Kategoriat: Ajankohtaista

Onpa ollut huikea viikko elämyksineen mökillä!

Tässä jotain tilkkeitä siitä:

- eräänä iltana kettu kipitteli pihani poikki rantaa pitkin muina miehinä valkoinen hännänpää keikkuen

- ystävälliset yläkertalaiseni, västäräkkipariskunta, näyttäytyy jatkuvasti ikkunani takana omenapuussa tai kuistin kaiteella. Hauskoja keikkujia.

- joutsenpari tai toinen niistä liihottelee konkottaen järven suuntaisesti joka päivä

- kurki otti nokkiinsa, kun en kutsunut sitä kuopimaan etupihaa vaan komensin muualle. Takapihalla se taatusti kuopsuttaa.

Varoitusvaloja: mustikoita tulee, jos halla pysyy poissa!

Vieraita kävi

tälläkin viikolla. Omistajapari sekä Jone perheensä kanssa. Jone opetteli ruohonleikkuuta ja tulee tekemään sen jatkossa. Minä valmistin ruokaa, neljän lajin aterian:

- hernekeittoa alkuruuaksi; sain ison kulhollisen sitä edellispäivänä Rideltä, joka oli keittänyt sitä 10 litraa ja antoi minullekin. Kiitollisena otin vastaan, sillä olin itsekin aikonut sitä keittää, mutta nyt säästyin vaivalta.

- paistettuja perunoita ja kananmunia sekä horsmahyvettä!Paistoin voita lisäten horsmia valurautapannussa ja se oli hyvää. En ottanut kuvaa niistä, sillä ne eivät näytä hirmuisen ruokahalua herättävältä.

-salaattia, jossa poimulehtiä suoraan pellosta kaupan salaatin lisukkeena

- jälkiruuaksi kahvia ja leipomaani raparperi-vadelmapiirakkaa

Eräänä päivänä

kävin läheisellä aukiolla keräämässä horsman latvuksia. Siellä oli runsaasti "lihapullakasoja", luonnonmukaisia. Arvelen, että hirvien jäljiltä. Niitä liikkuu siellä. Odotan näkeväni vielä pihassakin. Yksi yö kesällä on varmaan valvottava, että näen, ketkä kaikki vierailevat mökin pihassa.

Ryöppäsin horsmat siten, että kaadoin kiehuvaa suolalla maustettua vettä siivilän läpi, jossa horsmat olivat ja sen jälkeen pakastin lannistetut kasvikset. Sitruunaa jos lisäisi, niin kasvien värit säilyisivät, mutta minulla ei ollut sitä.

Nokkosia

olen myös kerännyt. Niitä kasvaa runsaasti marjapensaiden alla mökillä. Olen ryöpännyt nokkoset ja pakastanut. Monena päivänä olen tehnyt paistoksia, jotka ovat todella makoisia:

- perunaa raastettuna öljyyn paistumaan (keltaiset perunat parempia kuin punaiset, tässä tapauksessa!),

- sipulia (rouhetta), nokkosia ja näiden lisäksi joko homejuustoa, sulatejuustoa, kananmunia tai jauhelihaa. Mitä sattui olemaan käsillä. Kannen alla miedossa lämmössä. Nam.

Illat,varsinkin aurinkoiset, ovat tosi kauniita auringonlaskuineen

Lenkkeily

on tosiaan ollut retuperällä. Mutta tällä viikolla sain niin paljon irti, että tapasimme Riden kanssa ja teimme pururadalla (joka oli tosi märkä) pari kierrosta kävellen ja sen lisäksi matka sinne. Toista tunnin lenkki siitä tuli.

Jos ensi viikolla ei sada koko ajan (aivan kuin sade muka olisi ollut esteenä lenkkeilylle), niin on lähdettävä taas liikkeelle.

Mökillä tosin

tulee lenkkeiltyä aikomatta. Veden hakua ja puiden kantamista, kitkemistä ja huussin tyhjäämistä. Sen tein menneellä viikolla ja se oli oikein terveellinen teko. Rehellinen, haiseva homma asettaa elämää vähän todellisuuden rajoihin. Ei ole elämä yhtä kukkaistuoksua, usein se on kaikkea muuta. Sairaalassa työskenteleville hoitajille nostan hattua korkealle!

Perunamaa säkissä!

Uimista

aamuisin heti herättyäni, viimeiseksi illalla ennen nukkumaan menoa. Sopii minulle. Jonain aamuna satoi tosi roimasti, mutta se oli elämys, elämänrikkautta.

Hiljaisuudessa on paljon aikaa ajatella ja kuunnella itseään. Se on tarpeen.

Jyrki ihmetteli,

kun en ollut saanut läppäriä toiminaan mökillä. Olin möhlinyt: vaikka Jyrki oli tehnyt hyvät ohjeet kännykkään ja olin ne lukenut, en ollut kuitenkaan painanut kännykästä napukkaa, jossa sanotaan, että internet-yhteys jaetaan. Sitten sitä ei jaettu läppärille asti. Se on myös muistettava laittaa pois käytön jälkeen, muuten se vie kovasti virtaa kännykästä.

Mutta olenhan minä huimasti oppinut

tietoteknisiä juttuja, oikein ihmettelen hartaasti ja kiitän Jumalaa.

Äskenkin varasin ihan itse, tuosta vaan, onnibussimatkan Tampereelle kesäkuun alkuun. Nuorimmaisemme valmistuu insinööriksi ja on lisäksi saanut jatko-opiskelupaikan. On siis kiitoksen aihetta Jumalalle lapsestamme, kaikista heistä.

Nuori mies pelaa työn ja opiskelun ohessa liitokiekkoa kuten vaimonsa ja Terhi myös, vaikka pikku-Amanda laittaakin rajoja menoille. Tero on menossa loppukesällä Kööpenhaminaan EM-joukkueessa pelaamaan. Se on tiennyt jo pitkään jatkuvaa lenkkeilyä ja pelaamista ja kesän vapaat viikonloput ovat harvinaisia. Niitä ei ole. Toivottavasti pelikunto ja terveys kestää.

Nuorten liikkuminen antaa potkua omaankin liikkumiseeni. Terveys on kallis asia, Jumalan lahja. Liikkui tai ei, Jumalan kädessä on menemisemme ja tekemisemme.

En saa ohjelmaa tottelemaan, kuvat eivät tule kuten haluaisin, harmittaa.

Jumalan Sana sanoo meille tänäänkin, Matt 6. luvussa:

 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!

Naapurini vahtimassa uimistani
Illan kauneutta!