Kategoriat: Ajankohtaista

Ananasmehua hörpiskelen ja klassista kuuntelen nojatuolissa, jalat toisella tuolilla. Selän takaa ikkunasta tulee sopivasti valoa, edessä olevan makuunurkkauksen ikkunasta näkyy iso kuusi uusine vihreine kerkkineen. Koivunoksakin lepattaa hienoisessa tuulessa. On kesä.

Kello on vajaa yksitoista. Olen käynyt paitsi aamu-uinnilla, myös toisen kerran nokkosten poiminnan jälkeen. Vesi on tainnut lämmetä, sillä tekee mieli vetää useampia vetoja vedessä kuin tähän asti. Ehkä vesi on 14-15 asteista... kaukana kuitenkin helteisistä lukemista. Minulla on upouusi vesijuoksuvyö odottamassa lämpöisiä vesiä. Vaihdoin vyön täkäläisen nettipalstan sivujen kautta pariin kahvipakettiin. Toki vein rintarossin ja palasen nokkospiirakkaa maistiaisiksi vaihtokaupoista.

Nokkoset laitoin tällä kertaa uunin päälle pellille kuivumaan, kun en jaksanut ruveta niitä ryöpäyttelemään. Nokkosreissulla otin oksasakset mukaan ja säksyttelin roskaheinää pensaitten juurilta ja kivien vieriltä. Miten tuleekin hiki pikkuhommasta! Sääsket olivat uutterasti kimpussa.

Eilinen rukouspiiri

oli antoisa. Sain kuusi vierasta ja tarjosin heille mustikkapiirakkaa talon tapaan, sekä kamiinassa käräytettyjä ruisleipiä ja muuta. Kyytipojaksiyrttiteetä. Olen keksinyt helpon tavan uittaa teemohuja kannussa: kahvinsuodattimeen mohut ja suodatin langanpätkällä kiinni ja lanka kannun sankaan. Kun irrotan käytetyn suodattimen voin laittaa samaan lankaan uuden satsin! Kätevää ja helpottavaa, kun ei tarvitse rääpiä teenmohuja ympäri kannua.

Rukousaiheita oli paljon. Wycliffen rukousaiheiden kautta koen pääseväni matkustamaan ympäri maailmaa, kun kannamme lähettien tarpeita Jumalan eteen ja myöhemmin saamme kiitosaiheita siitä, miten rukouksiin on vastattu.

Mailiksen kirjasta

jaan joitakin ajatuksia, mitkä puhuttelevat minua:

Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?
Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?"
-Luuk 17:17-19

- - Pelastava usko on sitä uskoa, joka tuo meidät Jeesuksen luo yhtä hyvin surun kuin ilonkin päivänä. Se joka tavoittelee Jeesukselta vain parantumista, saattaa hylätä hänet terveeksi tultuaan. Se joka käy vain parantamiskokouksissa, jää oikeaa opetusta ja yhteistä jumalanpalvelusta vaille.

Samarialaisen sydäntä oli selvästikin koskettanut Jeesuksen rakkaus.- -

- - Uskoa on se, että etsit yhä uudelleen hänet käsiisi ja huudat häneltä armoa. Uskoa on se, ettet luovu hänestä silloinkaan, kun ongelmasi ovat jo ratkenneet. -Jää luokseni, Mailis Janatuinen, 6.8. -päivän tekstistä osia

Päivän 7.8. tekstistä seuraava ajatus:

Koska Jumalan valtakuntaa ei voi vielä nähdä, siihen on toistaiseksi vain uskottava. Emme voi sanoa mistään kirkkokunnasta; "Se on täällä!" koska vehnä ja valhevehnä ovat kaikissa kirkoissa sekaisin. Raamatusta, kasteesta ja ehtoollisesta me kuitenkin voimme aina varmuudella sanoa:  Täällä se valtakunta on!

Luukkaan 17. luvun jakeiden 34-37 yhteyteen Mailis on laittanut mielipiteensä, joka on myös minun mielipiteeni:

Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään."                                                                                                                         Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: "Missä, Herra?" Niin hän sanoi heille: "Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat".

- - Jotkut kristityt ovat sitä mieltä, että ylöstempaamisen jälkeen alkaa ahdistuksen aika maan päällä. Toiset taas (kuten esimerkiksi tämän kirjan kirjoittaja) uskovat, että ylöstempaamista seuraavat maailman loppu ja viimeinen tuomio. Pääasia kuitenkin on se, että uskomme Jeesuksen paluuseen, odotamme sitä ja valmistaudumme sen tuloon.

Sen jälkeen, kun meidät on temmattu pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan, me saamme aina olla hänen kanssaan. "Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla", kehottaa Paavali (1. Tess 4:17,18). Olkoon Jeesuksen paluu sinullekin rohkaisun, ei pelon aihe!

Pidän kirjoituspaussia

muutaman päivän. Saan mökille pojan perheen etelästä alkuviikkoon asti. Käymme myös rippijuhlissa sukulaisissa. Pian lähden Arin luo, pyykkiä pesemään kotiin, katsomaan toisen pojan perheen uutta kotia ja mitähän vielä, se jää nähtäväksi!

Herra olkoon sinunkin kanssasi, arvoisa lukijani! Hyvää viikonloppua ja hyviä kesäjuhlia, jos olet menossa sellaisille!

jk. Kurkistapa myös sivulle:

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/siperia-opettaa/