Kategoriat: Ajankohtaista
Koska aiempi kirjoitus jäi kovin tyngäksi ja koskapa tämäkin voi jäädä koneen temppuilun takia, kirjoitan jälleen. Tällä kertaa väitän, että kyse ei kenties olekaan minun tyhmyydestäni, vaan nettiyhteys kännykän kautta tekee kiusaa enkä siksi saa tehdyksi, mitä tahtoisin.
Olin hammaslääkärissä anivarhain. Alkuvuodesta aloitettua juurihoitoa jatkettiin ja se olikin melkoista töskäämistä. Oikein muovisuojus laitettiin hampaan ympärille, etteivät NEULAT putoa kurkkuun! Rukoilin hartaasti, että homma onnistuisi, eikä hampaan juuri alkaisi märkiä, sillä sitä siellä oli nytkin. Tuolissa maatessani kaikki kuulemani ikävät tarinat kävivät mielessäni. Hammaslääkäri oli kyllä oikein mukava, mutta sehän ei takaa mitään, mitä hampaaseen tulee.
Kävin keräilemässä vaihteeksi nokkosia ja tein niistä keiton. Ryöppäsin nokkoset, toisin sanoen keitin niitä puolisen minuuttia. Toisessa kattilassa sekoitin maissijauhoja kylmään veteen ja laitoin sen levylle, kun nokkoset oli käsitelty. Lisäsin sitten nokkosia keittoon, vai sanoisinko vispilään, sillä siihenhän ne tarttuivat. Hiukan jäi pakasteeseen laitettavaksikin.
Kun keitto sakeni, annoin sen porista muutaman minuutin, lisäsin vähän kermaa. Itse asiassa koko kermapurkki lorahti kattilaan, mutta kampesin sen pois sieltä. Kun keitto taas alkoi kuplia, lisäsin suolaa ja nostin kattilan levyltä. Sen jälkeen muistin, että paahdettua sipulia ja pippuriakin voisin lisätä, joten heitin perään.
Keitin kananmunia. Laitan aina ne kylmään veteen, että kypsyvät nopeammin ja säästyy sähköä. Tosin unohdin ne kiehumaan 10 minuutiksi, joten sähköä tuskin säästyi.
Niin oli ruoka valmiina odottamassa syöjäänsä. Ennen kuin voin keskittyä maistelemaan keitostani kävin kastelemassa kukkia vedellä, jolla olin huuhdellut nokkoset, ettei vesi mene hukkaan. Kukat olivat kylläkin ennestään märkiä, kun on niin raitis sää. Keitinvesi oli myös jäähtynyt, joten kävin talon nurkalla huuhtelemassa hiukseni sillä. Siis kaadoin veden päähäni, siinä se huuhtelu. Sitten saatoinkin jo maistaa ruokaani, joka oli harvinaisen hyvää. Loppu on verannan lattialla kattilassa huomista varten.
Olen kutonut ja kuunnellut 20 vuoden takaisia kasetteja. Niissä lapset laulavat kanssani raamattulauluja. Kasetti vouvaa jossain kohdissa selvästi, mutta muistot palaavat mieleeni. Paljon on tapahtunut noista vuosista, kun 20-30 lasta kokoontui enkelikerhoon laulamaan ja piirtelemään. Välillä kävimme "keikalla" vankilassa ja kaupoissa lauloimme posket punaisina. Lapsilla oli siniset paidat, joihin painoimme valkoiset enkelit. Oi niitä aikoja!
En laita kuvia, sillä kokeilen, saanko tallennettua tekstiä. Jos tallentuu, kirjoittelen taas ja koetan sitten kuvien kanssa.
Aurinko paistaa hämäyksen vuoksi, mutta tuuli karistaa luulot lämpimästä päivästä.
Onneksi minulla on alibi, raadeltu hammas, jonka takia otin jo kipulääkettä, joten en voi rehkiä. Marjapensaan juurilta nykin roskat, kun keräsin nokkoset, mutta luulen, että keskityn sisätöihin loppupäivän. Odotan pastorilta virsien numeroita, että pääsen harjoittelemaan sunnuntain messua varten soittamista. Ja päiväkahvitkin on jonkun keitettävä minulle, joten kyllä tässä rehkimistä piisaa.
Jakselehan, hyvä lukijani, ja voi hyvin. Lopuksi Mailis Janatuisen ajatus Jää luoksemme -kirjasta:
Huomisesta huolehtiminen ja kompeksien märehtiminen ovat Jeesuksen mukaan epäuskon syntiä. Tämänpäiväinen huolenaiheesikin on annettu sinulle opettamaan tätä läksyä: mitä sinä et voi, sen Jumala voi. Jokainen hetkesi ja jokaisen senttisi on hänen käsissään. Miksi siis murehdit muusta?