21.06.2015 - Mielellään arkeen taas

Kävin pitkällä lenkillä täältä mökiltä käsin. Yhtäkkiä iski kaamea turhautuneisuuden ja yksinäisyyden tunne ja oli lähdettävä liikkeelle. Olen iloinen, että olen keksinyt sen. Muuten tulisin sekapäiseksi. Matkalla soittelin muutamalle ystävälle, jotka olivat tavoitettavissa.

Lenkin jälkeen

kävin luonnollisesti uimassa. Ohitan uimaan mennessäni aina kasvimaani, joka on isojen purkkien kokoelma perunaa, krassia, lehtisalaattia, persiljaa ja koristekurpitsaa, mikä ei ole vielä edes tullut pintaan. Toivon saavani syödä tuotokset itse, tarkoitan, etteivät kurjet tai muut eläimet niitä popsisi. Vierailleni toki tarjoan, jos niissä on jotain tarjoamista. Persiljat ja salaatit tulee melkein napsittua uimareissulla, ei niitä niin paljon ole.

Jotkut olivat ruohonleikkuupuuhissa tänään, moottorisahakin lauleli parissa pihassa. Ihmiset eivät jaksa levätä ja lomailla. Arki on helpompaa. Itse olen vahvasti sitä mieltä. Odotan huomista, aion leikata pihanurmikon, jos sää sallii. Imuroidakin taidan, menneellä viikolla se taisi jäädä. Juhannuksen suursiivotkin jäivät tekemättä, kylmä sää ei houkuttele mihinkään siivoukseen. Jotenkin vain odottelee, että lämpimällä sitten. Todennäköisesti silloin ei jaksa, mutta voihan sitä uskotella itselleen.

Tänään nuorimmainen poikamme oli vaimonsa kanssa luonani käymässä ja lähtivät autollani matkaan. Olen siis jalkamiehenä. Jos kelejä riittää, aion kävellä kotiin jonain päivänä. Se jää nähtäväksi.

Olen soitellut

joka ilta sairaalaan. Ari on ollut limainen edelleen, väsynyt sitten myös. Se masentaa mieltäni alitajuisesti, vaikka en sitä ajattelekaan

jatkuvasti. Mutta niin se vaan on.

Arvostan tuulta tätä nykyä enemmän kuin ennen juhannusta. Kun tuuli tyyntyi, tulivat sääsket sankoin joukoin inisemään, eivätkä vain inisemään. Viritin Pirjolta taannoin saamani hyttyssuojan portaille ja istuin sen alla keinussa iltapäivällä ja luin kirjaa. Oli mukavaa, kun sääsket eivät päässeet napsimaan. Ovat ne ehtineet iskeä sittenkin, paukuroita on siellä täällä.

Kuuntelin

yhden lhpk.fi:n sivun saarnan, Markus Pöyryn. Taidanpa kuunnella vielä toisenkin. Hengellinen rohkaisu on paikallaan, nyt erityisesti, mutta yleensä ottaen aina.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!

Mutta minä totisesti uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.
Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. -Ps 27:13,14