen, että Jumala parantaisi Arin. Uskon takuuvarmasti, että hän parantaa tänäkin päivänä ihmisiä. Uskon myös siihen, että armolahjat toimivat nykyäänkin ja niitä tarvitaan. Ei niistä muuten Raamatussa kirjoitettaisi.

Minulla on tullut mieleeni eräs vertauskuva. Ajattelen Aria vakavasti sairastavana. Mitkä ovat hänen tarpeensa, yleensä sairaan tarpeet? Ne ovat perustarpeita: ravinto, turvallisuus ja tieto siitä, että joku tulee säännöllisesti ja pitää huolen, ettei olo käy liian epämukavaksi. Esimerkiksi urheilukisat tai kulttuuririennot eivät ole sairaalle ihmiselle kovin tärkeitä, eivät ainakaan Arille. Ne eivät itse asiassa liikuta häntä yhtään.

MItkä sitten ovat seurakunnan prioriteetit, mitkä ovat tärkeimpiä asioita? Kuuluuko sairaiden parantuminen siihen hyvin etusijalla? Pitääkö sairaita parantua, että seurakunta otettaisiin tosissaan maailmassa ja ihmiset tulisivat uskoon? Toimiiko henkien erottamisen lahja, joka on minusta erittäin tarpeellinen lahja ajassamme? Entäs raitis opetus, saarnavirka? Onko sillä merkitystä, millaista opetusta seurakunta saa?

Fyysisesti sairas tarvitsee hyvää perushoitoa, syntisairas ihminen raamatullista opetusta: henkien erottamisen sekä palvelulahjojen toimimista seurakunnassa. Sairaita on käytävä katsomassa. Eikä vessanpesijän tai kahvinkeittäjän roolia tai antamisen lahjan käyttöä voi vähätellä. Perusasiat on hoidettava ensin. Jumala vastaa siitä, että hänen lupauksensa toteutuvat, merkit seuraavat.

1 Kor 1. luvussa Paavali kirjoittaa:

 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa,
 että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,
 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu,
 niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.
Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.
 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.

Mitään armolahjoja ei puutu, kaikessa puheessa ja tiedossa on rikastuttu. Paavali joutui kuitenkin nuhtelemaan korinttolaisia siitä, että nämä olivat kovin riehakkaita armolahjojen käytössä, homma karkasi käsistä.

Meidän ihmisten on kai aika vaikea pysyä tärkeimmissä asioissa. Kaikki me jossain hairahdumme. Seurakunnan johtajille on annettu suuri vastuu opetuksesta sen takia. Ettemme menisi ohi tärkemmän, ohi Kristuksen.

Joku on sanonut, ettei Jeesus tullut suolia parantamaan, vaan sieluja. Sielun pelastus on määrättömästi tärkeämpää kuin parantuminen tässä ajassa, sillä kaikki me kuolemme, ruumiissa elämisemme aika on rajallinen. Tärkeintä on, että sisällinen ihminen päivältä vahvistuu, kuten Raamattu sanoo, vaikka ulkoinen kuihtuukin päivä päivältä.

Kone temppuilee käsissäni, on aika mennä nukkumaan.

Olen sanonut pitäväni kovasti klassisesta musiikista. Mutta viimeisen tunnin olen kuunnellut aika surkeaa esitystä. Joku kai nojailee pianoon sattumanvaraisesti ja rämäyttelee sieltä, mitä sattuu kyynärpään alle osumaan. En ymmärrä, miksi en ole sulkenut koko toosaa. En kai ole ehtinyt.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!