Kategoriat: Ajankohtaista

Nyt sitten oikein kuvien kanssa yritän saada juttua aikaan. Mielenkiintoista tämä näpertely koneen kanssa, ainakin silloin, kun syntyy tulosta. Muutoin ei.

Polut ovat mukavia!

Mökillä

päivät hurahtavat nopeasti. Haen tiskivettä järvestä ja tuon puita samalla. Puoli tuntia. Keitän kahvit, sytytän tulen takkaan ja otan tuhkat sitä ennen pesästä. Toinen puoli tuntia vähintään. Ja järvelle katseleminen ikkunasta ottaa oman aikansa. Joutsen teki lentonäytöksen minulle, kun saavuin. Sittemmin ei ole paljon näkynyt lintuja.

Polut

ovat kiinnostavia. Niin kuin tuo laiturille menevä polkukin. Polku johtaa aina jonnekin, se vie määränpäähän. Kuitenkaan en ymmärrä, mikä polussa on niin viehättävää. Onko se se, että joku muukin on mennyt siitä. Vai se, että tietää pääsevänsä jonnekin. En tiedä.

Soitin sairaalaan

kun Sauliz oli käymässä Arin luona. Ari hengitti selvästi paremmin eikä yskinyt yhtään puhelumme aikana. Oli  hän aiemmin tosin yskinyt kovastikin. Kuvittelen ja tahdon uskoa, että pahin räkätauti on kuitenkin tällä erää taas ohi. Hyvä mieli siitä. Arin vointi vaikuttaa tosi paljon omaan jaksamiseeni ja mielialaani. Hän on osa minua.

Vertaistuen

merkitystä en voi tarpeeksi korostaa ja kehua. Tänään soitti eräs ystävä, jonka kanssa jaoimme elämän kiperiä asioita. Se oli hyvä puhelu. Myös tämä vastavuoroisuus teidän arvokkaiden lukijoideni kanssa on minulle sangen merkittävä asia! Kiitos teille, jotka olette vähän aikaa tai jo monia vuosia kulkeneet kanssani näitä polkuja. Jotkut teistä ovat kirjoittaneet tai kirjoittavat minulle. Joidenkin kanssa on tutustuttu enemmänkin. Miten Jumala johdattaa, niin me kuljemme. Kiitollisuus Jumalan lahjoittamista ihmisistä lisää iloa. Ilman Jumalan voimaa ja apua elämä on kovin raskasta välillä, mutta hänen antamansa ihmiset tuovat lohdutusta.

Makeat naurut

sain eilen, kun joku neuvoi minua, miten fb:ssa avataan muut-kansio. En ollut tiennyt sellaista olevankaan! Sieltä löytyi monen vuoden takaisiaviestejä uppo-oudoiltakin ihmisiltä ties mistä päin maailmaa. Joku heppu kirjoitti, että oli ihastunut naamatauluuni ja kyseli, olenko naimisissa vai en. Kyllähän se hiveli tällaisen mummon itsetuntoa, mutta täysin tyytyväisenä olooni poistin moiset viestit. En kaipaa tuollaisia seikkailuja.

Mutta joka nainen kaipaa välillä kehumista.

Piirakka ulos uunista

ja tuossa se höyryää ja odottaa syöjäänsä. Eikä sen tarvitse pettyä, sillä minä olen onneksi paikalla. Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!